tiistai 7. kesäkuuta 2016

Lapsia haki iltapäivähoitoon liikaa ja liian vähän

Minä raukkahan olen kotihoidettu, eli minua odotti aina koulupäivän jälkeen valmiiksi laitettu välipala, mutta ystäväni muistelevat lämmöllä kaakaojauheen syömistä suoraan purkista.

Helsingin kaupunki tarjoaa tähän sukupolvikokemukseen mahdollisuutta myös Barbille, tulevalle tokaluokkalaiselle.

Helsinki julkisti eilen, että kaupungin iltapäivätoimintaan haki noin 6600 lasta, joista noin 5500 "pystytään sijoittamaan" yhdistysten, seurakuntien ja muiden järjestämään toimintaan. Ilmaisusta voisi kuvitella, että tarjolla oleviin kerhoihin ei mahdu enempää lapsia, mutta totuus on, että ainakin meidän alueeltamme jätettiin aiemmin toiminut iltapäiväkerho perustamatta.

"Vähäisen hakijamäärän vuoksi."

Selvä pelihän tuo, eikö vain? Paitsi, että alueella toimii myös kaksi muuta iltapäiväkerhoa, joihin saapuneet tokaluokkalaisten hakemukset hylättiin sillä perusteella, että vain ekaluokkalaisille riitti paikkoja. Ja huomatkaa: hakukaavakkeessa sai valita vain yhden kerhon, johon hakemus osoitetaan. Samalla luvattiin:

"Mikäli lapsi ei tule valituksi hakemaanne ryhmään, pyritään paikka osoittamaan alueen muista perusopetuksen iltapäivätoimintapaikoista."

Ei muuten pyritty. Kielteisiä päätöksiä on yhden koulun tokaluokkalaisille tullut yli neljäkymmentä.

Twitterissä Helsingin opetusvirasto vastasi kyselyyn paikkojen puutteesta, että määrärahaa ei ole tarpeeksi, ja että "lasten määrä kasvaa ennakoitua nopeammin".

Eikä kasva. Tämän vuoden hakijat ovat ne edellisen vuoden esikoululaiset ja ekaluokkalaiset! Sitä paitsi, hakemuksia oli tullut tänä vuonna 300 enemmän kuin viime vuonna ja paikkoja on 1100 liian vähän.

Ainoa järjellinen argumentti on riittämätön määräraha. Ja sehän vain kertoo, että palvelua ei pidetä tärkeänä. Eli jos tässä yksinkertaisesti halutaan säästää, sanoisivat ihan suoraan, että lapsillemme ei perusteta iltapäiväkerhoa, koska tokaluokkalaisten on ihan ok tsiigata viisi tuntia päivässä youtubea ja syödä oboyta. Mutta että "vähäisen hakijamäärän vuoksi".

Come on.

8 kommenttia:

  1. No siis en kyllä muista, että kaakaojauheen syöminen purkista olisi muodostanut mitenkään merkittävää osaa iltapäivärutiineistani (äiti oli käskenyt tehdä voileivän ja minähän tottelin) mutta noin muuten olen hieman säälien ajatellut nykyajan koululaisia, joiden pitää mennä iltapäiväkerhoon, eivätkä he saa hengata yksin kotona. Siinä mielessä toivon antoisaa syksyä Barbille.

    Mutta argumentaation tasosta olen samaa mieltä: harva skidi pongahtaa maailmaan valmiiksi ekaluokkalaisena. Veikkaan, että muuttoliikettäkin voi hieman projisoida. Että ei voi kovin iso ylläri olla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä pointti! Minäkin haluaisin olla ala-astelainen ja yksin kotona kaiken päivää.

      Mutta me luettiin kirjoja, nämä kattoo Winxejä. Eli maailma on mennyt piloille, minkä vuoksi lapset pitää pitää iltapäiväkerhossa.

      Poista
    2. Winxit? Onneksi liikutaan lapseni vielä toistaiseksi päiväkotiin. Riittää että tiedän mikä on Pikku Kakkonen. Mäkin tykkäsin olla yksin kotona. Olin muutenkin aika itsenäinen lapsukainen. Oli melkein liikaa että äiti vei ekana koulupäivänä kouluun. Sittemmin ei ole mua tarvinnut saatella yhtään mihinkään. Siksi hämmästyin suuresti kun tajusin pari vuotta sitten että nykyään on normaalia saattaa lapsi kouluun esim. ensimmäiset neljä kuukautta. Mutta sitten on sekin että en taida olla synnyttänyt yhtä itsenäisiä lapsukaisia, mitä pidän oikein hyvänäkin asiana. Ja nykyään olen sitä mieltä että lapsen ei ole hyvä olla kovin pienenä pitkiä aikoja yksin vaikka haluaisi ja kykenisikin. Katsotaan millaiseksi mielipiteet sitten muuttuvat kun perheessämme asuu koululaisia. Kaukaa viisaana hommattiin kyllä koira että olisi sitten joku kotona vastassa kun alakoululainen lompsii kotiinsa.

      Poista
    3. Joo, nää on kyllä jänniä, että miten "ajat muuttuu" lasten itsenäisyydessäkin. Kun minä olin vauva, äitini lähetti 3-vuotiaan isoveljeni yksin ostoksille lähikauppaan. Ja asuimme siis kaupungissa, lähiössä. Barbi sai saman oikeuden 6-vuotiaana, eikä vieläkään ole montaa kertaa käynyt.

      Jos Barbilta kysyttäis, koira olisi varmasti ykkösvaihtoehto. Se ei vaan kuulu mun asettamien vaihtoehtojen kirjoon ;)

      Poista
  2. Maailma on varmaan mennyt piloille. Mulle ne yksin vietetyt tunnit (ehkä max viisi?) koulun jälkeen (heti ekasta alkaen) olivat suurinta luksusta, onneksi tajusin jo silloin nauttia yksinolosta koska nythän moista riemua ei ole tarjolla. Lämmitin karjalanpiirakoita mikrossa, luin Aku Ankkaa, katsoin Marienhoffia ja luin lapsilta kiellettyjä puolieroottisia sarjakuvakirjoja ymmärtämättä näkemääni. En voi mainostaa järjestelyä että "ihan normaalihan mustakin tuli", mutta ainakin siedän hyvin yksinäisyyttä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jos Barbi itse haluaisi jäädä kotiin, ongelmana olisi vain minun murheeni liiallisesti ipadin käytöstä. Mutta ei halua.

      Marienhof voisi kyllä toimia. Ja ehkä jos tuot niitä lehtiä meillekin?

      Poista
  3. Me ratkaisimme ongelman niin, että ilmoitimme tokaluokkalaisemme läheiseen leikkipuistoon välipalalle. Eli Helsingin leikkipuistoissa on välipalaa ja askartelua/ulkoilua yms tekemistä. Kannattaa katsoa mitä leikkipuistoja teidän lähellä on!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, tämä on meilläkin plan B jos valituskierrokset eivät johda mihinkään. Alueen leikkipuisto on meiltä katsoen kaukana (tosin niin olisi tämä peruttu kerhokin) ja siellä on nyt jo riittämiin lapsia. Eli jos kaikki nämä paikkaa vaille jääneet puskevat sinne, ihmettelen kovin miten pystyvät tarjoamaan toimintaa ja huolenpitoa kaikille... Mutta ylärajaahan sisäänotolle ei ole, eli ilmeisesti pystyvät!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...