keskiviikko 28. elokuuta 2013

Kesän loppu*

Jos puhelimeni säätiedotussovellukseen on uskominen, eikä siihen ole, niin tämä oli viimeinen kesäinen päivä tähän intiaanikesään. Sen kunniaksi vein isommat lapset uimaan uimahalliin (kun kerran kenties viimeistä kertaa olisi tarjennut maauimalassakin).

Kuva lähipuistosta ensimmäisenä "kesän viimeisenä päivänä" elokuun alkupuolella.

Eilen söimme jo syksyn ensimmäisen jäätelön syötyämme niin monta kesän viimeistä jäätelöä, ettei se enää tuntunut uskottavalta. Vaikka yhtä epäaidolta kuulostaa termi syysjäätelö.

Olenkin pohtinut, että mitä loppujen lopuksi palvelee se, että kesällä relataan kaikista säännöistä: syödään jäätelöä ja joustetaan nukkumaanmenoajoista. Kun elämä tuntuu leppoisalta, tehdään kaikkea mukavaa. Ja kun tehdään kaikkea mukavaa, tuntuu elämä leppoisalta. Ja sitten pimeänä talvena, kun on muutenkin vaikeaa ja hiki nousee pelkästä haalareiden pukemisen ajattelemisesta, pidetään viimeiseen asti kiinni kaikista nipoista säännöistä. Kurjuuden maksimointia. (Jos haluat sanoa, että "ei se lomakaan tuntuisi lomalta jos ei olisi arkea välissä" niin minä vaadin todisteita, sillä en usko.) Mutta näinhän sen on oltava, koska muuten tulee hammaspeikko ja paha karma jos liikaa ruvetaan ilottelemaan. Eli kivan syksyinen asenteen olen jo saanut päälle!

Koska "lapsuuden kesät" on myyttisiin mittasuhteisiin kasvanut käsite, on jotenkin huikea ajatus, että tämä kesä on varmaankin ensimmäinen, josta esikoinen tulee muistamaan asioita aikuiseksi saakka. Muistaakohan lapsi loputtomat pihaleikit vai sen, kun joutui muita aiemmin paimennetuksi kotiin? Muistaako leppoisan lauleskelevan äidin vai sen, joka sadatta kertaa käskee, kun nyt ei vaan kerta kaikkiaan jaksaisi tuota pelleilyä?

Minä tulen varmasti muistamaan tämän kesän pihastamme. Yhteisöstä ja idyllistä, jota jo aktiivisesti ikävöin, vaikka poismuutosta ei ole minkäänlaisia todellisia suunnitelmia. Ja tietenkin vauvakesänä - kotiäitiyden kesänä par excellence. (Tällä hienolla fraasilla toivottavasti hämärretään se, etten onnistunut keksimään mitään kuvaavia anekdootteja virkettäni tukemaan.)

Lähestyvä syyskuu tuo mukanaan paitsi nyt ihan oikeasti sen syksyn ja arjen, niin myös Arjen takaan kaksivuotissynttärit! Nämä kaksi vuotta ovat opettaneet minulle ihan älyttömästi. Esimerkiksi sen, että blogilla kannattaisi olla nimi, jota voi taivuttaa virkkeessä.

Blogin syntymäpäiväjuhlaa vietetään siis tulevana sunnuntaina Liinan alullepaneman ainekirjoitushaasteen merkeissä. (Vielä ehtii mukaan! Vielä ehtii vaikka perustamaan blogin, jonka nimeä voi taivuttaa!) Aine kuuluu osuvasti otsikolla Minusta tulee isona - osuvasti koska on niin sanotusti pikkuisen päällä tämä kyseinen dilemma. No, ikuinen itsensäetsimisaika äitinä ja ihmisenä on varmasti omiaan blogistille. Omanapaisen tekstin tuotanto taattu.

* Tekijänoikeuskorvauksia tämän omaperäisen aiheen jatkokäytöstä voi osoittaa allekirjoittaneelle.

16 kommenttia:

  1. Ah, toi on kyllä hyvä huomio, että miksi silloin pitää hampaat irvessä pestä niitä hampaita kun muutenkin on ankeaa. Onkohan tää joku kansanluonnejuttu? Että kesän se soitteli sirkkakin, vaan miten kävi talvella, rangaistuksensa sai.

    Ja nimien taivutus, erittäin tärkeä seikka huomioitavaksi niitä valitessa. Nimim. Anaïsin / Anaïksen / Anaïs'n äiti (huom. vain yksi on väärin)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kansanluonne, ehdottomasti. Tosin taitaa tällainen kesällä karnevalisointi olla uutta ulkomaanlainaa. Rehkiähän sitä kesälläkin pitäisi, ellei sitten ole hamppari (joka muuten lihoi linnassa talvella!)

      Ulkomaisissa nimissä on kyllä tuplasti haastetta! (Ja voin kuvitella monestiko nuo pisteet i:n päällä menevät suomalaisella oikein...) Blogin kanssa meni sitten jo vähän paremmin ;)

      Poista
  2. Ahaha, täällä Pudonneita omenoitassa naurattaa tämä blogin nimen taivutusasia :D

    (Ja helvetti, joko se deadline on nyt tulevana sunnuntaina? Mitä oikein ajattelin?)

    Olennaisin pohjalla: ihanaa, että sun blogi on olemassa ja täyttää vuosia ja suunnittelee jatkoa <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olennaisin pinnalle: kiitos! Näin ihana yhteisö kun on syntynyt, eihän tätä voi lopettaa!

      Ja mun mielestä Pudonneiden omenoiden taivutus sujuu ihan mainiosti. Arjen tauksen tai Arjen taustan kanssa joutuu vähän improvisoimaan enemmän...

      Ja hei, lieneekö suurta väliä milloin kalmanlinja on, edellisenä yönä juttu kuitenkin kirjoitetaan!

      Poista
  3. Onnea 2-vuotiaalle blogillesi ja kiva kun jatkat :)!
    Lukeudun juuri noihin, jotka selkeästi toimintaansa muuttamalla erottelee arjen ja vapaan, ja jos syitä pitää keksiä niin varmaan terveysvaikutteinen idea tässäkin, kaikissa alueissa, varsinkin ruokapuolessa. Myös rahaa säästyy, kun ei asu hotellissa. Ei se silti sitä tarkoita ettei arjessa voisi olla pikkuiloja (joskus isompiakin) ja että arki olisi pelkkää kakkelia :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ja kiitos! :)

      Kai se etenkin näin kotiäitinä on pakko tehdä arjen ja loman ero rutiineja muuttamalla, koska muutenhan mikään ei muutu :D Mutta kyllä minäkin yritän pitää arjessakin hiukan improvisoinnin varaa. Aina on syytä pieneen juhlaan, arjessakin :)

      Poista
  4. No johan tuo on pari vuotta vierähtänyt sukkelasti!

    Minäkin olen kovasti miettinyt, mitä lapsi tulee (tuleeko?) muistamaan. Itselläni on varhaisista ja myöhemmistäkin lapsuusvuosista todella hatarat muistikuvat, mutta nyt ihmetyttää, miten tuollainen terävä, suupaltti nappula voisi olla muistamatta.

    Voi ei, tykkään ainekirjoituksesta niin paljon, että varmaan pakko perustaa blogi! Kauhee vaiva kyllä olis keksiä taivutuskelpoinen nimi. Vai oliko se niin, että nimen haltija saa päättää taivutuksesta? Arjen taan synttärit?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä muuta sano! Ja hullua, että tänne on jo liki neljäsataa juttua kirjoittanut (ja joku hullu on lukenut niistä jokaisen...) Kohta tulee sun ekan kommentin kaksivuotissynttärit ;)

      Kieltämättä minäkin olen joskus pohtinut, että miten voi olla ettei lapsi muistaisi - ja että miten kurjaa, että se ei tule muistamaan. Mutta niin vaan se jo nyt viisivuotiaana on unohtanut jutut mitä kaksi-kolmevuotiaana on touhunnut. Tosin jotain ihan kummia juttuja välillä muistaakin. Pitäisi varmaan itse pystyä muistamaan vähän enemmän niiden puolesta...

      Elinalle blogi, Elinalle blogi!!

      Poista
    2. Just meinasin perustaa mut lapsi heräs!

      Poista
    3. No hö. Huomenna päiväuniaikaan vielä ehtii ;)

      Poista
  5. "- - blogilla kannattaisi olla nimi, jota voi taivuttaa virkkeessä." Kikkelis kokkelis...

    Mutta onnea kaksivuotiaalle, ja on todellakin ilahduttavaa että blogi jatkaa olemassaoloaan ja päivittymistään (blogithan päivittyvät nimenomaan itsekseen, omalla painollaan...)!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin ja hei, sulla on jo useampi yritys takana! Tää oli vasta mun eka...

      Kaksivuotias kiittää! Ja kyllä, blogi päivittää itseään ja määrää minun illoistani. (Mies on kyllä joskus esittänyt tästä eriävän näkemyksen.)

      Poista
  6. Onnittelut mielenkiintoiselle blogille!

    VastaaPoista
  7. Eksyin blogiisi jotain reittiä. Onnittelut kaksivuotiaalle! Toivottavasti bloggaat vielä pitkään, koska parkkeeraan itseni ruudun taakse seuraamaan. :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...