tiistai 20. marraskuuta 2012

No ei siinä kauaa kestänyt...

...että Kataisen toiveesta äitien nopeammasta paluusta työelämään päästiin keskustelemaan kotihoidon tuen leikkaamisesta.
"Pienten lasten vanhemmille tarkoitettua kotihoidon tukea pitää leikata, esittää Elinkeinoelämän keskusliitto EK. Jos haluaa parantaa [naisten] asemaa, niin pitää miettiä kotihoidon tuen kestoa", lausuu Hesarissa EK:n edustaja Vesa Rantahalvari.
Eli, naisten asemaa pitää parantaa rajoittamalla heidän vaihtoehtojaan.

Helsingin Sanomat kertoo, että kotihoidon tuen tulevaisuutta pohditaan peruspalveluministeri Guzenina-Richardsonin asettamassa työryhmässä, joka selvittää "kotihoidon tukea saavien asteittaista siirtymistä työelämään" - ja vieläpä vuoden loppuun mennessä, eli nopealla aikataululla.

Ylempänä lainattu Rantahalvari on työryhmässä, mutta kuten provokatiivisen uutisoinnin ja otsikoinnin logiikkaan kuuluu, tuen leikkaamisen suunnittelu kiistetään alempana uutisessa.
"Kotihoidon tuen kesto ei ole ollut vielä esillä. Lähtökohtaisesti työryhmä ei ole olemassa sitä varten, että tukea leikattaisiin", työryhmän puheenjohtaja Sinikka Näätsaari sanoo.
Näätsaaren mukaan vahvimmin harkitaan kotihoidon tuen laajentamista osittaisena myös sellaisille vanhemmille, joiden lapsi on päivähoidossa. Samalla päiväkodeissa siirryttäisiin "tuntilaskutukseen", koska se tekisi osa-aikaisen päivähoidon houkuttelevammaksi. Näitä tavoitteita on äkkiseltään vaikea vastustaa. Mutta muutokset eivät ole helppoja, koska se vaatii useiden lakien muuttamista.

Elinkeinoelämän keskusliitto näyttäytyy jutussa varsin sympaattisena toimijana. Rantahalvari nimittäin varottaa, että joustoa ei saa tehdä vanhemmille liian houkuttelevaksi.
"Pitää varoa, että ne, jotka nyt ovat kokopäivätyössä, eivät valu osa-aikatyöhön", Vesa Rantahalvari sanoo.
Jäämme odottamaan selvitystä mielenkiinnolla.

18 kommenttia:

  1. joo toi alin vanhempien löysyyttä ilmentävä kommentti oli ihan mun feivöritti. oishan se kauheeta, jos meilläkin nuorimmmaisen tarhaannuttua vaikkapa me molemmat alkaisimme osa-aikaisiksi eli olisimme enemmän lasten kanssa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, mielenkiintoista on että kuka sitten saisi osapäivätyötä tehdä - ei ainakaan sellainen vanhempi joka olisi ehtinyt kokopäivätyöhön ennen lapsia...

      Poista
  2. Ei kestänyt ei.
    Toi EK on kyllä välillä sellainen riemuidioottien harrastuskerho, mutta pitäähän sitä todellisuudesta vieraantuneille ekonomeillekin joku suojatyöpaikka olla.
    Oikeastaan on melko imartelevaa olla näin suuri riski yhteiskunnalle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jepjep. Ja kuitenkin sitten jonkun niitä lapsiakin pitäisi kuulemma tehdä jatkuvuuden takaamiseksi.

      Poista
  3. Luulen, että tuollainen "tuntilaskutus" olisi lähinnä vitsi, joka lähinnä aiheuttaa lisätyötä, kun tunnit täytyy kirjata.

    Nykyisellään saa täydellä hoitomaksulla 254 euroa hoitoa 50 tuntia viikossa eli yhden tunnin / viikko hinta on noin viisi euroa. Jos kuukaudessa on 20 hoitopäivää, tuntihinta olis 1.27 euroa. Tämä siis ylimmässä hintaluokassa. Pienemmillä hoitomaksuilla tuntimaksu olisi pienempi, nollamaksuluokassa päivähoito olisi edelleen ilmaista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Riitta, en ihan ymmärtänyt, mikä tuntilaskutuksesta tekisi vitsin. Lisätyötä se varmasti teettäisi ainakin alkuun, ennen kuin systeemi tulisi kaikille osapuolille tutuksi.

      Olen ymmärtänyt, että tuntilaskutus toimisi niin, että vanhemmat kirjaisivat lapsensa (sähköisesti, oletan, että esimerkiksi samaan tapaan kuin töissä kellokorttilaitteeseen) sisään ja ulos hoitopäivän aluksi ja lopuksi. Kenenkään työtunteja niiden kirjaaminen ei siis lisäisi.

      Musta olisi reilua ja kohtuullista, että mun lapsen 7,5-tuntinen hoitopäivä olisi kalliimpi kuin 6-tuntista päivää tekevän lapsen, mutta halvempi kuin 9-tuntista päivää tahkoavan. Ehkä tuntiveloitus motivoisi vanhempia tekemään lyhyempää työpäivää, kun se näkyisi myös kuukausittaisissa päivähoitokustannuksissa?

      Täti: toivottavasti EK:n meininki ei tullut pahana shokkina?

      Ai ai, jään odottelemaan, millaisen lynkkausmielialan tämä uusin avaus äiti-ihmisissä kirvoittaa. Olen viime aikoina seurannut keskustelua erään kaupunginosan äitien fb-ryhmässä viimeviikkoisen "lapset sidottiin sänkyyn päiväkodissa" -kohun jälkimainingeissa. Mopo keulii toisilla jo siinä vaiheessa, kun näkevät otsikot, harvaa kiinnostaa kuulla asiasta sen tarkempaa selvitystä tai pohdintoja.

      Poista
    2. Mä kyllä kuulisin kiinnostuneena mitä tuo tuntilaskutus käytännössä tarkoittaisi. Kuvaamasi systeemin lisäksi, Ninni, pitäisi kai olla myös aika hyvä etukäteistieto lasten hoitopäivien pituudesta, jotta työvoima pk:ssa osataan mitoittaa juuri sopivaksi (tai vähän alle ;))

      Mutta uskon kyllä myös ihmisten perusahneuteen siinä, että jos hoitopäivän jokainen tunti olisi maksullinen, lapsi tulisi helpommin noukittua himaan jo ennen kauppareissua kuin vasta sen jälkeen. Tosin esim. Helsingillähän on jo maksukategoriat 5h, 7h, ja sen yli, eli ymmärtääkseni sun lapsen päivät on jo nyt kalliimpia kuin se 6-tuntisen...

      Poista
  4. Tuki, jolla mahdollistetaan *valinnanvara*, on suomalaisessa(kin) sosiaalipolitiikassa melkoinen kummajainen. Tukipolitiikan yleinen periaate kun on kautta historian ollut, että erilaisilla sosiaalipoliittisilla tuilla on korvattu ansionmenetyksiä tilanteissa, joissa valinnanvaraa ei ole ollut.

    Ja vaikka itse näen kotihoidontuelle perusteet, en hämmästynyt siitä, ettei EK:ssa kotihoidontuen perusteita jakseta ymmärtää, vaan esittää ensimmäisenä sosiaalipoliittisen erikoisuuden (EK lukee: ylimääräisyyden) poistoa. (Vaikka EK ehkä voisikin jossain tositosipitkänaikavälin strategiassaan huomioida myös tulevat työntekijäsukupolvet.) EK on liikeyritysten edunvalvojana maassa, jonka julkinen talous on reilusti alijäämäinen, ja lisää velkaa otetaan. Eikä Euroopankaan talouskehitys kovin hääppöiseltä näytä.

    Maailmanpankki esitti taannoin Euroopalle ”lifestyle super power” –titteliä. Titteli ansaittiin ennen kaikkea laajan sosiaaliturvan- ja palveluiden ansiosta. Kuulostaa hyvältä, mutta onkin todellisuudessa petollisen kallista. Mietin ensin, voitaisiinko ”lifestyle super powerissa” elää niukemmin, ehkä ympäristöystävällisemminkin? Tulin kuitenkin tulokseen, että vaikka voisinkin vähentää tavaran kulutusta uskoakseni melko helpostikin, niin hyvinvointipalveluista tinkiminen tekisi tiukkaa.

    Mies huikkasi aamulla pikaisesti ennen töihin lähtöään, että Suomi tarvitsee lisää tehtyjä työtunteja. Niitä saadaan vähentämällä työkyvyttömyyttä, nostamalla eläkeikää, lyhentämällä opiskeluaikoja, kiskomalla kotiäidit himasta duuniin ja lisäämällä maahanmuuttoa. Näinhän meille on opetettu. ”Kotiäidit töihin” –kampanja voi tuottaa tuloksia nopeasti, mutta onko se keinoista vaikuttavin? Jos on, palaan töihin heti. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta tuokin - ja onhan viimeaikaisena tendenssinä ollut kiristää erilaisten tukien ehtoja: että nuoret ei saa työttömyyskorvausta jos ei hae opiskelemaan ja työttömät ei saa tukeaan jos ei ota työtä vastaan tai käy kurssitettavana. Mutta silti, yhä, sosiaalituet mahdollistaa erilaisia *vaihtoehtoja* - kuten uudelleenkouluttautumisen (aikuisopiskeluun saa korkeampaa tukea), ja vuorotteluvapaallekin voi jäädä Kelan korvauksella.

      Jos (ja kun) yhteiskuntaa mitataan pelkillä tuottavuuden kriteereillä, niin mä kuulu(isi)n kyllä suoraan sinne saunan taakse vietäviin. Pirun pitkä koulutus enkä tuota mitään muuta kuin liipalaapaa. Ja toistaiseksi mulla on takana aikalailla yhtä monta vaihto- ja välivuotta kuin kotiäitivuosiakin, eli mun henk.koht. luumuilukiintiö taisi olla kyllä käytetty jo ennen lapsia... O-ou...

      Poista
    2. Mutta siis EK:n intressit on tietysti toisaalla (jos yritän palata asialinjalle kommenteissani, köh) - ehkä härskeintä tuossa alun lainauksessa, mihin yritin tarttua, oli että liikemaailman edut yritetään naamioida naisasialiikkeeksi. Koska, kyllä, on naisten edun mukaista yrittää saada heitä jäämättä syrjään perhevapaiden takia, mutta naisasiakulmasta paras keino ei vain ole pakko ja jouston poisto.

      Poista
  5. Voi että kun mulla olis kommentoitavaa tähän ja tuohon edelliseenkin postaukseen, mutta joku roikkuu aina jossain ruumiinosassa ja teksti jää kesken..

    Musta on hienoa, että kotihoidontuen mitoituksesta ja työelämän joustavuudesta keskustellaan. Itsekin siirtyisin oikein mielelläni vuoden tai parin päästä "asteittain työelämään" eli tekemään lyhyttä viikkoa tai lyhyitä päiviä. Ja tietysti niin, että lapsilla olisi mahtava päivähoitopaikka pienessä ryhmässä lähellä kotia...

    Noista Vesan sanoista varmasti moni "kyllä lastenhoito on täyttä työtä!1"-vanhempi saa ns. paskahalvarin ja sosiaalinen meedia kuohuu. Kataisen kanssa olin jo yllätyksekseni samoilla linjoilla, jännityksellä odotan mihin tämä keskustelu ja työryhmien liibalaabat etenee.

    Mikähän on muuten kotiäitien (ja -isien) edustus tuossa työryhmässä tai sen lobbaajissa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vuoden tai parin päästä osapäiväiseksi? Miksi ei heti? Parin vuoden päästä viimeistään täysipäiväiseksi!

      No ei, kuten sanottu, tuo työryhmän virallinen lausuma vaikutti ihan asialliselta, katsellaan mihin sfääreihin keskustelu lähtee.

      Poista
    2. Parin vuoden päästä täysiPÄISEKSI, se olkoon mun tavoite :D Tätä 7-viikkoista vauvanderia ei ehkä ihan heti huolita päiväkotiin, siksi pieni liukuma..

      Poista
    3. No toi on kyllä paljon kovempi tavoite... ;)

      Poista
  6. Mun mielestä tässä EK:n ja aiemmin Juhana Vartiaisen käymässä keskustelussa on kaksi merkittävää ajatusvirhettä, jotka estävät järkevän ajatustenvaihdon:

    1. kotihoidontuen keston leikkaaminen ei ole tasa-arvoteko. Se on työvoiman tarjontaan vaikuttava teko. Työvoiman tarjonnan lisääminen on tavoitteena ihan jalo, joten en ymmärrä, miksi se pitää naamioida tasa-arvoksi. Toisaalta en ihan ymmärrä myöskään kotiäitien ottamista maalitauluksi, sillä esim. työttömyys on Suomessa ihan eri kokoluokan ongelma kuin yli 2-vuotiasta lastaan kotona hoitavat (200 000 vs 9000). Niin, ja sitä tasa-arvoa lisätään tasaamalla perhevapaat isien ja äitien kesken, ja tähän EK ei ole suhtautunut myötämielisesti.

    2. on epäolennaista, onko lasten kotihoito työtä vai ihanaa velttoilua. Kotihoidontuessa ei nähdäkseni ole kyse siitä, onko vanhemmalla mukavat vai epämukavat olot lapsen kanssa kotona, vaan siitä, uskommeko yhteiskuntana, että pienen lapsen on hyvä olla kotihoidossa. Jos emme usko, niin lisäpanostuksia vaan päivähoitoon ja kotiäideiltä tuet pois (jos taas uskomme, niin päinvastoin). Niin, tai sitten voimme uskoa myös siihen, että vanhemmilla tulee olla vaihtoehtoja (mutta kuinka paljon näiden vaihtoehtojen tulee olla verorahoilla maksettavia? Se on mielestäni ihan hyvä kysymys, jota sopiikin aina silloin tällöin pohtia)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä niin tykkään mun fiksuista lukijoista, jotka jalostaa mun latteat sanankäänteeni älylliseksi keskusteluksi. <3

      Olen samaa mieltä kaikesta, paitsi, että tuohon viimeiseen virkkeeseesi lisäisin vielä, että keskustelu verorahoilla kotona velttoilevista kotiäideistä olisi jollain tavalla perustellumpaa jos kotihoidon tuki yltäisi edes lähelle muiden kotona velttovien (kuten työttömien) tukia. Kotihoidontukihan on mitoitettu niin tiukaksi, että pidemmän päälle tarvitaan joko hyvin matala elintaso tai riittävän korkea sosioekonominen asema eli säästöjä tai hyvin tienaava puoliso.

      Ja ehkä ei kuitenkaan ole keskustelussa täysin epäolennaista, että onko siellä kotona kivaa vai ei: väitän, että ollaan kulttuurimme perustavanlaatuisten arvojen äärellä kun pyritään siihen, että liian houkuttelevaa lasten kotihoito ei saa olla. (Eihän työttömienkään kuulu matkustella tai köyhän tilata sanomalehtiä.) Ja siinä kärsiessähän se äitiys (ja vanhemmuus) samalla jalostuu.

      Poista
    2. Jospa vähän korjaan itseäni:

      Se, onko kotona kivaa vai ei, on olennaista vain, jos ollaan sitä mieltä, että lapsi ei saa mitään erityistä hyötyä kotihoidosta verrattuna päiväkotihoitoon ja/tai ollaan sitä mieltä, että kotihoidon kunnalle tuottamat säästöt ovat yhdentekeviä (viittaat alla Osmo Soininvaaraan, jonka laskelmien mukaan päiväkotihoito säästää kunnan rahoja vain, kun töihin veroja maksamaan palaava vanhempi on hyvätuloinen - joka ei ole tilanne etenkään pitkään kotona lastaan hoitavien osalta).

      Tällöin kotihoidontuessa olisi kyse vain vanhemmasta (tarkemmin tämän halusta vältellä työtä), ei lapsesta eikä kuntataloudesta. Silloin on mielestäni ihan perusteltua jeesustella siitä, saako siellä kotona löhöillä yhteiskunnan rahoilla.

      Mutta jos katsomme, että pieni lapsi hyötyy kotihoidosta, ja/tai kotihoito on kelvollinen tapa säästää kunnan lastenhoidon kustannuksissa, niin silloin mielestäni kotihoidon mukavuus vanhemmalle ei ole päätöksenteon kriteeri.

      Siinä olet kyllä oikessa, että me suomalaiset olemme kovin hanakoita päättämään, miten yhteiskunnan maksamat avustukset käytetään. Työttömyyskorvauksella saa ostaa maksalaatikkoa, mutta ei tupakkaa, eikä missään tapauksessa sitä etelänmatkaa. Minun mielestäni tämä menee kovasti holhoamisen puolelle. Päätös tehtäköön siitä, annetaanko ja kuinka paljon, ja sen jälkeen on avunsaajan asia, miten sen käyttää.

      Poista
  7. Aiheesta, eli äitien osapäivätyöskentelyn mahdollistamisesta, myös Soinivaara(.fi):

    "Jos asiaa ajatellaan julkisen talouden kannalta, tällainen reformi on kannattava vain, jos olettaa, että osa-aikatyö kotiäitiyden sijasta avittaa uralla eteenpäin ja johtaa suurempiin tuloihin myöhemmin. Muutoin on halvempaa maksaa kotihoidon tukea kuin järjestää päivähoito. Äidin palkasta perittävä vero ei riitä eroa kattamaan."

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...