sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Sekalaisia

Olen saanut tammi-helmikuun pimeydessä monia ihania kiitoksia ja kehuja ja haasteita, kiitos kaikille! Kun ovat kuitenkin pahasti jääneet varastoitumaan, niin jätän tällä kertaa jakamatta eteenpäin, ja paistattelen vain saamassani suosiossa.

Jennijeeltä tuli tällainen kaunis syrän:


Nunjulta Kaunis blogi -tunnustus (ja haaste kahdeksasta totuudesta):


Ja myös Jennijeeltä A blog with substance -tunnustus ja kahdeksan kohdan haaste. (Ja huom! Tätä ei annettu säälistä, täsmentää Jennijee. Entäs se toinen sitten?)


Kuittaan kaksi kahdeksaa yhdellä, enkä sano, että ovat "totuuksia minusta", mutta olkoot lyhyitä päivityksiä ja muita hajatelmia. Ja toki niin totta kuin osaan.
  1. Olen ollut ihan hirveän pettynyt, että olen ollut ihan hirveän pettynyt Riikka Pulkkisen Vieraaseen. Rakastin Rajaa ja sitten Tottaa vielä enemmän, mutta tämä ei toimi mulla. Ei millään. Ja nyt en pääse eteenpäin seuraaviin kirjoihin (vaikka olen propagoinut, että kirjat saa jättää kesken). Ketun Kätilökin odottaa lainahyllyssä.
  2. Laitoin rikkoutuneet silmälasini kotivakuutukseen, kuten täällä vinkattiin. Erittäin hyvää palvelua sain, hienot laskelmat vuosivähennyksistä ja kaikkea. Mutta omavastuu oli tosiaan sen 200e, niin 199e lasien takia ei tavallaan olisi kannattanut vaivata.
  3. Muutenkin huomaan, että minusta on blogin myötä kasvanut aktiivisempi kuluttaja. Ainakin valitusrintamalla. Kaipaan kai raportoitavaa. Valitin siitä Mehiläisen tuplalaskutuksesta (palaan aiheeseen jos aihetta on, keskustelu on vielä kesken), ja vaipoistakin olen reklamoinut (siitäkin ehkä tuonnempana) ja nyt kun (ainakin silmämääräisesti arvioituna) avaamaton jugurtti oli homeessa, otin heti valokuvan jotta pääsen reklamoimaan. Harrastus tämäkin.
  4. Ostin myös ensimmäistä kertaa elämässäni kengät internetistä, väitökseen tietysti. Halusin matalammat korot, jotta en tuuperru lektioni aikana, mutta ainoat kunnolliset matalakorkoiseni ovat siniset. Ostin ne nyt siis mustana. Mutta myönnän, että lankesin silti omaan halvallaostamisen maneeriini: menin nettisivuille etsimään mustia nahkaisia, mutta ostin kiiltonahkaiset kun olivat puoleen hintaan. (Mutta kamoon, Vagabondin nahkaisista kengistä 39,50e ja lähetyskulut 0 euroa! Tiesittekö te, että interwebistä voi ostaa näin näppärästi ja edullisesti?! Ironiafontti tuohon, tietysti tiesitte.)
  5. Tämän jälkeen kuvittelin ostavani yhtä helposti lapsille mustat mekot karonkkabileisiin, mutta näemmä internetissä on jo kevät, enkä mitään järkevää mustaa mekkoa löytänyt. Tai sitten en vaan keksinyt riittävästi lastenvaatekauppojen nimiä. Hmph.
  6. Maailmassa on muutenkin liian vähän mustia lastenvaatteita, huomasin uudelleen tuhlatessani lauantaipäivääni Turku cityssä kiertämällä fyysisesti kaikki keksimäni lastenvaateliikkeet, etsimässä niitä mekkoja. Löysin lopulta, isosiskolle Zaran alennusrekistä ja kuopukselle Sokokselta.
  7. Harhauduin myös hetkeksi harmittelemaan sitä etten pue lapsia sellaisiksi ihaniksi blogilapsiksi, joilla on pillifarkut, duffelitakit ja nahkasaappaat. Ale-kylteillä on sellainen vaikutus, tekevät ihmistä hulluksi. Siksi ei kaupoissa kannata käydäkään. Totesin kuitenkin, että parempi näin, monella tavalla ja etenkin sen ekosädekehän kannalta. Enkä siis ostanut siitä Zaran alennusrekistä mitään muuta. On siellä kaapissa perintömekkoja ja toppahousuissa on parempi rymytä.
  8. Tänään sitten rymyttiin laskiaismäessä, kun kaverit kutsuivat. Ja laskiaismäen jälkeen oli viikottainen kutomuskerhoni. Eli söin päivälliseksi kaksi ja puoli laskiaispullaa! Nerokas päivä, sanoisin. Ilmeisesti myös lapset saivat tarpeeksi pullaa, sillä iltapalaksi söin kaksi lautasellista puuroa. (Ja kun sanon, että rymyttiin, tarkoitan että minä seisoin mäen alla kannustavan näköisenä ja päivittelin toisia, vastuuttomia vanhempia, jotka aiheuttivat vaaratilanteita. Tämä oli syytä lisätä kun lupasin puhua totta.)

24 kommenttia:

  1. Siis hetkinen. Minä olen syönyt kaksi ja puoli laskiaispullaa koko sesonkileivonnaiskautena! Olen pahasti jäljessä.

    En muuten varmaan kauheasti valehtele, jos kerron, että olen ollut ihmisenä onnellisempi lopetettuani kaupoissa ramppaamisen. Vähemmän ostospsykooseja, ostoskassimorkkiksia ja tänne ei enää mahdu mitään -hermoromahduksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä me tasoissa mennään: mäkin olen syönyt kaksi ja puoli laskiaispullaa koko sesonkileivonnaissesonkina. Tajusin tänään asian koko vakavuudessa, etten ole saanut tänä vuonna ainuttakaan Runebergin torttuakaan. (Yleensä äitini huolehtii näitä, ostaa tippaleipiäkin ja kaupittelee simaa joka vuosi, vaikka en 35 vuoteen ole pitänyt tippaleivistä tai simasta.) No, vielä ei varmasti ole myöhäistä leipoa Runebergin kunniaksi itse!

      Poista
    2. Nyt olen syönyt kolme ja puoli. Voitto!

      Poista
    3. Miten noi teidän puolikkaat menee? Kansi vai pohja vai keskeltä puoliksi?

      Mä olen syönyt yhden kaupan järkkyhirveen pullan (kokonaan kaikesta huolimatta) ja kolme miehen tekemää huippuhyvää. Meitsi johtaa!!!!!!

      Poista
    4. Kamalaa miten blogit ajaa äitejä kilpailemaan: kenellä on uusimmat trendivaatteet, dekoin koti ja eniten laskiaispullia takana...

      Mun puolikas oli kuopuksen pohja, ekstratäytteillä kyllä, eli melkein parempi kuin koko pulla, koska siinä oli kermavaahdon ja hillon suhteellinen osuus suurempi.

      Poista
    5. :D Kamalaa todella. Mä en edes ole kilpailuhenkinen ihminen.

      Poista
    6. Perkele.

      (Keskeltä tietenkin.)

      :D

      Poista
  2. Kauan odottamani Vieras saapui kirjastosta viimein minunkin yöpöydälleni, mutta jostain syystä en ole päässyt alkua pidemmälle. Huomaan tarttuvani kirjan sijaan mieluummin kännyyn ja lukevani blogeja, aina vaan. Luulin, että vika on minussa, mutta nyt rupesin miettimään olisiko vika sittenkin Vieraassa. En halua uskoa, että olisi, sillä niin paljon minäkin tykkäsin aiemmistä.

    Ja ääk, söin tänään kaksi laskiaispullaa ilman yhtäkään laskua. Ja olen kuitenkin yhä makealakossa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moni on haukkunut Pulkkista liian taiteelliseksi tms. mutta minusta noissa edellisissä on vaan ollut niin vahvat tarinat, että en ole kielellisistä kikkailuista kärsinyt. Mutta tässä on jotenkin minullekin liikaa runollisuutta ja
      ja ja ja
      ja sellaista kikkailua
      että mieluummin lukisin vain suoraviivaista proosaa. Ehkä olen vain yksinkertaisempi kuin tämä kirja.

      No minä laskin kerran. Vaikka ei siinä laskemisessa mitään ongelmaa. Lähinnä sen mäen kiipeämisessä ja etenkin pulkasta on vaikea nousta katu-uskottavasti. Siksi keskityin pullaosastoon.

      Poista
  3. mun mies on elintarvikereklamoija. ottui tossa just kuvia rainbow-yrttivoipatongista, jossa ei ollutkaan yrttivoita sisällä. ollaan tällä tavoin tienattu hk:n nakeilla, joiden seassa oli pakkausmuovia ja turkkilaisella jogurtilla, joka oli homeessa avaamattomana ennen määräpäivää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Väitän kirkkain silmin, että mulla ei tavoitteena ole tienata (vaikka tuskin säkään sitä tarkoitit), enkä ole kiinnostunut mistään kompensaatioista sen yhden 0,60e jugurtin takia. Haluan vaan aidosti että firmat tietävät missä kohtaa niiden prosessit pettää. Jos vaikka jatkossa pyrkisivät paremmin siihen, ettei pakkausmuovia enää olisi nakeissa. (Hyi yrjö.)

      Meilläkin tuo homeinen jugurtti olisi varmasti mennyt sujuvasti mahaan jos olisin ojentanut sen esikoiselle - onneksi annoin kuopukselle niin itse avasin purkin ja havaitsin tilanteen.

      Poista
    2. joo jäi vipstaakit tienaamisesta uupumaan :D vituttaahan se, jos raahaat kaupasta vaivalla jotain eikä se vastaa hintaa, joka siitä on maksettu. nakeista saatiin kympin lahjakortti hk:n tuotteille (unohtui käyttää) ja jogurtista joku hyvityslahjakortti 5e. miehen idea tossa on sama ku sulla + kompensaatio vitutuksesta :D

      Poista
  4. Minä puolestani en pitänyt edes Totta-kirjasta (Tottaasta?). Liikaa hämmästeleviä mäntyjä, vai miten ne kielikuvat nyt menivät.

    Minulla on tapana syödä yksi sesonkiruoka per sesonki per vuosi. Laskiaispulla tsek, Runebergintorttu suorittamatta. Tippaleipäkin menee, kun niitä syö vain sen yhden vuodessa. Vaikka eihän se hyvää ole.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vastasinkin Bleuelle jo tuosta Pulkkis-kielestä. Ilmeisesti runollisuuden määrä kasvaa tuotannossa ja kunkin raja tulee vastaan eri kohdassa...

      Kunnioitettavaa sesonkisyömistä! Ja nyt muuten näin "vanhemmiten" huomaa, että vuosi menee ihan pirun nopeasti. Koko ajan saa lanttulaatikkoa, ja just taas on parsakausi ja rapukausi (vaikka en rapuja nykyisillään syökään). Ja mämmiin en myöskään koske, enkä kaupan pashaan kun laittavat sitruunankuorta, mutta onhan kausiherkut ihan mahtava konsepti.

      Poista
    2. Minäkään en kasvissyöjänä syö rapuja, mutta kuorin niitä kyllä! Rapujuhlissa kaikki haluavat viereeni istumaan :) Ja mämmi, siihen en minäkään koske. Enkä kinkkuun, mutta onhan niitä muita jouluruokia.

      Mutta että piti tulla tänne kehumaan systeemilläni, niin heti meni pieleen: eilen kahvilassa kertoivat, että Runebergintorttujen aika on ohi! Söin sitten toisen laskiaispullan.

      Poista
    3. Runeberg on kyllä kiusallisen nopea kaveri. Siksi(kin) kannattaakin luottaa omiin leipomuksiin.

      Poista
  5. Sydän ei tullut säälistä, se tuli ostospäiväkirjahaasteesta. Pitäsköhän kehitellä semmoinen sääli-haaste? Kuvassa voisi olla ruttuinen koiranpentu, joka tuijottaa säälittävänä kameraan. Tehtävänä olisi listata elämästään 15 säälittävää hetkeä.

    Reklamointi on mahtava harrastus! Mä olen mm. viime aikoina reklamoinut meille uuden paistinpannun ja saanut epäilyttävän sileän 5 euron setelin, kun narisin Inexille väärällä tavalla auki revenneestä wet wipes -paketista. Kyllä kuluttaja on aina oikeassa!

    Ja minäkin ihmettelen, että miksi meidän tytöt ei näyttäisi tyylikkäiltä blogilapsilta, ja sitten taas ostan marketista jonkun Lassie-haalarin ja tässä sitä ollaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. "Jaa tunnustus eteenpäin kahdeksalle säälittävälle blogille" :D Tää leviäisi molemminpuolisiin kehuihin perustuvassa blogiverkostossa kuin häkä!

      Juuri eilen keskusteltiin kutomiskerhossa paistinpannuista (ai miten niin keski-ikäisiä?) ja vallitseva mielipide oli, että kunnollisia paistinpannuja ei vaan ole. Kuulemma niillä on vuoden tai kahden takuukin, mutta ei ne sitä kestä. Yksi kaveri oli postitellut neljä paistinpannua tehtaalle puolen vuoden sisään kunnes oli kieltäytynyt enää ottamasta uutta tilalle.

      Meilläkin on huono pannu - meni varmaan kolmessa käyttökerrassa pinta piloille. Mutta siitä en ole (vielä?) valittanut. Paistan vaan ja kiroan.

      Poista
    2. Kävin aiheesta pitkän keskustelun paikallisen tavaratalon myyjän kanssa. "Ongelma" on siinä, ettei nykypannujen pinnoitteet kestä kuumalla paistamista. Eli lämpöä pitäisi laskea heti kun paistolämpötila on saavutettu. Tää on kuitenkin vähän nurinkurista, esim. lihan ruskistaminen vaatii kuitenkin kohtuullisen korkean lämpötilan.

      Meillä on Hackmannin pannujen kanssa pelattu reklamaatiopeliä. Ostin jossain välissä Ikean 15 euron testivoittajapannun, mutta annettiin se kuitenkin anopille, kun saatiin taas uusi Hackmann, joka jonkun kuukauden on pysynyt käyttökunnossa.

      Swiss Diamond-pannuja on kehuttu kovasti (esim. oma isäni, joka on tuhonnut 10+ paistinpannua viimeisen 15 vuoden aikana). Hieman arvokkaampia ovat, ilmeisesti hintansa väärti. Kyllä ne sveitsiläiset vaan osaa!

      Poista
    3. Meillä on yksi timanttipannu jo vaihdettu pinnoitteen kulumisen vuoksi ja nyt on korvauksena tulleessa pannussa myös jo kulumaa. Me ollaan suunniteltu siirtyvämme seuraavaksi DeBuyerin pannuun, josko se kestäisi.

      Minäkin olen odottanut tuon Vieraan lukemista, mutta nyt aloin miettimään kannattaisko olla avaamatta sitä. Ehkä jos pitäisi reilun tauon kirjoien välillä, niin se uppoaisi?

      (Kauheeta, kun on joka postauksessa näin valtavasti kommentteja - täällä on aina niin järkevää keskustelua, että pitää kaikki lukea, mutta meinaa jo tulla kiire!)

      Poista
    4. Eikä ainoastaan runsaasti vaan myös rönsyilevää - ainakin postauksessa jossa on kahdeksan eri teemaa ;)

      Ja aloita Vieras ihmeessä! En todellakaan halua olla ihminen joka estää toisia lukemasta potentiaalisesti hyviä kirjoja. Sitä paitsi, nyt kun olen haukkunut sitä, sulla on niin matalat odotukset, että ehkä diggaatkin tosi paljon :D Yleensähän pettymys johtuu vain liian korkeista odotuksista.

      Poista
  6. Tajusin juuri etten minäkään ole syönyt yhtään Runebergin torttua. Inhosin niitä aiemmin, mutta nyt pari vuotta ne onkin yhtäkkiä maistuneet tosi hyvälle :) Toiskohan mies työmatkan varrelta jostain huomenna mulle sellaisen... hmm :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä suunnittelin jo leipomista ensi viikonlopulle, mutta sitten keksin esittää toiveen kutomiskerhomme seuraavalle emännälle. Muahahahaa.

      Leipomoiden Runebergeissä on nimittäin paha ongelma: Armanjakki (ja/tai karvasmanteli)... Haluan pitää leivokseni ja alkoholini erillään. Ja suklaani ja alkoholini. Ja suklaani ja hedelmäni. Ja karvasmantelin kaukana kaikista niistä.

      Poista
    2. Oi, ja mä rakastan kaikkia runebergin torttuja. Karvasmantelilla tai punssilla. Tosin olen päättänyt, että sesonki meni tämän vuoden osalta ohi ja nyt ei saa enää syödä.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...