tiistai 4. syyskuuta 2012

Aukko tulevaisuudessa

Minut on (toistuvasti) yllätetty työpaikalla hyvin loogisella kysymyksellä:

- Mitäs sitten väitöksen jälkeen?

- No, ajattelin olla tekemättä mitään puolisentoista vuotta; katsellaan sitten.

Todella vakuuttavaa kunnianhimoisen ammattilaisen puhetta. Mutta eihän minulla tietenkään ole mitään suunnitelmia - enää. Ei ole postdoc-tutkimussuunnitelmaa vireillä, työpaikoista puhumattakaan.

Ihan vielä en halua kuitenkaan julistaa raskaudestani (koska ei sekään oikein kunnianhimoisen tutkijan valinnalta kuulosta). Mutisen siis jotain jatkorahoituksen suunnittelemisesta ja tietokirjasta, jonka aion tehdä väikkärini pohjalta. Ja siihen intouduin tänään oikeastikin hakemaan apurahaa (mikä tavallaan tuntuu tyhmältä, koska en olisi käyttämässä sitä ennen kuin 2014, mutta helpottaisihan se jatkoa jos olisi jotain mihin "palata"...)

Tajuntaani hiipi näitä pohtiessani myös pieni epämiellyttävä tosiasia. Tämänhetkinen rahoitukseni päättyy tammikuun puolessavälissä ja Kelan tukema elämä alkaa helmikuun lopulla. Väliin jää siis reilu kuukausi tulotonta aikaa. Onneksi, mutta myös valitettavasti vain kuukausi: eihän sellaiselle ajalle voi/jaksa/kehtaa hakea mitään apurahaa - ja ehdinkö edes työttömäksi, vai menisikö moinen pätkä karenssissa? Mukavapalkkaiseen työpaikkaan tietysti pääsisi varmasti helposti kahdeksannella kuulla, jos vain viitisi hakea. (Ja joo, äitiysloman aloitusta voi varhentaa, mutta koska edessä on kuitenkin myös hoitovapaajakso, on tämä ele vähän hölmöläisen peitonpidentämistä. Lisäksi tuntuisi vähän hassulta väitellä äitiyslomalla.)

No, isompi aukko odottaa tietysti äitiysloman muodossa. Väitöskaronkasta äitiyslomalle ja aivot naftaliiniin pariksi vuodeksi. Mitäs sitten?

Kaikenlaista.

4 kommenttia:

  1. Tuli kesällä niin pitkä blogilukutauko, että raskausuutinen tuli uutisena. Onnea!

    Itse olin tänään avoimen yliopiston kurssilla ja täytyy sanoa - olipa ihanaa rakentaa puudiagrammeja erilaisista lauseista ja analysoida ne puhki.

    Oli pakko ilmoittautua kurssille, jotta aivokapasiteetti ei surkastu kotiäitiaskareiden tasolle pysyvästi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Ymmärrän hyvin; mähän olen joka kerta karannut suhteellisen aikaisin töihin (ja tehnyt töitä myös äitiyslomilla). Siksi ehkä nyt alan uskoa, ettei tämä kolmaskaan kerta sen pahempi voi olla. Mutta jännittää se silti että mitä tästä seuraa..

      Poista
  2. Jotkut meistä ovat parantumattomia.. Nimim. virallisesti hoitovapaalla, oikeasti vähintään osa-aikatyössä, jopa nyt kolmannen kanssa ;). vaikka niin vuosi sitten kuvittelin, että jäisin lepäämään laakereilleni pitkäksi aikaa.. Cami

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ei vanha koira uusia temppuja opi, vai? ;)

      Katsotaan kuinka minun käy tällä kertaa. Mutta tietysti nyt *kun* saan väitöksen pakettiin ennen äitiyslomaa, minulla ei jää mitään (paitsi ehkä yhden kirjan toimittaminen) kesken, eli äitiyslomailu lienee helpompaa.

      Tai ainahan voi alkaa vääntää postdoc-suunnitelmaa. Tai...

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...