perjantai 3. helmikuuta 2012

Samanmielisyyden kuplassa

Vielä kerran vaaleista ennen kuin on maanantai ja paha mieli.*

Haavistolaisuutta on pidetty ilmiönä: että nyt on mieletön noste ja kerrankin yhteisöllisyyttä ilman känniä ja/tai jääkiekkoa ja ihanaa ihanaa, kaikkihan Pekasta tykkää. Ja onhan näissä vaaleissa uusia piirteitä: Haaviston kannattajakunta on äänekkäämpää (ja kuvittelenko vain, myös nuorempaa ja iloisempaa) kuin mihin on totuttu. Omaa ystäväpiiriäni seuraamalla huomaan, että väki jakautuu kahteen leiriin: on niitä, jotka hehkuttavat Haavistoa ja niitä, jotka ovat hiljaa. On näemmä helpompaa ilmaista kannattavansa Pekkaa kuin Salea.

Facebook-syötteestäni päätellen Haavisto olisikin saamassa 90% äänistä. Myös blogit, joita seuraan, liputtavat avoimesti: Katja, Satu, Tyttö, Onia ja moni muu; Kirsti vähän vaimeammin. En kuitenkaan ole valinnut lukemiani blogeja poliittisten vakaumusten mukaan. (Ja yhä, oletan niinistöläisten vaikenevan. No okei, Hups tunnusti.)

Kun Haavisto sunnuntaina häviää murskaavin luvuin, muistan jälleen miten helposti tällainen samanmielisyyden harha syntyy: verkostoni eivät ole tilastollisesti edustavia.

Vaikka helposti siten harhaudun kuvittelemaan (mikä lienee merkki syvällisestä omanapaisuudestani) niin ei, kaikki eivät ajattele samoin minä (ja kaverini). Tämä ei liity vaaleihin, mutta on hyvä esimerkki ajatusharhastani: minun on kirjaimellisesti ottaen vaikea ymmärtää, että kaikki eivät kierrätä. "Kyllähän nyt kaikki lajittelevat roskansa!"

Pahana päivänä sinne samanmielisten kuplaan on myös hyvä käpertyä.

* Sanotaan, että pessimisti ei pety, mutta kyllä mä petyn silti.

7 kommenttia:

  1. Olen vaiennut blogissa vaaleista, koska en päässyt kummallakaan kerralla äänestämään. Elämäni toiset vaalit, joissa en ole päässyt uurnille.

    Tai no, olisin kai päässyt mutta kun olin itse sairas ja kotona yhtä sairaat kaksoset, ja yhtälöön lisätään suurlähetystö, jonne ei pääse tuosta vaan, niin jäi nyt väliin.

    Niinistön Jennistä on se hyvä puoli, että oma lähestyvä neljänkympin kriisi on paljon helpompi kestää, kun Jenniä seuraa. Sillä on a) ikäloppu mies b) ikäloppu tyyli c) kohta virka, jossa se ei edes voi alkaa revitellä, jos vaikka se ikäkriisi iskiskin. Mä voin sentään vetää neonvärejä niskaan ja lähteä Dingon megapaluukeikalle ja juoda itseni humalaan.

    VastaaPoista
  2. Hih, halusitko varmistaa, ettei sinua lasketa vaikenevaksi niinistöläiseksi.. ;)

    Mutta eihän Jenni ole lähelläkään neljääkymppiä, hädin tuskin kolmekymppinen kuten minä... Ja "ikäloppu mies", alle kuusvitonen! Faktat oikein, Mimmi ;)

    VastaaPoista
  3. Samasta teemasta myös:

    http://www.hs.fi/kotimaa/Kupla+etsii+presidentti%C3%A4/a1305554686510

    Ja for the record, bongasin sen vasta äsken ;)

    VastaaPoista
  4. Kun J kirjoitti ylioppilaaksi, niin Sale oli - yli viiskymppinen :) Ja mullahan on siis ollut yli 10v vanhempia poikaystäviä jopa kaksi kappaletta.

    Joo, halusin varmistaa. Niinistöä en olis pystynyt äänestämään vaikka ei Haavistokaan ihan mun ehdokas ole. Mutta jäi nyt sitten äänestämättä, joten en voi valittaa lopputuloksesta.

    VastaaPoista
  5. Tämä samanmielisyys on myös naisten juttu. Yleisesti ottaen naiset pyrkivät aina hakemaan konsensusta ja jos joku sattuu olemaan toista mieltä, hän pitää mielipiteensä omana tietonaan. Miesporukoissa taas ei haeta konsensusta, vaan asiat väittelevät, joskus kiivaastikin.

    Tämä ero näkyy jopa netissä: minä olen aloittanut nettikirjoittelun 15 vuotta sitten hyvin miehisissä ympyröissä ja oppinut, että asiallinen väittely on nettikeskustelun suola. Vauvapalstoilla ja äitiblogeissa haetaan enemmän samanmielistä seuraa.

    VastaaPoista
  6. No Riitta, eikös tuo mies/nainen jako ole yhtä pöljä kuin aikuinen/lapsi... ;) Tai olemmeko me poikkeuksellisia naisia jos pidämme väittelemisestä? (Minä pidän - oletan edellisestä, että sinäkin.)

    Tosin lienee tuossa tottakin; esimerkiksi politiikasta tulee useammin väiteltyä miesseurassa. Yksi miespuolinen ystäväni myös kommentoi blogini alkuvaiheessa, että naisten blogit (en muista mikä termi oli täsmälleen) ovat tylsiä kun kaikki ovat aina samaa mieltä... Enkä minäkään toki ole lähtenyt kunnolla provosoimaan.

    VastaaPoista
  7. Ei ole ainakaan yhtä pöljä. Lapsista tulee aikuisia, mutta mies harvoin muuttuu naiseksi tai nainen mieheksi. Mutta tietenkin kyse on vähän samasta kuin siinä, että sanotaan tyttöjen leikkivän mieluummin nukeilla kuin autoilla (pätee moniin, vaan ei kaikkiin).

    En tiedä, onko tämä havaitsemani konsensushakuisuus naisilla synnynnäistä vai ainakin osittain kasvatuksen tulosta. Voi olla, että poikien sallitaan herkemmin väittää vastaan kuin tyttöjen.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...