maanantai 26. toukokuuta 2014

Kohtauksia eräästä lapsiperheestä

Kohtaus 1, jossa feministin sielu lepää

Esikoisen lastentarhanopettaja kehui lapsen antaneen hänelle palautetta. Aikuinen oli viitannut johonkin sanalla poikamainen, jolloin esikoinen oli kääntynyt puuhistaan ja todennut (hyvin rauhallisesti ja opettavaisesti, minulle kuvailtiin)

- Kuule Maija [nimi muutettu], ei ole olemassa juttuja, jotka ovat poikamaisia tai tyttömäisiä.

Aivan juuri näin se on, opettaja oli myöntänyt, jokainen tykkää siitä mistä tykkää. Kyllä siinä äidin sydän oli pakahtua ylpeydestä: lapsihan on kuin ilmetty äitinsä! Eli teoria hyvin hallussa, mutta käytäntö sitten mitä sattuu.

Kohtaus 2, jossa perhe lepää

Mies on viime viikon kääntyillyt tuskissaan vuoteessa. Kuumaa, kuulemma. Mmhm, olen mutissut paksun peittoni alta. Perjantaina ratkaisukeskeinen henkilöhahmomme kantoi kotiin ilmastointilaitteen. (Käytetyn sentään, ja onneksi sen verran kovaäänisen, että sitä ei voi pitää päällä nukkuessa, vaan vain hetken sitä ennen.)

Tehokkaasti laite onkin pienen makuuhuoneemme viilentänyt. (Yhden peiton kanssa pärjää silti, huh.) Eilen siirsimme kuopuksen pinnasängyn huoneeseemme, josko tämänhetkinen huonounisuus* helpottaisi. Siitähän loihe isommat lapset valittamaan, että miksi heidän pitää nukkua kuumassa lastenhuoneessa, hekin haluavat viileään!

Koska televisiosta tuli jotain urheilua ja halusin itsekin nukkumaan, luovutin taisteluitta. Arvaatte varmaan lopputuloksen? Mutta huoli pois, lastenhuoneen lattialle oli varmasti hyvä käpertyä mukavan** penkkiurheilutuokion jälkeen. Ja miehen lohduksi: hän oli jo aiemmin päivällä ajanut kolarin ja porannut käteensä, joten kuumassa nukkuminen tuskin oli päivän murheista suurin.

* Kuopuksella on yksi tiukimmista vaiheista (tm) ikinä. Ei syö, ei nuku, arvatenkin hieman tyytymätön. Hampaita? Miksipä ei? Tai sitten MPR-rokotteen jälkiseuraamuksia tai vain flunssaa ja kuumaa. Yksi lääkäri arvaili enteroakin (toista lasta varsinaisesti tutkiessaan). Tiedä häntä, loppumaan kyllä joutaisi.

** Heräsin (korvatulpat päässä, suljetun oven takana) järjettömään tuuletushuutoon, josta päättelin Suomen voittaneen. Aamulla sitten Facebookista ymmärsin, että peli olikin Putinin tilaama ja tuomarit lahjottu, mikä varmasti onkin ainoa mahdollinen selitys sille, että Suomi saattaisi finaalipelin hävitä. *empaattista nyökyttelyä*

13 kommenttia:

  1. Hyvin olet lapsen opettanut. :) Meillä myös esikoinen totesi viikonloppuna miehelle, että kyllä kuule miehetkin voi pitää mekkoa, jos ne haluaa (oli puhe hellepukeutumisesta). Mies katsoi mua vähän pitkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koomista tästä lausunnosta tekee se, että esikoinen itse on hyvin dramaattisesti pahoillaan jos vaikkapa tuputan hänelle poikamaisia vaatteita :D Eli käytännön tasolle tätä ei vielä ole sisäistetty. Ehkä joku idean poikanen kuitenkin...

      Ja hei todellakin voi miehet käyttää mekkoa! Hyvä teidän esikoinen! :)

      Poista
  2. Mä olin suht käpynä appiukolle, joka sai aivopestyä isomman että satubaletti ei sovi pojille (noh, kaikista appiukon tyhmyyksistä tää ei ole kyllä ees pahimmasta päästä joten…).
    Ihania teidän lapset. Ihana tiivistelmä yöstä ja urheilusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihana! (Ja jee vielä sun blogipaluulle!)

      Tuo on kyllä niin korventavaa, että tuputetaan (toisten) lapsille jotain aivan antiikkisia ajatusmalleja. Jos eivät pysty ajattelemaan oikein, niin olkoot edes hiljaa, nih!

      Poista
  3. Mahtava kommentti! :) Meillä kyllä on pojallamme säännöllisesti hame päällä. Yleensä se vetää sen housujen päälle, joten ei ehkä ihan hellepukeutumisesta mene kylläkään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä hyvä. :) Olen ymmärtänyt, että tosi monilla pojilla on jossain kohtaa mekko- ja myös prinsessavaiheita (ymmärtäähän sen, ei prinssit ole yhtään niin koreilevaisia) - riippuu sitten ympäristöstä, että paljonko niitä kannustamaan toteuttamaan...

      Poista
  4. Mä kuulin teinien metroasemalla selittävän samaa, että maksettu peli oli.

    No ei ollut. Mutta tuomarit vaikuttivat kautta turnauksen kyllä siltä, että ovat turistimatkalla.

    (Miesparka. Ajaa nyt kolari, porata käteensä, kanssahävitä yksi jääkiekko-ottelu ja joutua saunaan yöunille. Aika rankkaa :D)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä mä uskon hyvään salaliittoteoriaan heti kun sellainen on tarjolla! Ihan varmasti oli Demla tämänkin takana!

      Ja älä muuta sano, voi parkaa. Epäilen, että jotain tämäntyyppistä on sattunut jollekulle hyvin verkostoituneelle tyypille jonain perjantaina 13. päivä.

      Poista
  5. Go your kid! :D Meillä tämä ei ole vielä ihan yhtä hyvin iskostunut kun suku purnaa vastaan sen minkä ennättää ja muistuttaa lapsia jatkuvasti geneettisestä sukupuolesta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä hankala tilanne, jos ympäristö ei ole ollenkaan samoilla linjoilla kun itse. Eikä oikein loukatakaan voi... Mutta kaipa se kotoa tuleva ohjaus kuitenkin on tärkeää, vaikka muut sanoisivat muuta. Että tsemppiä vaan :)

      Poista
  6. Viime päivinä lapselle sanottua: "Niin, tytöthän ei osaa kalastaa, ei niitä voi kalaan ottaa mukaan" (random taksikuski, joka heittäytyi juttusille taksitolpalla) ja "Miks sä oot värittänyt sun Kwazin tyttöjen väriseksi? Ei se oo punanen!".

    Argh.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo nää leppoisat jutuniskijät on kyllä yksiä pahimpia. Että jos nyt herra (oletan jotenkin kevyesti) random taksikuskilla ei ole mitään järkevää sanottavaa, niin voisiko kalastuksenkin kyseessä ollen kertoa vaikka madoista ja kohoista kuin sukupuolirooleista, hmph!

      Ja niin, lapset, valitettavasti niin kovin konservatiivisia usein. Siksi sitä ei-normatiivista ajatusta saakin oikein kenkälusikalla tuputtaa. Eikä se silti välttämättä tietenkään uppoa.

      Poista
  7. Niin, tuo viimeisin kommentti oli lapsen tarhakaverilta. Se tietää muutenkin aina tosi hyvin, miten pojat ja tytöt toimii.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...