sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Pakkotoisto

Sain tänään taas itseni kiinni kuntosalilta vilkuilemasta kelloa. Vielä kyykkybiisi, hartiat, vatsa ja venyttely, sitten pääsee himaan.

Saan itseni kiinni siitä oikeastaan joka kerta. Ehkä en kauheasti pidä jumpasta. Saunominen on käynnin palkitsevin osio ja se kestää kaksi minuuttia. Mielestäni olisi siis reilua, että huomaisin edes jotain edistymistä.

Laskin, että on kulunut vuosi siitä kun aloitin kuntosalijäsenyyden - ja samaan aikaan jalkapallon. Ja vaikka muuten edistymistä on vaikea todentaa, bodypumpissa, jossa sama konsepti toistuu kuukaudesta ja vuodesta toiseen, käytettyjen painojen määrästä voi päätellä jotain. Tänään tajusin että latasin kyykkyihin enemmän painoja kuin koskaan ennen. Enemmän kuin koskaan ennen lapsiakaan. Siis saman verran kuin yli viisikymppinen tätini, joka käy samalla salilla.

Miksi sitten oikeastaan käyn jumpassa? Ulkonäön takia kaiketi pelkästään. Pysyäkseni "kunnossa". Siksi olisikin siis reilua, että tulokset näkyisivät edes jollain tavalla.

Tunneilla muistutetaan keskivartalon tuesta - yleensä tässä kohtaa puristan pakarani yhteen, koska se on lähinnä keskivartaloa oleva lihasryhmä, jota pystyn tahdonalaisesti liikuttamaan.

Muistan jo koulusta, että punnerrukset ja vastalihakset olivat ne, joissa en pysynyt muiden tahdissa. Edelleen teen penkkipunnerruksia säälittävillä painoilla, ja vatsalihasten kohdalla koitan niillä surkeilla käsivarsien lihaksilla nostaa ylävartaloani ylös lattiasta.

Juoksulenkillekin pitäisi varmaan taas mennä kun maa on paljas. Yksi ystävä muistutti niistä viime syksyn puolimaratonuhoista, niin pakkohan se on mennä. Mutta kuinka paljon tykkäänkään juoksemisesta, se käytiin läpi jo aiemmin.

Jalkapallo oli laji, jonka pelaaminen on (useimmiten) ihan aidosti kivaa, mutta sitä saa pelata vain kerran viikossa. Ja sinnekin joutuu itsensä pakottamaan.

Välillä sitä miettii, että onko tässä mitään järkeä. Voisiko vain hylätä sen "kunnossa pysymisen" illuusion? Vai voisiko siitä urheilusta jotenkin alkaa tykätä vielä näin elämän iltapäiväpuolella?

15 kommenttia:

  1. Olen käynyt BodyPumpissa kohta kymmenkunta vuotta tuolla samalla fiiliksella "enää kyykyt, hartiat, vatsat ja venyttely". Painoja olen saanut nostettua ihan kiitettäviin tilastoihin, mutta muuta kehitystä ei kyllä näy missään. Mutta BodyPump nyt ei taidakaan olla niitä lajeja, jotka kasvattavat lihaksia. Nyt kun olen 1,5 vuotta tehnyt lihaskuntona sekä kahvakuulaa että bodypumpia, niin olen jopa havainnut hienoista lihaksen tynkää käsivarsissa! Perinteinen kuntosalitreenihän olisi se ihan paras, mutta en mä kykene jos ei kukaan huuda vieressä...

    Lasken itseni ns. urheiluhulluksi. Pyrin urheilemaan 5-6 kertaa viikossa, vähintään tunnin kerrallaan (ei lapsia, joten helppo homma!). Jos joku joskus kysyy innostuksestani, niin selitän sitä juuri tuolla "kunnossa pysymisellä". Ja paskat. Todellisuudessa elättelen toiveita timmeistä vatsalihaksista, kaulasta alkavista sääristä sekä roikkumattomita alleista. Kunnosta viis. Oikeesti. Mutta koska mun kropalle ei selkeästi mitään sen ihmeellisempää tapahdu tälläkään määrällä urheilua (näin on menty kuitenkin jo useampi vuosi, ja se 1/2-maratonkin tuli juostua syksyllä), niin se "kunnossa pysyminen" saa kelvata. Sitä ei ainakaan kukaan ulkopuolinen näe... Aina välillä mietin, että jos en urheilisi, niin kuinkakohan iso sitten olisin ja se taas motivoi pikkasen matkaa.

    Eli tsemppiä vaan urheiluharrastukseen :-) Jos ei muuta, niin voi tuntea itsensä paremmaksi ihmiseksi. Ja se suunnistus on muuten oikeasti tosi kivaa! Sen lajin löysin viime kesänä :-)

    VastaaPoista
  2. Pakko myöntää, että itsekin liikun tuolla "enää jäljellä"-mentaliteetilla. Joskus harvoin urheilusta tulee tosi kiva olo, mutta useimmiten se on vain puurtamista. Mutta saapahan syödä taas pullaa :)

    Olen myös BodyPumpannut tooosi kauan, mutta vasta kahvakuulalla saanut näkyviä tuloksia. Hassua, mutta totta.

    VastaaPoista
  3. Niin paljon kuin mä tykkäänkään salilla käynnistä (ja tykkään siitä ihan oikeasti) tunnustan silti vilkuilevan kelloa tai saliohjelmaa. Alkuverryttelyssä juoksumatolla: Vielä viisi minuuttia. Ohjelmaa suorittaessa: Vielä ojentajat, vatsalihakset, selkä ja venyttely. Ja sama juoksulenkillä: Tästä vielä kosken luokse, sitten tien yli, sitten koirapuiston ohi.

    Mutta olen tehnyt sitä aina. Eräässä työpaikssa tuijottelin kelloa jatkuvasti: Vielä kaksi tuntia aamukahviin. Vielä kaksi tuntia lounaaseen. Vielä kaksi tuntia päiväkahviin. Vielä kaksi tuntia töitä. Onneksi nykyään työ on sellaista, että kelloon ei tule pahemmin katsottua, välillä aina havahtuu: oho, kello on viisi ja mä olen vielä töissä :)

    VastaaPoista
  4. Jes, kohtalotovereita! Mutta eikö ole outoa, että vaikka hommasta pitää, niin silti laskee minuutteja sen loppumiseen? Joskus tietysti laskee ihan siksi, että on niin puhki...

    Uimisesta ihan diggaan ja siinä on vähän meditatiivistakin laskea kierroksia. Mutta silti, jos teen jotain oikeasti kivaa - olen kavereiden kanssa kahvilla - niin en kyllä koskaan laske, että enää puoli tuntia ja sitten kotiin. :D (Paitsi voivotellakseni.)

    Vai kahvakuulailu...? Ei kuulosta kyllä yhtään mun jutulta. Mikään sellainen mitä "voi kätevästi tehdä kotona illalla telkkaria katsellessa" ei ole mun juttu... :) Tarvitsen määrätyn kellonlyömän ja ulkopuolisen piiskaajan.

    Pyykkilautavatsasta tietysti haaveilen, mutta muuten lihaksista viis. ;) Sellaisen istumapallonkin hankin, että "voin kätevästi telkkaria katsellessa" treenata syviä vatsalihaksia, mutta miehen mielestä se oli aina tiellä niin hän "kadotti" pallon venttiilin. Hmph. (Ja kyllä, sitä venttiiliä on ihan mahdotonta korvata. Voisi joutua kauppaan menemään.)

    VastaaPoista
  5. Luuletko tosiaan tuon meikäläisen ensimmäisen kirjoituksen jälkeen, että minä puuhailen sen kuulan kanssa ihan yksikseni olohuoneessa?!? Ehei! Minä käyn 1-2 kertaa viikossa ohjatulla kahvistunnilla ja siellä määrätyllä kellonlyömällä joku ulkopuolinen minua piiskaa heiluttamaan sitä kuulaa. Eikä tarvitse olla omaa kuulaa kun sali tarjoaa ne sun puolesta. Ainakin Motivus tarjoaa ohjattuja kahvakuulatunteja myös Turussa, vink vink... Ja melkein uskallan sanoa, että jos tykkäät bodypumpista, rakastut kahvakuulaan. Näin ainakin meikäläiselle kävi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei kun päättelin siitä, että mun tuttavani ovat ostaneet sellaisia himaan. ;) Mulla on (valitettavasti?) toisen salin kiinteä jäsenyys ja siellä ei kahvistunteja ole... (Mikä on kahvakuulan korrekti hellittelynimi?) Jos tulee, lupaan mennä!

      Poista
    2. Kahvis on korrekti ;-) Mullakin on yks 6 kilon kuula kotona ja toimii lähinnä ovistopperina tarpeen vaatiessa, tosin myös sen takia, että on jäänyt auttamattoman kevyeksi enkä tee sillä enää mitään.

      Kannattaa muuten kesällä pitää silmiä ja korvia auki. Ainakin täällä pk-seudulla muutama kahvisohjaaja aikoo pitää kertamaksulla toimivia tunteja jollain pellolla. Siellä kyllä sitten tarvii olla oma kuula, mutta eiköhän ainakin pariksi kerraksi sellaisen jostain saa lainaksi! Pääsee helposti kokeilemaan ja on kyllä sellainen laji, että ulkona varmasti ihan sairaan siistii!!! :-D En ole itse vielä kokeillut...

      Poista
  6. Ei perkule. Mua ei saisi ikinä podypumppiin lisäämään painoja ysäriteknon tahtiin, vaikka siitä saisi millaiset muskelit. (En tietenkään ole koskaan käynyt, mutta kuvittelen, että kaikissa ryhmäliikunta-nimikkeen alla tehtävissä asioissa soi ysäritekno ja muutenkin paska musa.)

    Toisaalta mä olenkin raskauden, synnytyksen ja lapsensaannin jäljiltä mahan kohdalta lötsähtänyt, ryhdin kohdalta rupsahtanut ja tissien kohdalta valahtanut. Timmissä kunnossa on vain vasen käsivarsi, jonka mittavan hauiksen varassa kannatellaan päivittäin reilun kymmenen kilon punttia.

    Oon siitä onnekas, että tanssin, ja se on paitsi hauskaa myös hyödyllistä. Swing-musiikin tahdissa hassuttelusta ei kyllä hirveesti lihakset kasva (no pohkeet, ehkä), mutta ainakin saa hien pintaan ja endorfiinit liikkeelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Miten sä voit laittaa sanat "ysäritekno" ja "paska musa" samaan lauseeseen? Muuten kyllä ymmärrän pointtisi. Onnittelut oman lajin löytämisestä :)

      Poista
  7. Mä kävin salilla anno alamittaset varmaankin 3-5 krt viikossa. Vähän tuolla "loppuuks tää jo" mentaliteetilla, antaakseni kropalle rankaisua punaviinin ja juustojen jälkeen.. Nyt lasten tultua salilla käyminen on vähentynyt kahteen kertaan viikossa (tai yhteen). Olen kuitenkin siellä sillä asenteella että, ah - kukaan ei huuda jalkojen juuressa, kukaan ei roiku hiuksissa, kukaan ei oikeasti halua musta mitään. Ihanaa.

    Nyt menee golfkurssi keskiviikkoisen 1.5 tunnin vakiospinningin päälle ja vähänkös harmittaa. No, toivon että golf taikoisi mun sisäisen zen-hengen esiin ja sais mun äkkipikaisen luonteeni edes vähän tasoittumaan. No, oikeesti toivon, että en heitä mailaa kertaakaan pallon perään ja/tai kiroile ääneen. Ainakaan niin, että joku näkee...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1-2 kertaa viikossa on kyllä tosi hyvin sun tilanteessa kun lapset on pieniä, taputapu! Ja tuo kotoa karkaaminen on kyllä ihan validi peruste urheilulle. Meidän perheessä ainakin on niin paljon helpompi livetä jumppaan kuin vaikka kaverin kanssa kahville.. Eli ehkä mieskin elättelee toiveita kiinteämmästä tulevaisuudesta ;)

      Poista
  8. Hesarin tänpäiväiseen juttuun liittyen: roller derby!?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, en nähnyt kyseistä juttua, mutta hyvä ystäväni hurjastelee lajissa Tukholmassa. Sen verran vakavalta kuulostaa, etten uskaltaisi edes mennä kokeilemaan.

      Eli aina multa joku tekosyy löytyy ;)

      Poista
  9. What's up, all is going perfectly here and ofcourse every one is sharing facts, that's
    in fact fine, keep up writing.

    Here is my page: ranger forum

    VastaaPoista
  10. I just could not go away your website prior to suggesting
    that I extremely loved the standard information an individual provide for your visitors?

    Is going to be back incessantly in order to inspect new posts

    my site: Suggested Reading

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...