Muksu (se lastenruokabrändi, ei meidän muksumme) on alkanut pakata hedelmäsoseensa pahvipakkauksiin. Ensin sixpackeja kantoi kotiin mies, mutta nyttemmin yksittäispurkit ovat kadonneet vakimarketistani kokonaan. Tämä on erityisen harmillista siksi, että en haluaisi tukea moista käärimisvimmaa, mutta nirsohko esikoisemme tahtoo puuronsa päälle vain ja ainoastaan Muksun Hedelmäralli-nimistä sosetta.
Kuusipakkauksen lisäksi purkkeja myydään kahden lasipurkin pahvikääressä. Tämä näppärä setti maksaa marketissamme 1,29e, siinä missä yksittäinen purkki lasten hedelmähilloa maksaa keskimäärin 30c.
Olen sitten opiskeluaikojeni aktiivisesti pyrkinyt kohti tilaa, jossa en katsoisi ruokatarvikkeiden hintoja, mutta huonosti sujuu. Ilmeisesti jotkut muut siinä onnistuvat.
Toivoa vain sopii, että erotus tilitetään haittaverona ylimääräisestä roskantuottamisesta.
Mulla oli aina tapana ostaa kymmeniä purkkeja samalla kertaa. Että siinä mielessä mä tykkäsin niistä monipakkauksista. Vaikka hyvin se homma kyllä hoitui myös ottamalla sen pahvisen tukipohjan siihen omien purkkien alle. Niitä pari kerrosta, niin taas pärjäsi.
VastaaPoistaTota kahden pakkausta en mäkään oikein sulata. Mut pahemmin ei kyllä enää tarvitse purkkeja osteskellakaan. Kivaa sekin. :)
Joo, vähän nyreästi myönnän, että onhan ne sixpackit helpompi pakata kauppakassiin, mutta mielestäni se on liian pieni hyöty siitä tuplapakkauksen harmista.
PoistaJa niin, ohimeneväähän tuo purkkiruljanssi onneksi on :) Meillä tosin viisivuotias yhä syö puurossa "hillona" noita soseita, kun ne maistuvat enkä sokerihilloja viitsi tarjota.
Huh mikä hinta. Mä olen aikasta onnellinen, että muksumme ei koskaan oppinut syömään noita vauvasoseita, kun mieluummin kumminkin kannan kaupasta hedelmiä/marjoja kun vedellä lantrattua ja tärkkelyksellä hyydytettyä sosetta lasipurkeissa...mut sit se kääntöpuoli, että piti ne soseet valmistaa (nythän se ei enää oo ongelma kun lapsella on hampaat ja osaa ruokansa pureksia ja viedä jopa itse ääntä kohti). Tiedän ettei auta nirson lapsen mieltymyksiin, mutta meillä laiskoina päivinä käytetään Bonnen 100% hedelmää/marjoja soseita (löytyvät kaupoista yleensä loogisesti hillohyllystä...). Ne tulee 0,5dl pahvitetroissa mikä on mielestäni varsin kätevä pakkausmuoto ja kun säilyvät avattuna 7pv, niin ehtii tuo muksu sellaisen syödäkin. Niin ja hintaluokka on about 2-3 euroa hedelmille ja 4-5 euroa marjoille.
VastaaPoistaJoo ja se piti vielä ihmetellä, että miksi ei katsoa ruokien hintoja? Itselleni kun ruuan hinnalla on merkitystä (en suostu maksamaan ihan älyttömyyksiä ja osin hinta ohjaa käyttämään sesongin raaka-aineita, mikä on vaan fiksua luulisin). Hinta sinällään ei ole kynnyskysymys, mutta yksi kriteeri monien muiden joukossa (esim. juuri niin, että kun tollainen sosepurkki maksaa yksittäin keskimäärin sen 30 cnt, niin kauppias saisi mun puolesta pitää muksunsa tolla "pakettihinnalla").
PoistaNo pointtihan tässä tietenkin oli se, että en tajua miten (ilmiselvästi väärin hinnoiteltua) hintaa ei korjata. Kun kuuspakkaus maksaa 1,70e ja yksi purkki 30c., niin onko tosiaan jengiä, joka valitsee tuon kaksipakkauksen?
PoistaJa miksi ei katsoa hintaa: haluaisin ajatella, että kahden palkansaajan perheessä (jossa toki on nyt vain yksi palkansaaja ja tilanne onkin taas hieman toinen) olisi varaa ostaa sitä ruokaa mitä haluaa, ei vain halvinta. Eli haluan ostaa niitä kalleimpia kananmunia, herkkujuustoa, parempaa tuoremehua ja vaikka esikypsytettyjä avokadoja, jos ei ole aikaa kypsytellä. Toki hyödynnän myös tarjouksia ja ostan punalaputettua aina, jos vakituotteistani sellaisia löytyy - toivon siten vähentäväni kaupan hävikkiä. Mutta niin, en kuitenkaan ole oppinut pois hintalapun tuijottelusta, vaikka en halvinta usein valitsekaan.
Ja kiitos tuosta Bonne-vinkistä, täytyy tutustua. Muut lapset kun eivät ole ihan yhtä nirsoja, ja yllättää tuo esikoinenkin välillä. :)
Kilpailevassa marketissa tuo 2-pack maksoi 62 centtiä eli kyseessä on tosiaan vain vakimarkettini hinnoitteluhäpsy. Mutta kauan se on jo pysynyt.
PoistaNiin ja löysin Bonnet hyllystä. Testaamme :)
Mä muistan aina, kun olin eksäni kanssa ruokakaupassa. Hän oli jo silloin eksäni, ja olimme Stockan Herkussa. Ostin jonkun ruisleivän tiskiltä ja vasta sitten huomasin, että oho, sehän ei olekaan ihan halvimmasta päästä. "Kun en yleensä katso hintoja", selitin. "Joo, huomattu on", sanoi eksä.
VastaaPoistaOlin opiskelija.
Nykyään olen hintatietoisempi. Ei kyse ole niinkään siitä hinnasta sinänsä, vaan siitä, mitä mistäkin on järkevää maksaa. Sitä paitsi olemme ikimuistoisena kertana kahden työssäkäyvän aikuisen perheenä (ennen lasta) onnistuneet tuplaamaan ruokalaskumme, lähes yksinomaan innostumalla Valion maustetuista rahkoista. Se oli arvokas oppitunti.
Mutta tavallaan nautin kyllä tosi paljon siitä, että ei ole pakko olla järkevä. On paljon hauskempaa, kun on järkevä omasta halustaan.
Hehee :D Ehkä se on sellaista tasapainon hakemista itse kullakin - sinä olet opetellut hintatietoisemmaksi ja minä taas opettelen pois liiallisesta hintatietoisuudesta. Mutta ei se kyllä minulle ole helppoa ollut: osaan nykyään kuitenkin tietoisella päätöksellä olla myös ei-järkevä. :D
Poista