lauantai 6. lokakuuta 2012

Lautaset jakoon

Kaikki alkoi Valeäidistä (kiitos vaan). Ja varoitan nyt heti alkuun, että tästä tulee pitkä ja polveileva postaus, jossa esitän lukuisia apua kaipaavia ongelmia, joista pienin ei ole maailman pikkuporvallisin aihe: pöytäporsliinien valinta ja hoito.

Valeäiti oli siis käynyt ostoksilla Iittalassa ja mainosti, että Kartio-laseja saa kaksi kuuteen euroon. No, käytyäni kommenttiboksissa hehkuttamassa miten Kartio-lasit eivät millään hajoa, ja muistettuani, että yksi juuri hajosi (hajottaen yhden lautasen mennessään), päätin kipaista meillekin muutaman lasin täydennystä.

Tämä kaikki olisi ollut vielä ihan ok, ellen sitten olisi huomannut alennuksessa myös Paratiisia ja Runo-sarjaa. Olen Paratiisista haaveillut kauan, mutta A. hinta on liian kova, että olisin koskaan saanut aikaiseksi sitä hankkia ja B. pelkään pientä unikoitumista siinä kuosissa. 35 euron kappalehintaan ostettavia astiastoja ei nimittäin uusita kovin usein.

Runo taas on uusi (eikö ole?), eli siinä on vaarana liian tässä hetkessä oleminen, jotta se miellyttäisi silmää 20 vuoden päästä. Ja hintahan siinä on yhtä korkea. 

Ja tässä päästään siihen pikkuporvarillisuuteen: arvostan suuresti kauniista astioista syömistä. Ja meidän astiamme eivät ole järin kauniita. Ruokalautasia on kolmea eri mallia: teinin makumieltymyksin varman päälle valittua Arcticaa, äidin ja isän häälahjaksi saaman vihreäkukallisen kaluston rippeet sekä miehen poikamiesboksiin aikanaan ostettua valkoistaa ikeaa.



Vanhempieni häälahjakalusto on ihan kaunis, mutta on alkanut jo vähän kulahtaa. (Päällimmäinen lautanen on käytetympää ruokakokoa, alempi kahvileipäkokoa.) Arctica nyt on arcticaa (so. tylsää) ja Ikea ikeaa (so. paitsi tylsää myös klohmoa).

Riehaannuin siis ja ostin Runoa. Neljä syvää ja pari ruokalautasta - ajattelin pikku hiljaa kerätä niitä lisää ja käyttää rinnan sen Arctican kanssa, vaikka muotokieli onkin erilainen. Muut kulahtaneet ajattelin hiljalleen hävittää.


Mutta miten?

Innoissani kaivoin Project mamasta vanhan postauksen posliinin kierrätyksestä, mutta suureksi pettymyksekseni huomasin kyseessä olleen vain kertaluontoinen kampanja viime syksynä.


Ja rämä rikkimenneetkin kun ovat vain tovin odottaneet sopivaa hetkeä, että veisin ne sinne kierrätykseen... (Kun kaivoin roskiskaapin takaosasta tämän "kierrätyskassin", jonka koko sisältö ei suinkaan ole kuvassa, vietin jälleen hiljaisen hetken pohtien pitäisikö muoviin kuitenkin taipua. Mutta sitten muoviastioihin pitäisi siirtyä koko perheen; lapset kun näitä kuitenkin ovat vähemmän tainneet hajottaa kuin aikuiset.)

Mutta, keramiikkaa ei siis voi kierrättää. Se ei hajoa kaatopaikalla ikinä. Ja sille kuitenkin olisi jatkokäyttömahdollisuus tiilimurskan raaka-aineena. Maailmassa on virhe. Laitoinkin heti positiivishenkistä palautetta Iittalalle, että organisoisivat tällaista jätekeramiikan keräystä jatkuvasti tai ainakin toistuvasti. (Tee toki samoin!) Varmasti viehättäisi kuluttajapalveluna puunhalaajaurbaania sukupolvea ja eiköhän aina yksi Runo-lautanen tarttuisi mukaan aina rikkinäisiä palauttaessa. (Ja pitäähän elektroniikkamyymälöidenkin huolehtia elektroniikkaromun palautuskeräyksestä, apteekkien lääkkeiden hävityksestä. Nih!)

Toinen huomio tuohon kuvaan liittyen: tiesitkö sinä, ettei juomalaseja saa hävittää lasinkeräyksen mukana? Minä en tiennyt, vaan olen niin tehnyt aina. Ilmeisesti juomalasin sulamislämpötila on paljon korkeampi kuin pakkauslasin, ja pienikin määrä juomalasia voi pilata suuren erän kierrätyslasia. Lue lisää täältä ja syyllisty, jos olet minulaiseni, jutun nimeämä "liian innokas kierrättäjä."

Mikä morkkis.

Ja vielä, kun kerran lupasin moniongelmaisen postauksen: nuo häälahja-astiat kestivät käytössä moitteettomasti 40 vuotta, ja ovat haalistuneet lähes kuviottomiksi kahdessa, uuden astianpesukoneemme myötä.

Kone jätti astiat toistuvasti likaisiksi, joten ensin siirryimme ekopesusta kattilanpesuohjelmaan ja sitten hippiaineista (so. Ecover) likaa räjäyttäviin ja maailmaa varmasti tuhoaviin powerdropseihin. Sillä yhdistelmällä koneemme saa puurolautasen puhtaaksi. (Joo joo huuhtelu, mutta ihan puhtaaksi hinkkaaminen tavallaan poistaa sen tiskikoneen tarpeen kokonaan.) Mutta, ruoantähteiden lisäksi se näemmä poistaa myös kuviot astioista. Olisi kauhean kiva tietää onko se vain huono kone (Electrolux) vai missä on ongelma.

Tähän tilanteeseen peilaten uudet investointini vähän jännittävät - että miten Runo päivittäisessä pesussa kestää. Mutta kuvittelisi, että uudet astiat on suunniteltu nykyiset pesutehot tuntien. Ainakin muumimukit ovat kestäneet hyvin. (Suhteestani niiden edustamaan estetiikkaan jatkan ehkä kuitenkin toisella kerralla.)

Tätä Budapestin tuliaista ei olisi tarvinnut laittaa koneeseen ensimmäistäkään kertaa.

13 kommenttia:

  1. Enpä minäkään tiennyt tuota juomalasin kierrätysasiaa. :/

    Mutta Runo on kaunis. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kummallista eikö? Jos se oikeasti tuhoaa koko lasisatsin, luulisi, että asiaa toitotettaisiin enemmän. Tai ehkä meitä yli-innokkaita on silti vähän?

      Poista
    2. Apua, lasinkeräykseen minäkin olen rikkinäiset juomalasit vienyt. Minne ne pitäisi oikeaoppisesti laittaa? Sekajätteeseen?

      Poista
    3. Niin, kaatopaikalle kaiketi. Minä olen ratkaissut ongelman osaltani kierrättämällä rikkinäiset lasit tiskikaappiin. Mies diggaa. :D

      Poista
    4. Kuluttajilta kerättyä keräyslasia kierrätetään käsittääkseni pääosin lasimurskeena soran korvikkeena esim. kaatopaikkojen salaojakerroksissa tai teiden pohjilla. Eli ei toi nyt niin hirveä synti ole ollut tunkea juomalasia lasinkeräykseen. Keräyslasi kun on ylipäätään aika -ööh- sekalaista (mietipä esim. lasipulloja, joissa on jäljellä se metallinen "kaulus" tai jotain elintarvikeputelia, jota ei ole pesty kunnolla). Jos asia pahasti mietityttää, niin soita kuntasi jäteneuvontaan ja kysy mitä sillä keräyslasilla tehdään. Epäilisin, että ei siitä ainakaan uusia lasituotteita valmisteta.

      Poista
  2. No eipä ollut minullekaan tuttu tuo juomalasiasia.

    Mutta. Tuosta kauniista (kyllä) vihreäkukallisesta astiastosta. Meillä on hankittu paljon astioita kirpputorilta. On kyllä sitä tylsää Teemaakin, mutta niiden lisäksi vanhoja lautasia kirppareilta. Retrointoilijat pyörtyvät, kun niitä pesee tiskikoneessa, mutta meillä ne ovat tulleet käyttöön ja minä en kyllä yleensä viitsi viisihenkisen perheen tiskejä käsin tiskailla. Tosin tietyn ikäiset Arabiat ja Rörstrandit kestävät kyllä tiskikonettakin, samoin kuin ne minua vanhemmat juomalasit joita meillä on käytössä. Siirtokuvalliset taas pitäisi pestä käsin, jota en tule tekemään, joten sellaiset lautaset ovat joutuneet haalistumaan.

    Rikkinäisiä muumimukeja olen säästellyt, ajatuksena tehdä niistä jotain. Mitä se jotain sitten on, se on vielä vähän kysymysmerkki. Joskus oli ajatuksena mosaiikki jonnekin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehdottomasti, käyttöön on tarkoitettu. Olen vain ihmetellyt, kun mielestäni kuviot eivät juurikaan kuluneet 40 vuodessa ja nyt ovat kuluneet nopeaan, eli siksi syyllistän tuota tiskikonetta, joka vaatii superteho-ohjelmia ihan perustiskin pesemiseen... Toinen vaihtoehto on, että nyt vain tulivat tiensä päähän ja kuluminen alkoi kiihtyä.

      Poista
  3. Ai kauhee kun ehdin luulla että olen aiheuttanut avioeron. Huh sentään. Perustetaan keramiikankierrätysfirma?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih. No siihen kieltämättä halpa sanaleikkini tarpeetta vihjasi. Pahoittelen sydämentykytystä ;)

      Joo, meistä tulee miljonäärejä! (Ja maailma pelastuu siinä sivussa.)

      Poista
  4. Meillä on Paratiisi-astioita ja vanhimmat niistä ovat ylioppilaslahjojani eli yli 10 vuotta vanhoja. Loput Paratiisit ollaan saatu lahjaksi vuosien varrella, aina yksi tai kaksi astiaa kerrallaan. Nyt on astiasto jo niin laaja, että lautaset eivät lopu arkipäivän aikana kesken.

    Äsken menin oikein keittiöön ja katsoin kaikki lautaset läpi. Yritin arvata, mitkä niistä ovat ylioppilaslahjat ja mitkä uudempia. En tunnistanut ikäeroja ja kaikki Paratiisit olivat minusta kirkkaan värisiä. Eli ei meillä ainakaan astianpesukone (Electrolux) ole niitä vielä haalistanut. Olihan lautasissa lapsiperhearjen paljastavia pikkunaarmuja, mutta väreissä ei tosiaan ollut valittamista. Eiköhän nuo Runo-astiatkin pidä värinsä yhtä hyvin. Vanhat perintöastiat eivät ole meillä päivittäisessä käytössä ja niitä en pese koneessa, koska ne tosiaan haalistuvat.

    Kiitos muuten tuosta juomalasien kierrätystiedosta! Minäkin olen joskus laittanut rikkinäisen lasin kierrätyslaatikkoon...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos tiedosta! Täytyy vaan toivoa, että kestävät. Käsinpesu kun ei ole vaihtoehto :)

      Poista
  5. Hei!
    Löysin tänne jonkun satunnaisen googletuksen avulla ja löysin kuvan tutusta astiastosta. Tuota vanhempiesi vihreäkuvioista häälahja-astiastoa olen keräillyt kirppareilta, mutta kahvikuppeja en ole löytänyt. Mitä osia tuohon astiastoon kuuluu = onko mitään kahvikuppeja edes olemassa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyy varmistaa äidiltäni, mutta uskaltaisin väittää, että ainakaan meillä ei ole tähän kahvikuppeja ollut. Löytyy ruokalautanen, syvä lautanen, leipälautanen ja asettilautanen (joka kyllä viittaisi kahviserviisiin...) Ja sitten erilaisia tarjoiluastioita.

      Meiltä voisi hyvin haalistuneita lautasia saada ihan ilmaiseksi jos tulee hakemaan :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...