maanantai 22. lokakuuta 2012

Päiväni tutkijaäitinä

Tämä päivä sopi nerokkaaksi esimerkiksi päivän keskusteluteemaan. Ensin sain yllättäen väitöskirjani esitarkastuslausunnot. Etukäteen aikataulusta! Sähköpostin otsikon nähdessäni olin niin kauhuissani, että piti juosta keittämään kuppi kahvia ennen kuin uskalsin avata lausunnot. Ja epäuskoisina totesin niiden olevan myönteisemmät kuin villeimmissä kuvitelmissani.

Olen siis aikataulussa. Toimittamani kirja(n tämä vaihe) on melkein valmis, ja lähden vielä tällä viikolla Tukholmaan konferenssireissulle. Jonka jälkeen kalenterini on siivottu yksin väitöskirjan korjauksia varten. Korjauksia, joita ei siis tarvinne tehdä älyttömästi, ja voisi kuvitella, että väitöspäiväkin saadaan lyötyä lukkoon lähiaikoina, joten voin toteuttaa itseäni suunnitelmallisena ihmisenä. Palaset loksahtelevat kohdalleen. Minusta voi hyvinkin tulla tohtori ennen seuraavaa äitiyslomaani.

Mutta hyviä uutisia en voinut juhlia samppanjalla, koska ensinnäkin daa-a, ja toiseksi koska tänään oli "äitipäivä". Mahdollistamme siis miehen kanssa toistemme työnteon sekä lasten kohtuulyhyen hoitopäivän siten, että haemme lapset päiväkodista (suurinpiirtein) vuoropäivinä. Ja (suurinpiirtein) vuoropäivinä toinen saa tehdä pidempää päivää. Tänään oli minun hakuvuoroni.

Niinpä juhlistin hyviä uutisia paistamalla (omille ja naapurin) lapsille lettuja ja itsekin söin muutaman seisaaltani hellan ääressä. Lettuhetken jälkeen lapset leikkivät palotyttöjä jostain tuntemattomasta syystä. Tai ehkä siksi, koska palohälyttimemme on melko kovaääninen. Ja sitten tietysti keittön siivousta, värityskirjan värittämistä, puistoilua kuunvalossa, puuroa, taistelua iltapesulla ja pyykinpesua.

Mies saapui yhdeksän aikaan (ei se töissä niin pitkään ollut, vaan kävi katsomassa myös jalkapalloa) ja sai ottaa haltuunsa nukutusvuoron. Minä nautiskelen vielä hetken positiivisista lausunnoista tämän postauksen kautta, ja taidan jatkaa juhliani vielä eilisen Solsidanin jakson merkeissä.

Poikkeuksellisen hyvä työpäivä, normihyvä äitipäivä. Se on hyvä päivä.

18 kommenttia:

  1. Jesjes, hyvähyvä! Tohtorisäiti kuulostaa kyllä aika coolilta. (Mutten voi tajuta, miten kahden lapsen JA raskauden kanssa pystyt tuottamaan niin älyllistä tekstiä. Missä hormonit!?)

    Mutta juhlimiseen sopii todellakin Solsidan, sekin on hyvä. Yritin eilen ehdottaa miehelle, että se ottaisi työpaikalla käyttöön ovesundbergimäisen tervehdyksen "Tjänare mannen!". Ei ihan vielä innostunut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hormonit säästän kotioloihin ;)

      Ja jos tarkkoja ollaan, niin väikkäri meni tarkastukseen ennen raskautta eli ihan normilla kahden lapsen univajeella - ja kyllähän ihmiset oikeasti tekevät aika paljon vaativampiakin duuneja raskaana. Mut kiitos silti, on sitä sankarin viittaa ihan mukava sovitella niskaan vaikkei sinne kuuluisikaan. :)

      Poista
  2. Whee! Sit sä saat sellaisen hienon hatun eiksnii?

    Voi sentään. Arvostan. Ja vähän kaihoisana mietin, miksen voisi olla tutkijaluonne. (Epäilen, että kyse on laiskuudesta.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Saisin ostaa sellaisen hienon hatun joo. Mutta ne on tosi edullisia kun ne tehdään mittatilaustyönä, eikä niitä saa pitää päässä ikinä (niinku esmes vappuna), niin taidan jättää ostamatta...

      Poista
    2. Miten niin ei saa pitää päässä? :-o Jos mulla olis sellainen hattu, pitäisin sitä koko ajan päässä :D

      Poista
    3. Joo, akateemiset traditiot ovat "vähän jähmeitä". Tohtorihattuja käytetään tohtoripromootiossa (jossa saisi käyttää myös viittaa ja miekkaa, eli siitä plussaa, mutta en ajatellut osallistua kuitenkaan) ja sen jälkeen esimerkiksi väitöksissä - jos olet kustos tai vastaväittäjä. Ja huom: nämä hahmot *kantavat hattuja kädessään* sisään tullessaan ja poistuessaan. Hattuja saa pitää päässä matkalla karonkkaan, mutta karonkassa ne jätetään narikkaan.

      Eli tuota noin... Jos sitten joskus pääsen vastaväittäjäksi, taidan hankkia lainahatun (tosin ei niitä kukaan muukaan köyhä humanisti osta, niin en tiedä keneltä).

      Poista
    4. Mutta saahan ne vaatekulut vähennettyä verotuksessa työvaatteina - näin meille tutkijakoulun koordinaattori valisti! :D

      Onnea ihan hirmuisesti hyvästä palautteesta, varmasti uskomattoman hieno tunne! :)

      Poista
    5. Ai saisi vai...? Täytyy ottaa selvää. Mun täytyy muutenkin soitella verottajalle, kun en tiedä voiko verottoman apurahan nostaja vähentää työkuluja verotuksessa... Maatalousyrittäjiähän tässä kuitenkin ollaan :)

      Ja kiitos! Onhan tämä aika mahtava tunne - vielä tulee varmaan monta paniikin hetkeä, mut nyt nautitaan tästä!

      Poista
    6. Takaisku: ei voi apurahatutkija tehdä verovähennyksiä (eli en myöskään väitöskirjan taitosta, kielentarkastuksesta, painatuksesta yms. mitä meillä korvataan vain osittain).

      Kalliiksi tulee väitellä apurahalla - mut onneksi apurahat on tosi avokätisiä. Köh.

      Poista
    7. No hitsi, en tajunnut ottaa tuota apuraha-asiaa huomioon. Harmillista, mutta onneksi on niitä vuokrahattuja!

      Poista
    8. Ei meillä kyllä väittelijöillä ole koskaan hattuja - onko jossain? Mä kuvittelin, että hattu hankitaan vasta tohtoroitumisen jälkeen. Mutta mun tutuista kyllä harva on sellaista hankkinut.

      Poista
  3. Onnittelut! Täältä myös arvostusta työelämän ja äitiyden noin mallikkaasta yhdistämisestä.
    Tuo lettujen paisto, syönti ja debriefing osio oli kuin suoraan jostain romaanista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! On päiviä, jolloin se tuntuu toimivan :) (Viime viikolla olisi tullut ihan erinäköistä tekstiä...)

      Poista
  4. Vau, onnea!

    Aivan ältsin hurjaa ja hienoa, kun kohta kolmen lapsen äiti tohtoroituu! Ajattele miten mielettömän siistiä saada tituleerata itseään tohtoriksi!

    Musta pitäis tulla maisteri kohta tän kakkosen syntymän jälkeen, ja jossain vaiheessa olin jopa ylpeähkö siitä, että oon osannut hienosti opiskella lapsen kanssa. Ylpeys sitten vähän karisi kun tajusin opiskeluvuosien määrän ja sen, että eräs ikäiseni opiskelijakollega on ehtinyt jo neljänteen lapseen ja valmistumaan tuplamaisteriksi.

    Elina

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Siellä mä sitten ensi vuonna istun lastenhuoneen lattialla tukka pystyssä ja opetan lapsia tituleeraamaan mua (ja isäänsä) tohtoriksi :D

      Ja onnea myös maisterirutistuksesta! Älä yhtään vähättele. Ja aina löytyy noita supersuorittajia, vertaaminen ei varmasti kannata ;)

      Poista
  5. Hieno suoritus! Haluan myös onnitella blogisi lukijoita, jotka ovat kaikki ihanan viisaita, eivätkä ala nillittämään pienestä. Olin aivan varma, että joku idiootti-anonyymi sanoo jotain lauseesta "Ja (suurinpiirtein) vuoropäivinä toinen saa tehdä pidempää päivää." Lähinnä siis tuon "saa"-sanan vuoksi :-) Olet onnistunut houkuttelemaan blogillesi normaalia fiksumman lukijakunnan! Mutta se lienee selviö kun blogisi tekstitkin tuppaavat olemaan normaalia fiksumpaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos - ja eipä tullut tuo edes mieleeni. :D Mutta lukijakunnassani ei tosiaan taida olla niitä "äiti pysyköön lestissään" -tyyppejä - edes omaa ärsytystään hakeakseen. Ja hyvä niin! Kannattaa pysyä sopivan pienenä niin ei tarvitse alkaa kuulla vieraiden haukkuja :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...