Ikävä tilanne. Yksi lapsi valittaa korviaan, toinen nostattaa kuumeen. Ja ollaan ulkomailla. Mistä ihmeestä täällä kuuluu hakea apua?
No internetistä tietenkin. Facebookin kautta odotan saavani paikallisilta tutuilta paikallisen mehiläisen yhteystiedot, mutta saankin ohjeen soittaa julkiseen päivystykseen (1813). "En osaisi muuta kuin soittaa tänne." Suomalaiseen terveydenhoitoon tottuneena varmistan vielä, että ihanko siis julkiselle mennään. Kaverini vastaa, ettei ole koskaan kokeillut "yksityisiä" (lainausmerkeissä), eikä tiedä ketään ketä olisi.
Voiko olla näin, pohdin, mutta soitan päivystysnumeroon ja kerron tilanteen. Vähän dramatisoiden, varmuuden vuoksi. Puhelinihminen kysyy hotellin osoitteen ja antaa ajan lähimpään sairaalaan. Päivystykseen. "Voitte joutua odottamaan, mutta teidän pitää olla paikalla kymmeneltä." Asia selvä.
En kehtaa enää kolmatta kertaa pyytää tavaamaan sairaalan nimeä, joten puhelun jälkeen googlaan Kööpenhaminan sairaalat ja valitsen sen, mikä eniten kuulostaa ylöskirjoittamaltani konsonanttilitanialta. Paremmin ei kyllä mennyt tavausharjoitus toisessakaan päässä, sukunimessä on kuusi kirjainta väärin. Kas siinä olivatkin tämän kertomuksen suurimmat vastoinkäymiset.
 |
| Bispebjergin sairaalan porteilla. |
Olin varautunut odottamaan sairaalassa puoli päivää, ja käytävillä näyttikin (ja tuoksui) ihan sunnuntaiaamulta, mikä vahvisti oletustani. Lasten odotushuoneessa ei ollut muita. Meidät kutsuttiin sisään klo 9:55.
Lääkäri totesi nuorimmaisella korvatulehduksen - ei märkivän - ja keskimmäisellä vähän nestettä korvissa. Hän ei määräisi antibioottia, vaan jos mahdollista, tulisimme näyttämään korvia uudelleen huomenna, niin katsottaisiin onko tilanne parempaan vai pahempaan päin.
Tulla uudelleen huomenna!
Lääkäri kertoi pitkästi Tanskan nykyisestä pyrkimyksestä välttää turhia antibioottikuureja. "Ennen niitä annettiin vähän automaattisesti, mutta nykyään on aikaa tutkia."
Aikaa tutkia!
Aikamme tilannetta sitten tutkittuamme päätimme kuitenkin ottaa nuorimmaiselle antibiootin, vaikka sitten varmuuden vuoksi, koska edessä oli lento seuraavana päivänä. Ettei ainakaan päästettäisi tilannetta pahemmaksi. Varmistimme kolmeen kertaan, että vastaanotto ei todellakaan maksanut meiltä mitään, ja lähdimme väärälle nimelle kirjoitettuine resepteinemme kohti apteekkia. (Kukaan ei siis missään kohtaa kysynyt henkilöllisyystodistuksiamme, saati eurooppalaista sairaanhoitokorttia. Hoito oli ilmaista meille, koska se on ilmaista tanskalaisille.) Lääkäri totesi:
- "Tämä on Tanska. Me maksamme paljon veroja."
 |
| Kysyin käynnin lopuksi olisiko lääkärillä mahdollisesti tarroja, kun lapsi niitä kovasti kyseli. Kyllä kaikki on Tanskassa paremmin! |
Tanskan terveydenhuoltojärjestelmä pysähdytti. Jokaisella tanskalaisella on "omalääkäri", jonka kanssa ilmeisesti myös syntyy pitempiaikainen hoitosuhde. Ei vain lasten, vaan myös aikuisten hoito on ilmaista - erikoislääkärikäynnit mukaanlukien. Kaverini mukaan jopa hänen silmiensä laserleikkaus tehtiin verovaroilla.
Systeemi on varmasti kallis. Tanskassa on 5,6 miljoonaa asukasta, Suomessa 5,4. Tuloverotus on tosiaan Tanskassa kireämpää, 3300 euron kuukausipalkalla tuloveroprosentti on 35,7% ja Suomessa 29,9% (erotus 191,40e). Progressio on Suomessa jyrkempi, eli pienemmissä tuloissa ero on suurempi ja suurissa palkoissa pienempi.* (Verotietoa 2012, s. 54) Tanskan kokonaisveroaste** on 49% luokkaa, Suomessa 45%.
Tanskassa maksetaan siis hieman enemmän veroja. Ja okei, Tanskassa ei ole ilmaista kouluruokaa eikä bussilla saa matkustaa vaunujen kanssa ilmaiseksi. Mutta mitä muuta niillä ei ole?
Miksi meillä ei pystytä edes lähelle samaa? Miksi meille on rakentunut kahden kerroksen terveydenhuoltojärjestelmä? Miksi julkiselle puolelle ei saa korvatulehduksen jälkitarkastusaikaa ilman, että "osaa vaatia"? Miksi meillä aikuisten terveyskeskuskäynnitkin ovat maksullisia ja jonot paukkuvat hoitotakuun määrittelemissä kolmessa kuukaudessa ja ylikin? (Ja miksi uutta lastensairaalaa varten täytyy järjestää kansalaiskeräys?)
Niin, miksi me emme voi ottaa mallia Tanskasta?
Tässä on nyt pakko olla joku juttu jota en tajua.
* Huomioitakoon tämä nyt erikseen, etten maalaa liian ruusuista kuvaa: pienituloiset kantavat siis suhteessa suuremman taakan Tanskan verotuksesta. Laura Rädyn mainitsemissa marginaalisissa palkkaluokissa veroprosentti on Suomessa n. 22% ja Tanskassa huikeat 33%.
** Kokonaisveroaste tarkoittaa kaikkea valtion verotusta suhteutettuna bruttokansantuotteeseen. Mainitsemani luvut ovat Elinkeinoelämän keskusliiton ennusteita tälle vuodelle. Kokonaisveroasteen kehitystä 1980-2011 täällä (s. 11).
Mielenkiintoista tosiaan, varsinkin kun meille yleensä koetetaan kertoa, ettei missään ole näin laajaa julkista terveydenhoitoa ja ettei meilläkään mitenkään ole siihen varaa. Tää kahden kerroksen järjestelmä on musta ehkä erityisen syvältä, koska se tosiaan maksaa, mutta ei tuota hyvää hoitoa. Paitsi ehkä siis siinä yläkerroksessa.
VastaaPoistaTuo argumenttihan juuri pistää silmään, että "ei ole varaa hoitaa viittä miljoonaa ihmistä julkisella". Että miten niillä Tanskassa sitten on? Luonnollisesti verorahojen käyttö on aina priorisointikysymys, eli siksi aidosti kiinnostaa, mihin me tuhlataan niin paljon enemmän. Vai onko meidän terveydenhuolto vaan järjestetty kalliisti ja tehottomasti?
PoistaNiin, muakin tämä kummastuttaa. Äitini oli taannoin kuunnellut radiota, jossa joku lääkäri oli selittänyt keskieurooppalaisten kollegoidensa olevan aina ihan huuli pyöreänä, että miten niin jonot, miten niin kolme kuukautta, mitä häh.
VastaaPoistaEsimerkiksi brittiläistäkin terveydenhuoltoa olen kuullut hehkutettavan huomattavasti meikäläistä paremmaksi: kun erikoissairaanhoitoa tarvittiin, sinne pääsi. Heti.
En minäkään usko, että meillä on nykyisenkaltaiseen järjestelmään varaa. Epäilen kyllä, että fiksumpaan ja kaikille parempaan järjestelmään hyvinkin olisi.
Lisään tähän vielä, että eräs ystäväni kertoi mummonsa melkein joutuneen aivoinfarktin seurauksena kotipaikkakuntansa sairaalaan. Oma mummoni asuu sairaalan vaikutusalueella, joten kiinnostuin toki.
PoistaKyseisessä sairaalassa ei ole enää esim. sisätautiosastoa - se on lopetettu. Kesällä lääkärit olivat kaikki kandeja, joiden epäilemättä sinänsä pätevästi suorittamasta toikkaroinnista vastaava lääkäri hengasi mökillä. Tai jossain. Kuitenkaan ei sairaalassa. Lisäksi mesta nauttii paikkakuntalaisten keskuudessa mainetta paikkana, jonne mennään vain kuolemaan - jos nyt se syy, jonka vuoksi sairaalaan joutuukin, ei vielä sinänsä riitä tappamaan, mukaansa nappaa takuulla keuhkokuumeen tai jotain muuta, johon sitten kuolee. Sairaalaan menoa vältellään siis viimeiseen asti.
Oli tämän jälkeen aika tyhjä olo. En toki tiedä, missä määrin jutussa on Lapin lisää, mutta tuntuu silti aika karulta, että olemme ehkä taas tilanteessa, jossa sairaala on uhka, ei mahdollisuus.
Näihin on vähän vaikea ottaa kantaa, mutt ilmeistä on monien kertomusten perusteella, että julkisella puolella mennään niin vähin resurssein, että hoidon taso kärsii. Ja varmaan sitä enemmän, mitä kauemmas Helsingistä mennään. Ja isoissakin kaupungeissa ei lomien aikaan oteta tai kokonaisia osastoja suljetaan- vaikka eihän ne potilaat sieltä kesäisin katoa. (Turussa on säästetty lomauttamalla hoitohenkilökuntaa.) Eli rahaa ilmiselvästi puuttuu ylläpitää nykyisen kaltaista systeemiä.
PoistaNiin... meillä otetaan nykyään lapsille lapsivakuutus. Niin hyvin tällä saralla menee.
VastaaPoistahttp://friolandiassa.blogspot.fi/2014/08/onneksi-on-se-lapsivakuutus.html
Toi lapsivakuutus on kyllä melkoinen kaksiteräinen miekka. Henkilökohtaisella tasolla kiva ja monelle taloudellisestikin kannattava - samalla sen yleistyminen rapauttaa entisestäänkin julkista puolta. Minultakin on useamman kerran kysytty terveyskeskuksen ajanvarauksessa "onko teillä vakuutusta", tarkoittaen että, jos on, älä tule tänne. Sitten voidaan pikkuhiljaa budjettia pienentää entisestään...
PoistaMielenkiintoinen piirrehän myös Suomessa on, että samat lääkärit pitävät sekä julkista että yksityistä vastaanottoa. Julkisen jonot voi siis ohittaa hakeutumalla samalle spesialistille yksityisellä puolella. (Meille tätä ehdotettiin kerran suoraan ja myös niin teimme.)
Mulla on kyllä hyviä kokemuksia entisen kotikunnan julkisesta sairaanhoidosta. Lasten kanssa homma hoitui aina hyvin, päivystyksen kautta tosin lähettivät vähän liian herkästi yliopistosairaalan lasten polille jatkotutkimuksiin, mutta aina sai hoitoa. Aikuinen nyt ei välttämättä saanut heti lähiviikoille aikaa, mutta olen taipuvainen ajattelemaan myös niin, että jos on kärsinyt jotain vaivaa jo esim. kuukauden tai pari kotona, niin ei sitä lääkäriaikaakaan seuraavalle päivälle tarvitse. Kyllä voi odottaa vielä pari viikkoa.
VastaaPoistaMielestäni meillä täällä on sellainenkin ongelma kuin turhat päivystyskäynnit, mikä kuormittaa sairaanhoitoa. Jengi menee päivystykseen näyttämään hyttysen tai paarman puremaa tai sitten ei mitenkään voida ymmärtää, että sitä lääkäriaikaa voi joutua odottamaan vähemmän kiireellisessä tapauksessa pari päivää ja sitten mennään taas siinne päivystykseen kuormittamaan sitä järjestelmää. Minua kyllä tämäkin harmittaa.
Joo, on mullakin hyviä kokemuksia, mutta kokonaisuutena systeemissä on kyllä ongelmia. Kahden viikon jonotus vaivan kanssa on myös eri asia kuin kolmen kuukauden jonotus. Tai yhdeksän kuukauden jonotus hammaslääkäriin. Riippuu vähän vaivastakin, tietenkin.
PoistaJa ihan varmaan on myös noita turhaanpäivystyksessäjuoksijoita. Mutta onko niitä siinä määrin, että siitä voidaan syyttää jonotusaikoja?
Mutta jos tietää, että hammastarkastukseen päästäkseen pitää jonottaa 9 kuukautta niin olenko mä muka ainoa joka osaa ennakoida tilanteen ja varata sen ajan sitten 9 kk etukäteen? Akuuttiajan saa sitten jos on oikeasti hammas kipeä. Kyllä, systeemi voisi todellakin toimia paremmin, mut menetteleehän Se periaatteessa nytkin.
Poistaja olen toki sitä mieltä että trveydenhoitojörjestelmässä on paljon vikaa. Vaikkapa ihan näistä keikkalääkärifirmoista ja niiden veronkierrosta lähtien. Näin kerran erään lääkärin esityksen siitä miten osuuskunta voisi olla ratkaisu terveysenhoidon haasteisiin. Kunnat ja lääkärit perustaisivat osuuskuntia eli tilaajat ja tuottajat. Ei tulisi tässä mallissa sitä pngelmaakaan että joku kasvoton osakkeenomistaja haluaisi riistää tulot itselleen. Jäin aidosti miettimään miksei tätä osuuskuntamuotoista kuviota toteuteta. Siinä ois kyllä ideaa.
Joo, toki, pystyyhän nykyisenkin systeemin kanssa elämään, mutta (olkoonkin pinnallinen) kosketukseni Tanskan systeemiin avasi silmiä, että on mahdollista toimia paljon paremmin. Meillä kun ollaan yleisesti sitä mieltä, että hyvä jos edes tämä taso saadaan pidettyä (eli ei saada).
PoistaToimiva, ilmainen, terveydenhuolto on käytännössä Suomessa vain työterveyden piirissä oleville. (Esim. Turussa on maksuvapautus terveyskeskusmaksuista mm. veteraaneille ja toimeentulotuen asiakkaille. Maksuvapauden poistamisesta äänestettiin jälleen tällä viikolla lautakunnassa, mutta vapautus pysyi vielä toistaiseksi. Eli näillä ryhmillä, ja lapsilla, terveyskeskuskäynnit ovat ilmaisia, mutta toimivuudesta voi olla sitten montaa mieltä.)
Haluaisin muuten tähän työterveyshuoltoon liittyen tuoda sen, täysin vaietun näkökulman, esille että Se ei ole mikään vakiomuotoinen. On työnantajasta kiinni mitä Se sisältää ja esim. Mulla ei Kyl yhtään mitään. Vähänkin laajemmasta verikokeesta pitää itse maksaa osa ja erikoislääkärille ei pääse. Monillahan maksetaan gynekologit ja synnytyksetkin. Ei kaikilla. On siis harha, että Se työterveyshuolto automaattisesti olisi joku autuus ja kaiken kattava ilmainen järjestelmä sitä käyttävälle.
PoistaNo ikävää, en tosiaan tiennyt tuota, vaikka onhan loogista että yritykset neuvottelevat sopimuksensa tavallaan. Täytyy siis korjata, että työterveyshuollossa on mahdollisuus hyvään, ilmaiseen hoitoon.
Poista(Eikö sekin ole outoa, että on maksuton äitiys- ja lastenneuvola, mutta synnyttäminen maksaa! Kun sen nyt esimerkiksi otit.)
Jos mä oon ihan rehellinen, niin ekaa kertaa raskautuessani olin erittäin hämmentynyt siitä, että kaikki äitiysneuvolakäynnit ja raskaudenseurannat olivat ilmaisia. :)
PoistaMillainen mahtaa olla lasten päivähoitojärjestelmä Tanskassa? Entä äitiys-/vanhempaivapaamahdollisuudet?
VastaaPoistaNo ystävämme Google kertoo, että vanhempainvapaata saavat molemmat vanhemmat yhteensä 32 viikkoa eli n. 8 kk, ja lapset menevätkin hoitoon tyypillisesti 6-8kk iässä. Päivähoito on maksullista, ja maksun suuruus vaihtelee. Nopeammin siis palaavat verosorvin ääreen tanskalaisvanhemmat.
PoistaMielenkiintoinen kuvio, jonka opin mainiosta Kaksoiselämää-blogista (joka ei valitettavasti nykyään päivity, nyyh), on että ainakin näemmä kahden lapsen kanssa on mahdollista jäädä kunnan palveluksessa omien lastensa perhepäivähoitajaksi. Voisi kuvitella, että vähemmän käytetty vaihtoehto on tämä kuitenkin.
http://kaksoiselamaa.wordpress.com/2012/07/09/kunnalla-duunissa/
Pidän kyllä muuten itsekin tätä postaustasi tosi insipiroivana, Täti-ihminen! Ylläoleva anonyymi selvästi pohtii samaa kuin minä, eli Tanskaan muuttoa. Ei kun voikkareita tilaamaan kuuma peruna suussa!
PoistaHieno maa! Ja Tivoli! Oh, Tivoli!
PoistaKallis maa myös. Mutta jos siellä nauttisi tanskalaista palkkaa - ja sairastaisi paljon - niin eiköhän sitä toimeen tulisi.
Hah Liina, en ole ihan vielä laukkujani pakkaamassa :D Mietinpä vain, mitä kaikkea tanskalaiset verovaroillaan oikein saavat verrattuna suomalaisiin.
PoistaTama on mielenkiintoinen ja tarkea aihe! Tuntuu, etta Suomessa julkinen terveydenhuolto on ikaankuin huomaamatta romahtanut. Ensin tuli (varmaan silloin laman aikana, en muista) terveyskeskusmaksut, sitten jotenkin syntyi se tyoterveyshuolto ja nyt viimeisimpana on tulleet naa lapsivakuutukset ja yksityiset laakaritalot. Jos kayttaa pitkaan tyoterveyshuoltoa (tai vaikka opiskelijaterveydenhuoltoa) niin helposti ei edes tajua mita julkisille palveluille on tapahtunut. Nykyaan kuulemma ambulanssin tilaaminenkin maksaa...?
VastaaPoistaTama on mun mielesta todella surullista ja jarkyttavaa. Ehka muutos on ollut helppoa ja huomaamatonta koska suomalaisille on jaanyt se 'paras terveydenhuolto maailmassa'-mantra paahan soimaan ja nyt sita oletetaan etta muuallakin on menty samaan suuntaan. Itse asun talla hetkella Briteissa ja taalla on kylla kaikki edelleen ilmaista (saas nahda kuinka kauan): laakarikaynnit, erikoislaakarit omalaakarin lahetteella, reseptilaakkeet alle 16- ja yli 60-vuotiaille ja tyottomille jne. Mutta tosiaan jokaisella maalla on hyvat ja huonot puolensa ja taalla esim. aitiys- ja isyysetuudet on paljon heikommat ja paivahoito jarkyttavan kallista (oliko toi sun edellisessa postauksessa nakynyt lasku tosiaan kolmelta lapselta?!).
Tuntuu tosiaan, että julkinen terveydenhuolto on Suomessa jatkuvassa purkutilassa, ja vähän pelottaa, että mikäköhän tämän uuden sote-kierroksen lopputulema on... Minäkin olisin kyllä automaattisesti kuvitellut Suomen systeemin pesevän esim. Iso-Britannian mennen tullen! Jännä miten väärä kuva sitä voikin olla...
VastaaPoistaPienten lasten hoito ja vanhempainetuudet sen sijaan ovat tosiaan Suomessa korkea prioriteetti. Kuvaamani lasku oli kolmelta lapselta, mutta osapäiväisesti. Yksi lapsi taitaa maksaa (Turussa) täysipäiväisesti tällä hetkellä maksimissaan 286e ja seuraavat lapset sitten vähän vähemmän.
Hyvää palvelua olette saaneet! Terveyden-, tai siis sairaudenhoito (koska terveys menee lääkäriaikoja odotellessa) on kyllä Suomessa ajautumassa huolestuttaviin kantimiin. Erikoissairaanhoidon puolelle päästyään saa aivan ihanaa palvelua, mutta ainakin täällä pääkaupunkiseudulla terveyskeskusten ja päivystysten tilanne on hälyttävä. Enkä syytä henkilökuntaa, syytän järjestelmää, joka on ajettu niin luilleen, ettei potilaita ole aikaa aidosti kohdata.
VastaaPoistaMutta niin, itsehän olin opiskeluaikana erään kesän Tanskassa töissä, ja maksoin naurettavan pienestä palkastani 42% veroa. Tämänhetkinen veroprosentti taas on puolet tuosta, mikä myös vaikuttaa elämänlaatuun positiivisesti.