keskiviikko 18. kesäkuuta 2014

Talo Italiassa: Perheversio

Salamatkustajan Satu kyseli taannoin australialaisturistien innostamana kokemuksia ryhmäperhematkailusta. Nyt minulla sellainen on, ja ainoa ongelmani on olla vaikuttamatta valheelliselta hehkutuksineni. Kun joskus kaikki on vaan niin kertakaikkisen kohdillaan.


Matkustelu on yksi elämän osa-alue, joka meillä on mullistunut täysin lasten synnyttyä. Aiemmin suosimamme kaupunkilomat ovat lasten kanssa monin tavoin työläämpiä: on päiväunia ja ruoka-aikoja, on aikaisia nukkumaanmenoaikoja, joiden jälkeen koittava hotellihuonekuolema ei pidemmän päälle houkuta. Ja kuinka montaa museota lasten kanssa kuitenkaan jaksaa koluta? Aivan. Kallista matkailu kuitenkin on.

Tämän seurauksena ulkomaanmatkailumme on typistynyt vuosittaiseen (ihanaan) Tukholman visiittiin, jossa olemme saaneet asua kotimajoituksessa hotellin sijaan. Minä olen ehdotellut uudeksi konseptiksi Bamse-klubi -tyyppisiä helppoja pakettimatkoja, mutta mies on tyrmännyt ajatuksen viikosta hotellin uima-altaalla all-inclusive-ravintolan ranskalaisia syöden. Yhdessä olemme mehustelleet ajatuksella talon vuokraamisesta ystävien kanssa jostain keskeisestä Euroopasta, mutta vasta kun meille tarjottimella kannettiin tilaisuus lähteä valmiille lomalle, suunnitelma toteutui.

Neljä perhettä - kahdeksan aikuista ja yhdeksän lasta ikähaitarilla 1-10 - toskanalaisella villalla tarkoitti viikkoa uima-altaalla ja pitkässä pöydässä herkutellen, myöhäisiä öitä ja aikaisia aamuja, retkiä ja ratsastusta. Hyvää seuraa aina sitä kaipaaville, omaa rauhaa sitä.

Talonvuokrauskonseptissa ainoa huoleni on kohdistunut loman mahdollisuuteen kotiäidin näkökulmasta. Kun arkeni koostuu ruoanlaitosta ja yleisestä lasten huollosta, tuntuu teorian tasolla vaikealta nähdä lomaa siinä, että tekee samaa - olkoonkin, että toisissa olosuhteissa.

Huoli oli täydellisen aiheeton.

Ensinnäkin, lasten kaitseminen ei ole samaa uima-altaalla polskien kuin kotihiekkalaatikolla tylsyyttä vastaan taistellen. Lastenhoidoksi sitä kehtaa kutsua ainoastaan yksivuotiaan osalta. Ja toiseksi, vaikka ruokaa joutuu (joku) laittamaan monesti päivässä lomallakin, oli matkalla kauppavuoroja ja tiskejä jakamassa kahdeksan aikuista kahden saati yhden sijaan - ja yhdeksän puurolautasta menee kuitenkin kutakuinkin samassa kuin kolmekin.

Eli kyllä, täydellisen perheloman konsepti on löytynyt. Ja lisää hehkutusta seuraa. Epäilemättä heti MM-kisojen päätyttyä.

17 kommenttia:

  1. Vastaukset
    1. No niin oli! Ja vastauksestasi annan itselleni luvan jatkaa hehkutusta toisessakin postauksessa :D

      Poista
  2. Kokeiltu on. Never again. Ongelma oli aikuisten roolit. Useimmat aikuiset oli mukana sillä asenteella, että "ihanaa, loma" ja oletti että nyt kun meitä on näin paljon, niin aina on joku muu joka tekee. Konkluusio: konsepti toimii vain, jos osallistujat ovat toimeentarttujia. Valitettavasti osallistuvien jäsenten taipumus relaamiseen tulee ilmi vasta kokeilemalla. Huom! Tarmokkuus kotioloissa ei takaa hommien hoitumista lomaolosuhteissa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ikävää. Olet ihan oikeassa, että porukan aikuisväestön reippaus on todella olennaista konseptin onnistumisen kannalta. Meillä ei ainuttakaan työvuoroa jaettu tai suunniteltu, vaan kukin teki mitä ehti tai huvitti. Perusajatuksena kuitenkin oli se, että kukaan ei oleta kenenkään muun palvelevan itseään, vaan jos haluaa ruokaa, laittaa sitä, ja jos haluaa laittaa ruokaa jatkossakin, siivoaa keittiön.

      Kuvaamassasi tilanteessa minäkin kyllä nostaisin jalat pöydälle ja hakisin omalle perheelleni kylästä pizzaa...

      Poista
  3. Olin jo ihan, että tuollaiselle lomalle voisin itsekin lähteä (nimenomaan niin, että joku hoitaa käytännön järjestelyt, voin itse kyllä olla viikon tiskivuorossa) - mutta Anonyymin kommentti tuossa ylempänä sai minut epäilemään, että homma on tuuripeliä.

    Mutta ihanaa, että teillä kävi mahtava tuuri!

    (Mummiälest Bamse-tyyppiset all inclusive -lomat on muuten ihania juuri siksi, että silloin ei tarvitse itse kuin hoitaa itsensä ruokapöytään. Aah. Heti ensi vuonna sellaiselle taas.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No on kai siinä tuuriakin joukossa, mutta jos ihmiset tuntee vuosien ja vuosikymmenien takaa, tietää kyllä aika tarkkaan mitä on tilaamassa. Ja tässä tapauksessa, vaikka emme tunteneet neljättä perhettä lainkaan, kahden muun perheen halu ottaa heidät matkalle mukaan kertoi aivan riittävästi heidän seuransa loistavuudesta.

      Mutta on minullakin hyviä ystäviä kenen kanssa en lähtisi vastaavalle reissulle - vaikka ihania ihmisiä ovatkin. Ja puolituttujen kanssa on varmasti ihan hakuammuntaa.

      Kuten sanottu, minä olisin valmis bamseilua kokeilemaan, mutta miehelle konsepti on liian passiivinen. (Minä olen suurempi pötköttelyn ystävä, vaikka, ristiriitaista kyllä, hän siinä yleensä lomilla paremmin onnistuukin. :D) Ja tämän reissun jälkeen olen kyllä valmis valitsemaan talonvuokran hotellihuoneen ohi milloin tahansa... Mutta kukaties joskus vielä mekin!

      Poista
  4. Kuulostaa mahtavalta. :) Mä muuten uskon, että just selkeästi isommalla porukalla ystäväperheiden kanssa lomailu toimii paremmin kuin esim. kahden perheen kesken. Siinä tulee sitten liikkumavaraa joka suuntaan enemmän: voi vaikka olla yksin ilman että tuntee jättävänsä ketään muuta yksin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet varmasti oikeassa! Kahden perheen kesken tulisi varmaan paineita sovittaa menoja ja aikatauluja yhteen tarkemmin. Nyt kukin perhe sai järjestää päivänsä juuri niinkuin tahtoi, omalla joukolla tahi isommalla. Helpottaa kummasti kun ei kenenkään tarvitse tehdä kompromisseja (oman perheen ulkopuolelle).

      Mutta heinäkuussa olemme kokeilemassa samaa konspetia kahden perheen kesken (tänä kesänä lomaillaan viimeisen viiden vuoden edestä :D) ja odotan kyllä sitäkin reissua innolla. Mutta erilaista varmaan tulee olemaan.

      Poista
  5. Kuulostaa niin kadehdittavalta. Mulle konsepti olis todellinen kauhuskenaario. Aattelen vain sitä, kuinka en saisi rauhoittua yksin, kuinka joutuisi olemaan Ihmisten kanssa ja kuuntelemaan toisten lasten mökää.

    Nimimerkki Rajoittunutko – en toki?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hahaa. Onneksi ei ole pakko kokeilla :D Tai sitten valitset sellaisen seurueen, joka antaa sun olla yksin ja pitää vielä sinunkin mökäävät lapsesi aisoissa. ;)

      Minä kyllä huomaan, että perusarkeni on niin antisosiaalista tällä hetkellä, että nautin ihan ylettömästi fiksujen aikuisten seurasta. (Sen lisäksi kaipaan myös ja etenkin yksinoloa. Tasapainoilua, tasapainoilua.)

      Poista
    2. Mjoo luin sun uudemmasta postauksesta, että kaikille oli omat huoneet ja vessat. Se tekee paljon! Niin paljon, että kauhu vähenee, kateus syvenee.

      Poista
  6. Oi! Ihana matka! Lisää hehkutusta joo!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, kiitos! Juhannuksena ei näemmä tarvitse lähteä mökille, kun säät niin hellii, niin on varmasti hyvää aikaa muistella Italian lämpöjä :D

      Poista
  7. Olen usein pohtinut lomaa tämän nettisivun parissa http://www.gaia-travels.com/. Kiehtoisi hurjan paljon. Jostakin lehdestä luin joskus, että perhe oli vuokrannut talon jossa mukana oli tullut sisäkkö, joka pesi pyykit ja teki ruoat. En muista mikä maa. Mutta se ehkä kelpaisi. Vaan osaisinko olla kun vieras hääräisi maisemissa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Otan sanani takaisin täydellisestä lomakonseptista, tuo sisäkköversio on se täydellinen lomakonsepti! :D Pitänee kuitenkin kerätä muutama euro enemmän jonoon, ennen kuin tuollainen toteutuu...

      Poista
  8. Luin otsikosta ensin Talo Italiassa: Perversio. Onneks ei sentään :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...