tag:blogger.com,1999:blog-2464950044769422041.post8433833781082784186..comments2023-07-07T17:53:30.952+03:00Comments on . Arjen takaa .: Kunnian himoJohannahttp://www.blogger.com/profile/12489020078069448326noreply@blogger.comBlogger8125tag:blogger.com,1999:blog-2464950044769422041.post-58481542920605365662014-10-19T21:36:02.689+03:002014-10-19T21:36:02.689+03:00Kiva kun kommentoit! Ei ollut tarkoitus kirjoittaa...Kiva kun kommentoit! Ei ollut tarkoitus kirjoittaa sulle vastinetta, toivottavasti et lukenut sitä niin - mutta on totta, että juuri tällä hetkellä katsotaan työmaailmaa aika eri vinkkeleistä: sä olet juuri taas lompsahtanut äitiyslomalle (joskin näemmä teet töitä samalla) ja mä taas olen sen kakun mielestäni lusinut loppuun ja innolla odotan paluuta työelämään. Ja, kuten tuossa totesin ja tajusin, on helppo olla innostunut ja kunnianhimoinen, kun on tilanteessa, jossa ne mahdollistuvat.<br /><br />Hyvin tiivistit tuossa kuitenkin isäsi kautta työn kaksi puolta: se tuo aika paljon merkitystä elämään, mutta ei kuitenkaan riitä elämän merkitykseksi. Mä ainakin tosi mielelläni ajattelen, että en vain myy vapaa-aikaani jostain korvauksesta, vaan myös koen merkitykselliseksi ja mieluusti myös nautin siitä mitä teen.<br /><br />Mutta nautihan rauhassa äitiysolostasi, varmasti se kultainen keskitie ja oma polku löytyy ajallaan! Ja kiitos viimeisistä sanoistasi <3Johannahttps://www.blogger.com/profile/12489020078069448326noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2464950044769422041.post-50901709492517010342014-10-16T21:42:50.064+03:002014-10-16T21:42:50.064+03:00Liinalla on hyvä pointti. Ymmärrän ja allekirjoita...Liinalla on hyvä pointti. Ymmärrän ja allekirjoitan sen, vaikka olenkin tässä kärjistellyt. Mulla tähän "haluan vain nysvätä kotona"-kriisiin liittyy kotiäitiyden lisäksi se, että tein 16-vuotiaasta alkaen opiskelujen ohessa ainakin kahta duunia samalla ja nyt, kotiäitinä, mulla on ekan kerran elämässäni oikeasti vapaa-aikaa, esim. harrastaa. Just ennen Ompun syntymää painoin 65 tuntia duunia viikossa ja opiskelin, ja nyt vasta jälkikäteen tajuan että tuli ehkä poltettua sitä kuuluisaa kynttilää kahdesta päästä. Toinen tekijä on mun isän kuolema - mies, joka teki sairaan paljon duunia (josta pääasiassa piti paljon) koko elämänsä, mutta ei koskaan päässyt nauttimaan eläkevuosista. Ja kun tieto lähestyvästä kuolemasta tuli, ei faija kertaakaan puhunut töistä tai muistellut aikaa työelämässä (paitsi että ois voinut tehdä vähemmänkin), vaan oleellista oli yhdessä vietetty aika. Toisaalta tästä vastareaktiosta huolimatta tajuan, että työ kuitenkin toi faijalle elämässä paljon sisältöä ja mahdollisti ne ihanat reissut yms mitä sitten ehdittiin muistella. Anyways, löydän sen kultaisen keskitien varmasti kun alan etsiä. Ehkä parin vuoden päästä. Olen kuitenkin superonnellinen sun puolesta, ihan mielettömän mielenkiintoisen kuuloinen duuni ja tosiaan, ponnahduslauta tai askel matkalla tuntemattomaan. Periaatteen Nainen (www.periaatteennainen.com)https://www.blogger.com/profile/10763710090613895874noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2464950044769422041.post-20017508787277278982014-10-16T13:53:28.785+03:002014-10-16T13:53:28.785+03:00Kiitos kun päivitit - on tosi mielenkiintoista kuu...Kiitos kun päivitit - on tosi mielenkiintoista kuulla miten väitelleet (naiset ja äidit etenkin) saavat työuriaan järjestettyä! Tuon "oppimispotentiaalin" toivoisi työnantajien laajemminkin ymmärtävän ja hyödyntävän. Minä kuulin rekrytoinnin yhteydessä psykologilta että osoitin keskimääräistä nopeampaa uusien asioiden omaksumiskykyä. Väitelleiden ei siis pitäisi sortua tuijottamaan vain oman väitöskirjan sisältöjä, vaan ymmärtää koulutuksen arvo myös laajempana työelämän taitojen kasvattajana.<br /><br />Mutta hienoa kuulla, että sinullakin on hommat järjestyneet hienosti tuosta "pitkästä" tauosta huolimatta. Ja tosiaan, kunnianhimo kasvaa työtä tehdessä :)Johannahttps://www.blogger.com/profile/12489020078069448326noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2464950044769422041.post-48489377506426812212014-10-15T16:14:54.880+03:002014-10-15T16:14:54.880+03:00Kirjoitin joskus vuosi sitten "mitä tehdä väi...Kirjoitin joskus vuosi sitten "mitä tehdä väitöksen jälkeen"-pohdintoihisi, että harkitsen tohtorin tutkinnon jälkeen maisterin tutkintoa, jotta saisin töitä. Asia sivuaa kunnianhimoa myös, joten ajattelin kirjoittaa, miten minulle kävi. Sain reilu vuosi sitten yllättävästi töitä toisen alan tutkimuskeskuksesta ilman mitään kokemusta tai taustaa, lähinnä varmaan oppimispotentiaalini vuoksi. Opin työt nopeasti, kuten myös ohjelmointitaidon, vaikka olin vain osa-aikainen. Saanen ainakin yhden julkaisun tuosta uudesta projektista, tosin en ole ensimmäinen kirjoittaja. Sen perusteella sain saman alan tutkijan töitä toisesta paikasta (jälleen ilman kummoisempaa kokemusta). Kunnianhimoni ja intohimoni tutkimukseen on kasvanut valtavasti ja odotan innolla uutta työtä ja tutkijan uraa taas. Joten kyllä se kunnian himo ja oppimispotentiaali ovat siellä taustalla ja ihan turhaan pelkäsin syrjäitymistä työelämästä kokonaan. Itse olin kolmisen vuotta pois töistä putkeen, ja olin raskaana tai imetin yhteensä yli 4 vuotta putkeen. Uusi tutkimuskohteeni on myös yhteiskunnan kannalta "hyödyllisempi" kuin entinen, ja se tuntuu äitinä tärkeältä. Nämä alat ovat kumpikin matemaattis-luonnontieteellisiä.Anonymousnoreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2464950044769422041.post-67110868314008423322014-10-10T17:53:52.682+03:002014-10-10T17:53:52.682+03:00Tiedätkö, kyllä vähän meinasi käydä. Kovan työn ta...Tiedätkö, kyllä vähän meinasi käydä. Kovan työn takana oli vakuuttaa itsensä palaamaan tutkimustyöhön ja uskoa, että tauko työstä oli ollut "hedelmällistä kypsyttelyaikaa" eikä kaiken unohtamista ja kärryiltä tippumista. Ja olihan ne lopulta varmaan sitä. Hedelmällistä siis. Tai enpä voi verrata millaista olisi ollut ilman taukoja :D<br /><br />Mutta mulla on ihan sama. Raha on ollut melkolailla viimeinen motivaattori, joskin joku palkka on tietysti ihan kiva perheen elättämiseksi. Ja nyt kun siirryin sieltä tutkimusmaailmasta yhteiskunnallisemman vaikuttamisen puolelle, koen tekeväni aidosti jotain hyvää yhteisössämme. Siitä olen ehdottomasti iloisin tässä duunissa.Johannahttps://www.blogger.com/profile/12489020078069448326noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2464950044769422041.post-35969694394791877372014-10-10T17:25:16.272+03:002014-10-10T17:25:16.272+03:00Sä olet ehkä sen verran dynaamisemmassa bisneksess...Sä olet ehkä sen verran dynaamisemmassa bisneksessä, että voin kuvitella, ettei eläkevirka oikein kutittele. Mä sen sijaan voisin teoriassa kuvitellakin moisen - se kenttä millä työskentelen kun kuitenkin muuttuu koko ajan. Mutta joo, en silti kuvittele :)<br /><br />Ja jaan kyllä ahdistuksen tuosta uraäiti-kotiäiti-vastaanasettelusta - toivottavasti en tällä omalla tekstilläni sitä toisintanut? Mun valaistuminenhan nimenomaan on, että kotiäitimeiningeistä huolimatta löysin itsestäni uude(llee)n ammatillisen kunnianhimon. Eikä eteneminen uralla tarkoita mulle kasvavaa alaismäärää, vaan vastuullisempia ja kiinnostavampia tehtäviä - joskin ne kenties käytännössä varmaan helposti korreloivat.<br /><br />Ja viimeiselle ajatuksellesi kyllä. Juuri näin!Johannahttps://www.blogger.com/profile/12489020078069448326noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2464950044769422041.post-7379092670248377962014-10-10T14:22:51.085+03:002014-10-10T14:22:51.085+03:00Aamen Liinan kommentille. Maailma ei ole mustavalk...Aamen Liinan kommentille. Maailma ei ole mustavalkoinen: on kunnianhimoa ja kunnianhimoa. Mulle on tässä viime vuosina kirkastunut, että mun kunnianhimo ei ole iso-Arskan eilen NBforumissa hehkuttamaa tee hitosti töitä dollarinkuvat silmissä -sorttia, vaan halua saada aikaan jotain positiivista maailmassa.<br /><br />Enkä muuten tunnista itsessäni tuota, että kotivuodet olisivat vieneet uskon siihen, että osaan muutakin. Ei tainnut sinullekaan käydä niin?Saarahttps://www.blogger.com/profile/15184966986256856405noreply@blogger.comtag:blogger.com,1999:blog-2464950044769422041.post-40770550117498137762014-10-10T08:25:08.811+03:002014-10-10T08:25:08.811+03:00Musta ajatus eläkevirasta on tässä iässä jopa jote...Musta ajatus eläkevirasta on tässä iässä jopa jotenkin vähän pelottava. Jos nyt lasketaan mukaan eläkeiän todennäköinen (tai ehkä hieman liioiteltu) nousu, ajatus siitä, että tekis NELKYT VUOTTA duunia samassa paikassa on aika kaamea.<br /><br />Mulla on sellainen ongelma näissä keskusteluissa usein, että tuntuu siltä, kuin äideille olisi tarjolla kaksi tietä: kunnianhimoinen singahdus kohti ylempää johtoa tai tasainen, kunnianhimoton duunarointi joko jossain leipätyössä tai sit kotona.<br /><br />Ikään kuin sitä uraansa liittyvää kunnianhimoa ei voisi toteuttaa tosi monella tavalla, joista vain yksi pieni osa on se singahdus kohti ylintä johtoa. Ikään kuin kaikille ei kuitenkin tekisi ihan hyvääkin olla vähän kunnianhimoisia edes jonkin asian suhteen. Se pitää virkeänä.Liinahttps://www.blogger.com/profile/04038062090546541015noreply@blogger.com