Kuvat on otettu kirjaimellisesti kolmen metrin etäisyydeltä toisistaan - naapurin etupihalta ja meidän. Molemmat maapläntit on samaan aikaan viime vuonna istutettu. Paitsi, että minä olen kylvänyt tänä vuonna jo kahdesti lisää siemeniä.
Kesäloman tullen otan ykkösprioriteetikseni ruohon kasvun seuraamisen.
Sen lisäksi aion
- öljytä terassipöydän
- juoda siinä aamukahvini
- laittaa hääkuvan seinälle
- ostaa sen kerrossängyn
- käydä läpi lastenvaatteet vanhempieni vintillä
- käydä Tukholmassa baarissa
- nähdä Pulpin Ruisrockissa
- käydä lenkillä/jumpassa - ehkä jopa kerran molempia
Mitään noista en ole viimeiseen kuuteen viikkoon ehtinyt. Tosin ei Pulp ole tainnut viimeisen kuuden viikon aikana Ruissalossa käydäkään.
Minun on hirveän vaikea tajuta, että on kesäkuu jo pitkällä. Okei, ei säidenkään puolesta, mutta lähinnä siksi, että muistaakseni menin aamulla töihin toukokuun puolessa välissä.
Ihan kivasti on kyllä mennyt. Mies on ollut tosi sportti eikä ole ääneen valittanut kertaakaan eikä juurikaan antanut edes äänetöntä palautetta. Lapset eivät oirehdi ainakaan kertomalla oirehtivansa tämän takia.
Mutta on tämä silti. Miten sitä jotkut aikuiset jaksaa ihan vuodesta toiseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti