tiistai 26. helmikuuta 2013

Pienenevä raskausvatsa ja muita kolmannen odotuksen ihmeitä

Lukijavaroitus: sisältää raskausteknistä dataa. Jos termi SF-mitta ei ole tuttu tai ei voisi vähempää kiinnostaa, jäähän odottamaan (blogin) parempia aikoja.

**

Kävin neuvolassa, uudella tädillä jälleen. Olin käynyt mittauttamassa hemoglobiinin*, joka oli alhainen, 108, ja minulta kysyttiin syönkö rautaa.

- Toisinaan, vastasin. On se ollut alhainen aiemminkin.
- Mutta palautunut raskauksien jälkeen?
- Niin luulisin.

SF-mitta todettiin pieneksi.

- Mutta pieni se on ollut aiemminkin.

No, ota sitä rautaa kun muistat, vielä muistutettiin, ja käynti oli ohi kymmenessä minuutissa.

Tämä oli seitsemäs neuvolakäyntini, ultrat mukaan lukien, ja raskausviikkoja on kasassa 35+. Uudelleensynnyttäjät menevät omalla painollaan, näemmä. Tai ehkä vain minä olen ollut vastahankainen seurattava, lykännyt käyntivälejä mahdollisimman pitkiksi.

Kotona vertailin neuvolakorttejani. (Uusimpaan edellinen neuvolantäti on kirjoittanut kanteen 2012, ettei mene sekaisin. Mietin onko kettuilua.) Esikoisen odotuksessa olin käynyt neuvolassa näillä viikoilla jo kymmenen kertaa. Mutta näemmä kokemuksen syvällä rintaäänellä annetut lausuntoni olivat kuitenkin vähän pohjattomia. Ei se hemoglobiini ole noin alhainen aiemmin ollut. Eikä SF-mitta.

Seuraavaksi tarkistin rautapurkkini. Sieltä puuttui 27 tablettia. Vähän vähemmän kuin raskauden kesto. Kun olen sanonut, että raskaus menee siinä sivussa, ehkä niin on käynyt turhan kirjaimellisesti.

Mutta se SF-mitta: ensimmäisellä kerralla se oli näinä päivinä 32,5, toisella 31 ja nyt kolmannella 29. Juuri siinä normaalihajonnan alarajoilla. Paino on minulla nyt sama kuin ekalla kertaa, mutta kakkosen raskaudessa se oli kolme kiloa enemmän, vaikka lähtöpaino oli ollut kaikkein alhaisin. Ja sitten, painon yhä noustessa, toisessa lapsessa mitta kiri viikolle 40 mennessä 36 senttiin, kun esikoisessa se oli tuolloin ollut 33,5. Eli ehkäpä tälläkin kertaa ehdin vielä loppumetreillä mahaa kasvattelemaan. Toisessa raskaudessa huolsin itseäni suklaalla ja voilla. Pitänee aloittaa sama kuuri.

Huomattakoon myös, että tällä raskausviikolla esikoista pienemmältä näyttänyt kuopus oli kuitenkin syntyessään suurempi. Sata grammaa, mutta silti. Eikä se esikoinenkaan (SF 34,5 viikolla 41+) ihan pieni ollut: 50 cm ja 3820 g. Eli ehkä en vielä(kään) viitsi huolestua.

Varsinkin kun edellisellä kerralla oli lääkärineuvola, jossa mukana ollut kätilöopiskelija kysyi olenko voinut hyvin.

- Totta kai hän on voinut hyvin! Ei kai hän muuten odottaisi kolmatta lasta tällaisella tahdilla, totesi lääkäri.

No niin, olenhan minä. Eli koska aiemmin on kaikki mennyt hyvin, kaiken on pakko mennä hyvin jatkossakin. Minulla on tähän lääkärinlausunto.

* Turussa neuvolassa ei enää tehdä niitä sormenpäistä otettavia pikatestejä, vaan hemoglobiinia varten pitää käydä laboratoriossa. Älytöntä (sekä labran että odottajan) resurssien tuhlaamista, sanon minä.

Yhteistyössä kunnallisen neuvolatyön kanssa.

PS: Silfverbergin Äitikortti-kirjan ilmestyttä monet kanssabloggaajat ovat ehtineet kertoa miten vähän he jaksavat äitiysaiheesta keskustella. No, meidänpä neuvolassa oli ilmaiseksi jaossa uusinta Vauva-lehteä. Vilkaisin kannen ja totesin, että ei minun aikani riitä tällaisen lukemiseen. (Ei vaikka olisi esitelty pieniä vauvamahoja.) Kuinka coolin itsenäinen äitiyshahmo minä olen!

16 kommenttia:

  1. Minusta on ihan vähän hauskaa, että äitiysasioista ei haluta lukea, mutta kirjoittaminen onnistuu. Myönnän: itsekin nukahdan aina, kun luen omia tekstejäni. (Äitikortti odottaa kyllä hyllyssä sitä, että avaruusaluskirjat palautuvat kirjastoon.)

    Eihän toi sun hemppa tosiaan ihan pilviä hivo. Ei kuitenkaan hengästytä ja/tai pyörrytä?

    Ja mistä saa neuvolantädin, joka ei nuljua, vaikka syö rautaa vain "toisinaan"? Mulla oli alkuraskaudessa sellainen joka sanoi, että rautaa syödään ja piste.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua hengästyttää ja pyörryttää ainoastaan kun luen Vauva-lehteä ;) Ja mua myös ihan aidosti huvittaa, että en juurikaan usein ole kiinnostunut seuraamaan jotain äitiyskeskusteluista, mutta olen hyvin valmis linjaamaan niistä :D

      Luulen, että sellaisia neuvolantätejä saa sitten kolmannessa odotuksessa. Ei ne uskalla enää sanoa mitään, kun äidit kuitenkin väittää tietävänsä paremmin :D Vaikka aina mä olen myöntänyt syöväni huonosti ja liikkuvani liian vähän ja unohtavani vitamiinit. Mitä ne nyt oikeasti voisi siihen sanoa? Eihän se tiedon puutteesta johdu että toimin "väärin". Ei vaan ehdi, ehdi tai muista. Tai jaksa.

      Poista
  2. Hmm... Ei meilläkään neuvolantäti ota hemoglobiinia itse (vaikka sillä on ne tarvikkeet siinä ihan näkyvillä). Pistää lähetteen labraan. Meillä myöskin pitää pissa tikuttaa ihan itse. Ennen tapaamista. Jos on epäselvyyttä, käy se täti tekemässä sen sitten uudelleen tai kirjoittaa varmaan lähetteen taas labraan. Joissain neuvoloissa kuulemma pitää punnita itsensä ja mitata verenpainekin itse. Itsepalvelua siis.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mun tokan ja kolmannen raskauden välillä oli tullut tää tikutus- yms. muutos. kohta varmaan raskausaikaiset lääkärikäynnitkin hoidetaan itse, siis kohdunsuun kopellus.

      Poista
    2. Tämä hemppahomma on kuulemma tullut tänne ylemmältä taholta, neuvolassakin sitä vastustettiin. Ja onhan se huononnus: jos aiemmin hemoglobiini mitattiin aina kun siltä tuntui, nyt kerran tai kaksi raskauden aikana.

      Wandis, mun neuvolassa Helsingissä oli itsetikutus käytössä jo vuonna 2007. Täällä ei sen sijaan luoteta omiin tulkintoihin. Ja musta se itsensä punnitseminen yms. oli ihan ok, ei siihen varmistusjoukkoja tarvita...

      Poista
    3. Mulle sopis vallan mainiosti, että saisin itse mitata verenpaineen ja punnita itseni. Mä kärsin verenpaineenmittauskammosta ja mun paineet on aina ihan eri luokkaa, kun sen ottaa esim. neuvolantäti tai kun teen sen itse.

      Helsingissä taitaa olla neuvola/ neuvolatätikohtaista, pitääkö hoitaa tikutukset, punnitukset jne itse. Meillä on tää semi-itsepalvelu, mutta osassa neuvolaa terkkari tekee kaiken. Kaverini oli ihan hämmästynyt, kun kerroin meidän neuvolan systeemistä.

      Poista
  3. Siis onpa tyhmä tuo verikokeen takia labraan -juttu. Kuten myös tuo virtsakokeen itsetikutus. Vaikkei mua koske, niin vastustan silti!
    Mutta jo vain olemme me ihmiset erilaisia. Mulla ei tainnut edes noin alas tippua hb, kun olin jo hämärän rajamailla. Rautaa piti vetää kaksin käsin jotta olo yhtään koheni.

    Mutta hei, ehkä tuo sf-mitta on pojasta erilainen?! ;) Suippo ja eteenpäin sojottava... Vai miten se nyt meni? Versus leveä ja sivuille päin kasvava tyttövatsa? Hmm, tosin pitäisikö silloin sf-mittojen mennä juuri päinvastoin? Ei taida olla vanhaan kansaan luottamista!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Musta tuo eri mallinen vatsa on kyllä niin suurta huuhaata. Että vain vanha kansa :D Vaikka monethan tietysti sanoo (kun sen sukupuolen tietää) että näkeehän sen selvästi ;) Ja musta kaikki vatsat on olleet ihan samannäköisiä...

      Mutta jännä nähdä millaisen loppukirin tää dude ottaa - oletusarvonahan tietysti on, että poikalapsi olisi suurempi...

      Poista
    2. Mun vatsaa kaikki mummot ja ennustajat lukivat pojaksi aina, kun erehdyin neuvolareissulle arvauskeskukseen. Voi tsiisus niitä hissikeskusteluja. Väittivät vielä vastaan, kun sanoin, että ultrassa nähtiin tytön häpyhuulet. No tyttö tuli.

      Mitä tulee tuohon kirjaan, olen aika pihalla ja rehellisesti en jaksa juuri nyt edes perehtyä. Mutta henkilökohtaisesti mua ihmetyttää se, että miten voi väittää olevansa täysin äitiyskeskusteluista kiinnostumatta, jos itse siitä kirjoittaakin? Eikai sillä ole väliä, missä sitä keskustelua käy: blogissa, keskusteluryhmässä tai hiekkalaatikolla? Vai olenko mä ymmärtänyt tän jutun väärin... voi hyvin olla :D (vai pitäiskö ensin perehtyä aiheeseen, ennen kuin siitä jotain lausuu? Näh!)

      Poista
  4. Mua on (kahden raskauden kokemuksella) aina hieman epäillyttänyt tuo sf-mitta. Ei voi mitään, mutta tuntuu, että neuvolatäti heiluu sen mitan kanssa "miten sattuu". Mutta tärkeintä lienee, että vatsa kasvaa.

    Aika hassulta kuulostaa tuo neuvolakäyntien tee-se-itse-osuus. Säästäminen viety aika pitkälle.

    Mulla on hemppa vaan noussut raskauden edetessä - ilman mitään lisärautaa. Outo on ihmiskroppa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on muuten niin totta, että vain saman mittaajan tuloksilla laadittuun käyrään voi jollain lailla luottaa... Mulla on ollut joka raskaudessa (monta) eri täti(ä). Kiitos muistutuksesta!

      Poista
  5. Voi älyttömyys tuo hb-mittaus! Todellakin järkyttävää resurssien haaskausta. Mikä siinä oli siis taustalla? Ettei terveydenhoitajat osaa tai halua? Vai onko mittaustuloksissa jotain epäselvää?

    Ensimmäisessä raskaudessa sf-mittaani mittaili neljällä vai peräti viidellä peräkkäisellä käynnillä eri ihmiset. Eka tai toka alkoi jo vähän täpinöidä, että onpa tosi vähän kasvanut, pitäsköhän ultrata. Kolmas tai neljäs passitti mut sokerirasitukseen, kun yhtäkkiä olikin maha kasvanut kamalasti. Toisen raskauden aikana kieltäydyin kohteliaasti sokerirasituksesta (sillä ehdolla että pissatikut pysyy kuosissa) enkä jaksanut stressata sf-mitoista. Lisäksi neuvottelin hb-mittaukset pois käynneiltä melkein kokonaan, kun olin niin rautainen.

    Mut hei, sä synnytät ihan kohta!!! Mahtavaa! Se ei varmaan jää huomaamatta, vaikka ois vähän kiire. ;) Mä varmuuden vuoksi täällä jumppaan peukkuja pystyasentoon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun täti ainakin olisi halunnut jatkaa hb-mittauksia, mutta ei saanut. Epäili, että tässä on nimenomaan taloudellinen ajattelu taustalla - siis sen laboratorion taloudellinen voitto. Tuskin se aloite on kuitenkaan voinut sieltä suunnasta tulla, vaan kaupungilta... Eli olisiko mittaustarkkuus sitten se, millä tätä jotenkin voitaisiin perustella? Mutta ei se nyt *niin* tarkkaa voi olla jonkun hempan kanssa...

      Ja joo, synnytys lähenee väistämättä... Kai sitä pian ehtii vähän jännittääkin ;) Varsinkin kun huhut sanovat että homesairaalastamme lähetetään Saloon synnyttämään jos menee ajoissa paikalle. Kumpi sitten olisikaan pahempi...

      Poista
    2. Se sormimittaus ei käsittääkseni ole kovin tarkka, mutta olennaista kai olisikin että niistä saadaan jotain suuntaviivoja, joiden perusteella lähetetään tarkempiin tutkimuksiin. Labraan.

      Tai niin sen minusta pitäisi mennä.

      Sitäpaitsi sormimittaus riittää verenluovutuksessakin.

      Poista
  6. Hemoglobiinissa on tietty lähtötasollakin merkitystä. Mulla kun on hyväkin lukema just ja just 120, niin toi 108 ei raskausaikana ollut vielä mikään katastrofi. Omasta olostaanhan sen myös huomaa että huiteleeko lukemat liian alhaalla.

    Se sf-mittahan on kai muuten tosi viitteellinen. Kaverille oli kerrottu, ettei sitä kaikkialla enää edes mitata juurikin mittausvirheiden ym. takia. Itseäni on aina hämmästyttänyt neuvolakortin teksti, jossa kerrotaan, että pitäisi mitata jalat koukussa. Ei mulla vaan koskaan oo polvet koukussa ollut.

    Mut oishan se aina kivaa mennä keskikäyrillä, niin olisi tilastollisesti kaikki kunnossa. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä! Kaikki mitat keskikäyrille! Tilastohyvyyttä!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...