perjantai 29. marraskuuta 2013

Joulupukki,

Tahtoisin uudet luistimet,
hamahelmet.
Tahtoisin uuden villatakin [minä: millaisen villatakin?]
hevonen-kuviovillatakin,
kummitusvaate,
ja uudet kuviosakset.
Saisinko uuden vauvatuolin [et kyllä taida saada]
ja vauvaleluja pikkuveljelle.
Sitten kalenteri, sitten uuni,
sitten roskis.
Uudet murot.
Saisinko pepun.

Terveisin,
[nimi] maha ja sit pää

Näin siis keskimmäinen, kohta kolme.

Isosisko on aloittanut joulupukille kirjoittamisen kahdesti: ensimmäisellä kerralla hän tavasi "Rakas joulu-pukki, olen ollut kiltti, toivoisin rats" ja toisella kerralla "Hei puki, olen ollut kiltti, tahtoisin pitkähihais". Kolmannella kerralla minä kirjoitin sanelusta, jolloin sekä lelukuvastosta bongattu ratsastava barbi että pitkähihaiset paidat olivat unohtuneet. [Monet kuulemma kätkevät kuvastot lapsiltaan. Meillä niitä luetaan ja ihastellaan - se ei kuitenkaan tarkoita, että niitä tavaroita voisi saada. Ei ainakaan sadan euron ratsastavaa barbia, nimittäin.] Listalle pääsivät lukulamppu, "missä on päällä leppäkertun kuva", uimapuku, legoja, uudet legginsit ja "uudet omat kuviolliset sakset, missä on sydämiä".

Näemmä meillä on vakava puute kuviosaksista.

Olen joka vuosi tasapainoillut joululahjakysymyksen kanssa - en halua opettaa lapsia lahjaröykkiöihin, mutta toisaalta en henno järjestää täysin askeettistakaan joulua.

Osittain olen ratkonut ongelmaa säästämällä tarveperusteisia hankintoja syyspuolelta joululle: kuten ne uudet uimapuvut tai luistimet. 5000 helmen Hama-purkki saatiin juuri tyhjäksi (puolitoista vuotta se kesti), joten vinkkasin toivomaan niitä lisää jouluksi. Mutta sitten on vielä se paradoksaalinen leluosasto: kun minusta mitään lisää ei enää tarvita ja silti ajattelen että kyllä nyt joku ihan oikea lahja pitää olla. Esikoiselle se on legot, keskimmäisestä en vielä tiedä. (Kun mitään ei vain kertakaikkiaan enää tarvita.)

Huokasin kuitenkin vapautuneesti, kun listoille ei nyhtämälläkään saatu tämän enempää toiveita. (No okei, esikoisen listalle pyrki myös koira ja ipad, mutta annoin välittömän palautteen, että niiden toivominen ei varmaankaan kannata.) Onhan se mukavampaa kun ei toiveiden kanssa tarvitse pahasti pettyä.

Vaikka joulupukki on virallinen totuutemme, olemme lasten kanssa ostaneet jo yhden joululahjan miehelle.

- Minusta joululahjojen hankkiminen on hauskempaa kuin saaminen, pohti esikoinen.

Se oli hyvä hetki vanhemmuudessa.

18 kommenttia:

  1. No niin, siitä nyt vain neulomaan hevonen-kuviovillatakkia!

    Mä olen aina elänyt sellaisen yltäkylläisen joulun keskellä. Muutenpa nyt sit ei kauheasti pröystäilty, mutta mun äidistäkin on tosi kivaa antaa lahjoja. Niinpä tappelen joka vuosi vastaan sitä impulssia joka käskee ostamaan kuusi lahjaa kaikille. Onneksi olen huomannut, että vähemmän ihan oikeasti on enemmän.

    Paitsi legojen ja/tai duplojen määrässä. Voi kun puolisonikin tämän ymmärtäisi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh heh, juu. Aion kyllä antaa omatekoisia lahjoja tänä jouluna - ensimmäistä kertaa vuosiin. Mutta ei nyt sentään liioitella!

      On myös ihanaa, että haluat antaa kuusi lahjaa jokaiselle. Mulle tuottaa suurta tuskaa keksiä se yksikin, ja moni saakin multa (so. meiltä) vakiolahjan joka vuosi. Mies on onneksi myös ei-lahjaorientoitunut, joten toisiamme ei tarvi juuri lahjoa.

      Ja legoista, toden totta! Ihan mahtavaa kun vihdoin meillä saavutaan pikkulegojen aikakauteen! (Olkoonkin, että ne uudet tyttölegot on ihan syvältä. Syvältäkin ne on parempia kuin moni muu tuote.)

      Poista
  2. Meillä esikoinen toivoi Friends-legoja ja Angry Birds -peliä. Ei muuta. Se oli mulle vanhemmuuden hyvä hetki, kohtuullisuus nimittäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihan mahtavaa!

      Mä olen tässä taas painiskellut kohtuuden ja nipouden rajamailla joulukalentereiden ja karkinsyönnin kanssa. Mutta jos mun lapset ovat ihan fiiliksisssä, kun saavat ostaa lauantaiksi kolme irtokarkkia per tyttö, niin miksi antaisin ison pussillisen? Niin kauan kuin tyytyvät kohtuuteen (vai kohtuuttoman vähään?)...

      Poista
  3. Olen paininut samojen kysymysten kanssa. Krääsää ei kiitos. Joulupukki ei ole tavara-automaatti. 9v tokaisi mieltä lämmittävästi:äiti, siinä yhdessä laulussa sanotaan että "joulumieli löytyy sydämestä" :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nimenomaan :) Mä olen tosi jouluihminen, mutta mulle siinä on tärkeää likipitäen kaikki muu paitsi lahjat (ja kristillinen sanoma). Uskon ja toivon, että meidän joulussa on myös lapsille paljon muutakin hyvää kuin vain lahjat. (Vaikka eihän niitä mitenkään ei-materialisteina silti voi pitää.)

      Poista
  4. Tämä vois olla suoraan mun näppikseltä. Yhtään mitään emme TARVITSE, mutta kyllä lapsen nyt jotain pitäisi joululahjaksi saada. Muutakin kuin (äidin toivomia) lahjakortteja vaatekauppaan tai uusia kumisaappaita. Vielä kun saisi sukulaiset ymmärtämään, että jokaisen ei tarvise ostaa jokaiselle (neljälle) lapselle lahjaksi lelua. Synttäri- ja joululahjaleluista kertyy meillä vuosittain aikamoinen läjä, jota sitten toisesta päästä kannan varaston kautta kierrätykseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kohtalotovereita, jes! Nämä omat ristiriitaiset ajatukset aiheuttavat kieltämättä vähän haasteita. Ja useampien lasten kanssa lahja- ja leluvuorten ongelma kieltämättä vain kasvaa... Näin pienillä ainakin, kun lahjat kiertää yhdeltä toiselle, tuntuu niin järjettömältä hankkia jotain vain sen hankkimisen vuoksi. Puuh. (Tai siis me emme itse ole toistaiseksi omia lapsina lahjoneet, mutta muut siis...)

      Poista
  5. Lelusarjat on kyllä niin pop tässä lahjamielessä. Jotenkin niiden lisääntyminen ei ahdista samalla tavalla kuin muiden lelujen tunkeutuminen kotiimme. Eli meillä legot ja sitten se perinteinen junarata ja saman merkin rakennussarja (se muuten on ainakin meillä ihan super!). Lapsi (eli mä ja mun mies) on toivonut jo yli vuoden jokaisena lahjajuhla-ajankohtana siihen junarataan risteyspalikoita, toivon todella että tänä jouluna pukki niitä toisi. :D Kyllästyttää itseäkin junailla ilman risteyksiä.

    Mä olen tänä jouluna ekan kerran huomannut vähän ihastuneeni leluihin. Kun esikoinen jo käsittää niiden päälle, niin onhan ne ladattavat veturit ja kaikki lego-paketit tosi jees. Mut sit kaikki ihme örkkifiguurit menee ihan yli hilseen, onneksi niitä ei ole meille edes kotiutunut.

    Toisen lapsen kohdalla kyllä on sitten selkeästi se hankaluus, että mitäs kummaa se voisi toivoa kun sitä iänmukaista lelua löytyy jo. Duploja kyllä, on nimittäin huomattu, että kyllä se muovi vain haurastuu ja 80-lukulaiset duplot eivät enää selkeästi kestä rikkoutumatta. Mut meillä kyllä myös toivotaan pussilakanoita ja sen sellaisia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Legoissa ja junaradassa on toki myös se puoli, että niitä on pakko olla melko paljon, ennen kuin lelu alkaa toimia. Sen puolestakin kiitollista kerättävää. Mutta esimerkiksi niitä duploja meillä on jo yksi hyvän kokoinen laatikollinen - eli kun esikoinen on kerännyt useamman vuoden, ei toiselle, saati kolmannelle enää jää kerättävää... Tämä on (erittäin ensimmäisen maailman) ongelma, jota en ole vielä pystynyt ratkaisemaan.

      Poista
  6. Mä olin niin monta vuotta ainut lapsi (ja ainut lapsenlapsi ja veljenlapsi), että mun lapsuuden joulut oli kyllä aika yltäkylläisiä - mutta täytyy sanoa, ettei meidänkään lapset varsinaisesti puutteessa elä jouluna. Tää "jokaiselta jokaiselle" -dilemma on meilläkin melkoinen, lopputulos on sitten se, että mä en osta lapsille yhtään lahjaa, mun vanhemmilta saadaan yleensä jotain käytännöllistä ja mies ja sen sukulaiset haalii niille paketteja kaksin käsin. Kommunikaatio-ongelma siis.

    Meillä noi lelukuvastot on pannassa, mun on itseni helpompi elää ilman tavaraa jonka olemassaolosta en tiedäkään, joten mä oletan että tämä pätee myös meidän lapsiin - ja sitä paitsi mun ei tarvitse käydä mitään kasvattavia keskusteluja aiheesta. Joulupukillekaan ei olla pariin vuoteen kirjoitettu, esikoisella on yleensä hyvin vähän lahjatoiveita. Ehkä se lelukuvastojen puute kahlitsee mielikuvitusta.

    Mä jännityksellä odotan, kuinka kauan Joulupukki meillä pysyy hengissä, koulussa esikoinen kyllä ompelee meille lahjaa, eli myös lahjojen antaminen on tulossa tutuksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on toki totta, että mielihalut kasvavat kun mahdollisuuksia näkee, mutta mä kyllä koen, että ainakin meillä suurempana "ongelmana" kuin se mitä mainoksissa näkyy, on se mitä kavereilla on. Kaiken kaikkiaan meillä ruinataan tavaraa aika vähän, eli siksi en ole nähnyt lelujen katsomisen estämistä tarpeelliseksi - mainoksissa tai kaupoissa.

      Poista
  7. Esikoinen halusi tietää, mistä tässä kirjoitetaan ja kommentoi sitten "Aika kiva lista! Varsinkin ne luistimet."

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Fiksu lapsi. Ei takertunut peppujuttuihin! :) (Kuten minä.)

      Poista
  8. Mahtava esikoisen kommentti! Juuri oikeaa joulumieltä, sanon minä.

    Kuviosakset, loistava lisäys meidänkin tyttöjen lahjaehdokkaaksi. Täytyy vielä pukille kirjoittaa. Lelukuvastoja ollaan selattu, joka kerta nousee joku uusi suosikki, enkä ole jaksanut ottaa niitä niin vakavasti. Tylsä äiti, huoh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nouseehan sieltä kuvastoista toiveita. Mutta hei, pohtivathan aikuisetkin mitä tekisivät jos voittaisivat lotossa. Minäkin, vaikka en edes lottoa :D

      Mutta kuten sanottu - itse emme juurikaan joululahjoja hanki, eli lahja-asiat ovat lopulta ihan muissa käsissä. Sitten kun lapset keksivät alkaa toivoa suoraan isovanhemmiltaan, luulen, että vihdoin koittavat lihavammat ajat. (Pitääkin pistää tämä muistiin... :D)

      Poista
  9. Ihana lista. <3

    Mummo kyseli esikoiselta, mitä tämä tahtoisi joululahjaksi. "Leluja?" "Ei kun meillä on jo tosi paljon leluja molemmilla!" [!?] "Kirjoja?" "Meillä on tosi paljon kirjoja ja levyjä, voidaan kuunnella mitä vaan ja lukea mitä vaan!" "Lapasia tai sukkia?" *naurua* "Askartelutarvikkeita?" "No onhan mulla niitäkin, mutta sakset on hävinny."

    Eli joulupukki tuo lapselle sakset? Luistimia sentään toivoo, mutta näköjään lelukuvastotkaan ei ole onnistuneet luomaan tarvetta tavaralle. Hauskaa. Itse olin aika ahne joululahjojen suhteen, joten omena tais pompata kauas. Hyvä niin!

    Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No hei tuo vasta mahtavalta kuulostaakin! Hyvin kasvatettu! (Eikö hyvä käytös ole aina kasvatuksen tulosta ja huono ympäristön. Tai miehen perimän.)

      Mutta mikäköhän noissa lapsissa ja saksissa tänä jouluna oikein on...? :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...