torstai 13. syyskuuta 2012

Nuorisolaiset ******n!

Nyt kun aloitin kiukuttelun, mutta ensimmäinen aihe tuntuu jo loppuun ammennetulta (tää on niin nopeasyklistä tää post-postmoderni internetelämä), niin jatkanpa hetken hiukan eri kulmasta - nuorista kuitenkin.

Toisinaan lapsiperhekeskusteluissa kuulee valitusta yhteiskunnan lapsivihamielisyydestä, mikä minusta on aina kuulostanut vieraalta. Tai ilmeisesti omat lapseni ovat niin kerrassaan hellyyttäviä otuksia, että olen siksi kohdannut vain lähes pelkästään lapsirakkautta. No okei, ehkä joku kirkumiskohtaus Ikean kassajonossa on saattanut korveta kanssalaatuajanviettäjiä, mutta voiko heitä syyttää? Itsekin olen yrittänyt katseella lamaannuttaa keuhkoavaa kolmivuotiasta lentokoneessa. (En omaani, toim. huom. Niitä yritän lamaannuttaa tehokkaammin keinoin.)

Sen sijaan kun se söpö lapsi tulee teini-ikään, vihamielisyys alkaa. Nuoret halutaan pois kauppakeskuksista, huoltoasemilta, kahviloista ja pihoilta - mistä vain mihin ne pääsevät. Lorvivat juomalla yhden kahvin per pöytä ja pitävät meteliä. Huikeimmillaan niitä on yritetty karkottaa häiritsevillä korkeilla äänillä, joita me isomman rahan kuluttajat emme enää vanhoilla korvillamme kuule.

Nuorison vikahan on tietysti se, että ne tekevät vääriä asioita. Kuuntelevat paskaa musiikkia (liian lujalla) ja muutenkin vievät liikaa tilaa ympäriltään. Ne töhrivät, räkivät ja kiroilevat. Eivät kuluta tarpeeksi. Niin ja skeittaavat.


Ja skeittaaminenhan on väärin, koska se ei ole asiallista liikkumista niinkuin käveleminen. Ja siitä tulee kolinaakin. Ja paikat menee rikki. Iltasanomat raportoi eilen, että Helsingin kaupunki oli rouhinut asfaltin Baanalle tilaamansa Janne Siltalan skeitattavan teoksen ympäriltä - jotta siinä ei voisi skeitata.

"Syynä oli se, että skeittausmelu häiritsi lähiympäristön asukkaita," Pekka Sauri valaisi. (Ja kertoi, että asfaltti tulee takaisin, yöskeittauksen kieltävän kyltin kera.)


Sama syy on varmasti ollut näissä muissakin kohteissa? (Kuvat Spot Digger facebooksivuilta.) Mannerheimin patsaan ympärillä skeittimelu ei ehkä häiritse lähialueen asukkaita, mutta siellä se nyt vain on muuten tosi väärin.

Toinen esimerkki samasta teemasta nousi päiväkotimme vanhempainillasta, missä (tänäkin vuonna) yhtenä keskeisenä puheenaiheena oli pihassa iltaisin notkuva nuoriso. Kyllä, ne roskaavat - ja minäkin olen toistuvasti käskenyt niitä korjaamaan roskansa lähtiessään. Aina ovat myös korjanneet (niin kauan kuin valvova silmä on paikalla).

Päiväkodin johtaja kehotti meitä lähialueen vanhempia soittamaan poliisit, jos näemme nuoria pihalla. Kuvittelin hetken puheluani poliisille, että partio tänne, täällä on nuoria keinumassa ja polttamassa tupakkaa päiväkodin pihalla! (Kuiskaten:) Luulen, että aikovat roskata.

Sitten esitin, että eihän pihassa oleskelu ole laitonta - onhan se ihan julkista kaupungin tilaa. Väärin tämä - ovat yrittäneet polttaa pihan leikkikatoksenkin. Okei, se on laitonta, mutta se ei tee muiden pihassa hengailusta poliisiasiaa.

Huojennukseksemme saimme kuulla, että päiväkoti on saanut järjestymään vartijoita hätyyttelemään nuoria pois pihalta. Valaistusta ei kaupungilta heru, joten eräs äiti ehdotti, että emmekö me vanhemmat voisi maksaa valosensoreita pihaan. Ja portit lukkoon. Ja korkeammat aidat tarvittaisiin tietysti. Mieluummin se, että alueen lapsiperheet eivät saa leikkiä iltaisin pihassa kuin se, että siellä on lapsiperheiden lisäksi myös nuoria.

Minä ehdotin vanhemmille, että josko mieluummin perustettaisiin kansanliike, että saataisiin alueelle nuorisotalo, niin niilläkin olisi joku paikka johon mennä. (En kuitenkaan pelotellut, että meidänkin lapsista tulee joskus nuoria.) Tämä kerrottiin seuraavan päivän vanhempainillassa jonkinlaisena kevennyksenä (paikalla oli sillä kertaa mies, en minä). Ja kehotettiin soittamaan poliisille jos pihalla näkyy nuorisoa.

Kriminalisoida pitäisi koko nuoruus.

PS: Ohessa tällä kertaa vähän siistimmin artikuloitu toinen näkemys samasta aiheesta. Tuomas Rantanen puhuu laajemmin kaupunkikulttuurista, mutta kummasti siistimistoimenpiteiden kohteina ovat nimenomaan nuorisokulttuurin ilmiöt. Okei, juopot ovat toinen yhtä ikävä ihmisryhmä.

11 kommenttia:

  1. Hyvä kirjoitus. Tosiaan, meidänkin lapsista tulee joskus nuoria. Sitten, kun mä olen jotain sata...

    Mutta totta, sukupolvien kuilusta tulee sata metriä pitkä, kun lapsesta tulee teini. Ne ei ymmärrä aikuisia (eikä niiden tarvitsekaan) mutta jos päiväkodin "asiantuntijat" pitävät keskustelua tuolla tasolla, niin huh huh.

    VastaaPoista
  2. Hyvä teksti.

    Toi juoppojen siivoaminen pois katukuvasta on mun mielestä myös kummallista. Mutta kun erehdyin sanomaan tämän blogissani, sain lopulta kuulla olevani tunteella, ei järjellä ajatteleva yksilö. Selvähän se, etteivät kunnialliset kansalaiset halua nähdä maisemaansa rumentavia kanssayksilöitä - ja miksi pitäisikään. Niiden sosiaalitukiakin pitää maksaa, eikö ne voisi laittaa metsään kaikki.

    Anteeks kun käyn täällä ränttäämässä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Älä anteeksi pyydä - vaikka oletkin tuollainen tunneihminen.

      Poista
  3. mua vitutti erityisesti kesäaikana vastapäisen koulun pihalla hengaava nuoriso. ei siinä mitään, ku pelasivat koripalloa ja jorisivat ja skeittasivat mutta saatana niillä mopoilla ja mopoautoilla kaasuttelu ja kiihdyttely ja kilpa-ajot keskeytyksettä välillä 21-00. eli just kun oot saanut/saamassa lapsia nukkumaan ja on vitunmoinen helle, että ikkunoita on pakko pitää auki.

    mä oonkin sanonut pojalle ja sen kavereille, että jos ne sitten muutaman vuoden päästä aiheuttavat samanlaista mekkalaa, käyn viiltämässä niiltä renkaat auki, kunnes tajuavat lopettaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No okei, tossa on ihan aito häiriötekijä, ja ymmärrän ettei ilahduta. (Ja jotain vois maailmasta kieltää niin mopot. Skeitatkoon kouluun.) Mut ei tuo kyllä vertaudu tähän meidän päiväkotigateen. Ja tämän päivän Hesarissa kaksi iloista skeittiduunin naapuria vakuutti, että ei häiritse ei - vaikea sanoa millaista melu oikeasti on ollut. Mutta kuten Tuomas Rantanen ehdotti, duunia olisi voinut siirtää inan, ei ekana vaihtoehtona tuhota.

      Ongelma mun mielestä kuitenkin on, että nuorille sanotaan, että täällä ja täällä ette saa olla, mutta koskaan ei sanota että täällä te saatte olla. (Ei Turussa ainakaan keskustassa ole mitään kunnon nuorisotiloja.) Eikö meille pikkulastenkin vanhemmille opeteta, että ei voi sanoa vain "Ei saa leikkiä kukkamullalla" vaan pitää samalla antaa askarreltavaksi muovailuvahaa...

      Poista
    2. niin, mäkin vaan puhisin koko kesän soittavani poliisit mutten soittanut :D täällä lähiössä taitaa olla yks nuorisotila muit siinä on se onkelma, että se taitaa olla kesällä shuttis tai ainakin sulkeutuu klo21, jolloin kakarat tulevat tuohon vastapäätä pärräämään. jopoilisivat edes mut ei, pakoputket säristen ajellaan löpövehkeillä ku viimeistä päivää.

      Poista
  4. Tällä kertaa en edes viisastele mitään, totean vain, että hyvä teksti. Pirun nuoriso, kasvaisivat aikuisiksi.
    Ja niin oli Liina se sunkin töölöläisiä vihastuttanut kirjoitus hyvä.

    VastaaPoista
  5. Aino (joka ei jaksa kirjautua)13. syyskuuta 2012 klo 23.31

    Näin. Hyvin laitoit tänäänkin.

    Meidän päiväkodissamme keskusteltiin samasta aiheesta. Eräs kokeenempi lastenhoitaja sanoi tuntevansa monia näistä nuorista, heidän päiväkotiajoiltaan. Entäpä jos päiväkodin piha onkin nuorille turvallinen paikka olla? Ottavat askeleita itsenäisyyteen ja viettävät keskenään aikaa paikassa, joka on tuttu, jossa on hyvä olla.

    Mutta minä vielä vähän paasaisin yhdestä ulkona kävelevästä ongelmasta. Nimittäin narkomaaneista. (Ja narkomaanihan ei ole sama asia kuin nuori. Toisin kuin usein ajatellaan.) Narkomaanit ovat ainakin tässä itähelsinkiläisessä idyllissä jotain niin pelottavaa, että jos ei verhojen sulkeminen auta, vaan niitä edelleen näkyy, pitää alkaa agitoida ihmisiä soittamaan poliisille aina sellaisen nähtyään ("Jotta osaavaat partioida alueilla, joilla niitä liikkuu." Kuten metroasemilla?). Ja muuttaa lopulta Nurmijärvelle (pardon my french).

    Huumeiden myynti ja käyttökin on laitonta. En ole kokeillut soittaa poliisille, mutta epäilen vahvasti poliisin kiirettä reagoida ilmoitukseen käyttörikoksesta metroasemalla. Myynti toki on luku erikseen.

    Mitä sitten? En todella tiedä. Minun oloni heitä nähdessäni on totaalisen avuton, mutta myötätuntoinen. En vaan osaa nähdä tilanteen kohenevan yhtään meidän hyväosaisten paheksunnalla. Sillä huumeethan ovat ongelma narkomaanille itselleen! Paljon isompi ongelma kuin meille heidän olemassaolonsa kadulla. Ymmärtäisin jokaisen narkomaanin sisällä olevan ilmeisen pahoinvoivan ihmisen, joka on pulassa ja yksin ja jota tuskin auttaa paha katse tai poliisilla uhkailu.

    Mutta kyllä, on ikävää törmätä käytettyyn ruiskuun tai neulaan (joissa tosin infektiot eivät ymmärtääkseni elä edes tunteja). Miten ylpeä olinkaan nelivuotiaastani, joka kesällä tuli juosten kertomaan, että näki pihalla ruiskun, koskematta siihen itse. Se on itähelsinkiläinen kansalaistaito.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillähän oli siellä itähelsingissä naapurina joku päihteidenkäyttäjien asuntola. Hirveää nimbyilyä silloin kun se tuli (okei, se meni kaupungilta vähän huonosti kun puhuttiin vanhuksista ja sitten tulikin päihdeongelmaisia), mutta koskaan en muista mitään häiriökäyttäytymistä nähneeni sen tiimoilta. (Taloyhtiömme suurin haaste oli kun naapuripihasta tuotiin roskia meidän roskikseen.) Juoppoasuntolasta metrobussin varrella tuli pahanhajuisia ihmisiä bussiin, mikä taas oli sen lafkan suurin haitta minun elämässäni. En nyt voi sanoa ihan hirveästi näistä kärsineeni.

      Huumeiden ongelmakäyttö varmasti aiheuttaa ikäviä lieveilmiöitä ympäristölle kuten rahaksi muutettavan omaisuuden katoamista, mutta moni tuntuu kokevan välitöntä fyysistä uhkaa itselleen narkomaanien (tai juoppojen - ehkä jopa nuorison) läheisyydessä. Yhteiskunnan apua sopisi kanavoida näiden päihdeongelmaisten suuntaan, mutta jotenkin mieletön on se toive, että *niitä ei vaan näkyisi täällä meidän kulmilla*.

      Vaikeita asioita, kun kadulla on muitakin kun "kunnon kansalaisia".

      Poista
  6. No, on nuoria ja nuoria. Kotonakin pari. Ja niillä kavereita muutama enemmän.
    Ja on päihteidenkäyttäjiä ja päihteidenkäyttäjiä. Kokonaisryhminä ajatellen viimeksi mainittuihin suhtaudun kyllä suuremmalla varauksella. Päihtyneenä ja milloin missäkin pöllyssä olevana ihminen ei kuitenkaan toimi ihan samoilla edellytyksillä, kommunikointitaidoilla ja sosiaalisilla normeilla varustettuna kuin ilman edellä mainittuja lisukkeita. Olen kyllä kohdannut näitäkin moneen lähtöön, harmittomia ja sitten vähän enemmän ongelmia aiheuttavia. Myös muutamia ihan iholle tulevia, epämiellyttäviä tilanteita. Rähjäystä bussijonossa, häirintää kaupan aulatilassa, isätarjokkaiksi ryhtyviä lasten leikkipuistossa, tyttöystäviään päähän potkivia asuintalon pihassa, eritetoimintaansa hissiin näytille jättäneitä ja muutaman muunkin, noin vapaa-ajalla. Työkuviot sitten ovat asia erikseen.
    Olen myös kuunnellut, niiden teinien, juttuja siitä, mitä he ovat kohdanneet. Aika monta hetkeä, joissa kommunikoinnin asiallisen osuuden ja tilannehallinnan vastuu on jäänyt tälle nuoremmalle osapuolelle. Kuka purkaa ne kokemukset siitä, että mennessäsi puistoon tajuat päihtyneen raiskaavan toista, jo sammunutta tai että kaverin naapuriin murtauduttiin ja tuntematon pahoinpiteli kotona olleen hengiltä? Ihan jokainen näistä tekijöistä on ollut jonkin päihteen vaikutuksen alaisena tekojen tapahtuessa. Vertailun vuoksi voinen sanoa, että vuosien saatossa päihteettömien henkilöiden osalta muistan kaksi negatiivista kontaktia tässä samassa ympäristössä, joka muuten on ihan tavallinen suomalainen kaupunki. Toisessa vanhempi mieshenkilö oli sitä mieltä, että hieman ylipainoisen ystäväni olisi syytä laihduttaa ja hän päätti ilmoittaa sen suoraan. Ja toisessa lintuja ruokkiva vanhempi rouvashenkilö oli sitä mieltä, että leikki-ikäisen lapseni tulisi s***na vieköön mennä kauemmaksi, etteivät linnut häiriinny. Kommentointi oli asiatonta mutta fyysistä uhkaa ei heistä ollut.
    Alkoholi, muista päihteistä puhumattakaan, nyt on keskushermostoa lamaava toksinen aine joka vähentää yksilön henkilökohtaista kykyä kontrolloida itseään, aiheuttaa joskus harhaisuutta ja jopa myös ns. deliriumkohtauksia, sekä pitkään käytettynä pysyviä muutoksia keskushermostotoimintaan, joten kyllä, otan monesti ihan suosiolla välimatkaa. Ja, koen päihtyneet henkilöt tietyissä olosuhteissa muuksikin kuin esteettiseksi haitaksi. Sattuneesta syystä.
    Mutta totta, yhteiskunnan pitäisi kantaa vastuunsa paremmin, sekä heistä että nuorista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kommentistasi Iipi! Tarkoituksena ei tietenkään ole vetää yhtäläisyysviivoja nuorten ja päihdeongelmaisten välille. Näitä ryhmiä yhdistää kuitenkin se miten heitä usein yhteiskunnan/yhteisön/ohikulkijoiden taholta kohdellaan - toivotaan olevan jossain muualla kuin missä ovat. Poissa silmistä.

      Mutta pointtini olit tuossa viimeisessä virkkeessäsi poiminut ihan oikein. (Vaikka yhteiskunnan vastuu onkin vähän terminä vastatuulessa juuri nyt.)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...