Olin kampaajalla ilman omaa luettavaa. Aina virhe. Etsin naistenlehtipinosta poissulkevalla menetelmällä luettavaa ja päädyin Dekoon. Valkoiset kodit ja niiden eripariset keittiöntuolit ehkä kyllästyttävät, mutta eivät nosta verenpainettani samassa määrin kuin meikkivinkit ja missitason julkkisten parisuhdehaastattelut.
Tai niin luulin. Kyseinen lehti järkytti kuitenkin - varmastikin naiveja - kuvitelmiani lehdenteon perusteista. Olkoonkin, ettei journalismin kriteerejä ole tarpeen ulottaa julkaisutyyppiin.
Lehdessä esiteltiin kekseliäästi remontoitu
helsinkiläiskoti, jossa asuu sisustusstylisti ja -toimittaja, bloggaaja ja
yrittäjä Maire Haarla perheineen.
Juttu rakentui perinteisesti asukkaiden omaan kertomukseen, tässä tapauksessa pääosin Mairen.
- Nautimme takkatulesta todella paljon, Maire kertoo.
- Laitoimme hihat heilumaan heti ensimmäisinä kuukausina, Maire kertoo.
- Ehkä lähiaikoina löytyykin se seuraava hoitamisen kohde, vihjaa Maire.
Lopussa oli myös odotustenmukainen viittaus Mairen sisustusblogiin, jonne en nyt tietoisesta valinnasta linkkaa.
- Kun sitä tavallaan olisi toivonut, että jutun olisi kirjoittanut joku muu kuin Maire itse, Täti-ihminen bloggaa.
Tämä mahdollisuuksien kirjo!
VastaaPoistaAion välittömästi haastatella itseäni eri kulmilla. Kohta lehdet pullistelevat kiinnostavia henkilökuvia. Jo on tätä odotettu!
"Äitinä olen iloinen ja paljon lukeva! En stressaa turhasta enkä juuri suutu. Ulkoilemme usein ja käymme paljon kirjastossa" Liina selvittää näkemyksiään vanhemmuudesta. (Vauva-lehdelle tai Kaksplussaan.)
"Sisustusfilosofiani mukaan kukaan ei näe seinäpinnan tilaa, jos edessä on kirjahylly. Olen eräältä postmodernistiselta ranskalaiskirjailijalta omaksunut ajatuksen, jonka mukaan kirjoja voi säilyttää kaikkialla", pohtii Liina. (Glorian Koti)
"Meillä ruokaan suhtaudutaan arvostaen ja rakkaudella. Teen kaiken alusta loppuun, ellei tomaattikastiketölkin kansi ole tosi tiukassa. Silloin mies rientää avuksi. Kesäisin syömme mielellämme ulkona ainakin niissä paikoissa, joissa on terassi", tunnelmoi Liina (Maku / Glorian Ruoka & Viini)
Jäiköhän tästä nyt jotain olennaista uupumaan?
pakko lisätä: noistahan puuttuu kaikista se ylistävä määre
Poista"...selvittää iloisesti hymyilevä Liina näkemyksiään vanhemmuudesta" /"pohtii Liina siirrellessään hykerryttävän värikylläistä kirjapinoa" /"tunnelmoi Liina sekoittaessaan pestoa omin pikkukätösin"
Ai piru vie, oikeassa olet. Vähän on kehittämistä tässä hommassa.
PoistaTuleekohan paras juttu siitä, jonka kohdalla eniten nauraa omalle hävyttömyydelleen? :D
Muahahaa :D Mutta miksi tyytyä naistenlehtiin? Minä voisin aloittaa antamalla syvähaastatteluja itsestäni Imageen ja Kuukausiliitteeseen.
Poista- Nerouteni ymmärrettiin vasta myöhään, Täti-ihminen pohtii nöyrästi.
Entisenä sisustuslehtien suurkuluttajana muistelen lämmöllä aikoja, jolloin Deko oli yksi parhaista.
VastaaPoistaKiva asunnonmyynti-ilmoitus tuollainen, maksaisi ostettuna ilmoitustilana paljon rahaa tai sitten minä olen vain ikävä ihminen. Oikotien ilmoituksissa näkyy joskus etäisesti tuttuja kuvia sekä maininta: koti esitelty sisustuslehdessä!
Viime syksyn niin monella eri tavalla verenpainetta nostattanut Suomen kaunein koti ohjelma on myöskin toiminut kivana ponnahduslautana useammallekin asunnonmyynnille, mutta se on varmasti täysin sattumaa.
Eksyin vähän aiheesta, pahoittelut. Vielä tälleen kun kommentoin ekaa kertaa.
Terkuin Fani
Olen lanseraannut tuon erittäin omaperäisen nimimerkkini Liinan tontilla ja ajattelin voivani käyttää sitä täälläkin. Blogiasi olen lukenut jo pitkään, kommentointi vaan tuppaa jäämään, kun ei kehtaa tai jotain muuta yhtä hölmöä.
Hei vaan Fani, tykkään kyllä nimimerkistäsi! Kommentointi on aina tervetullutta, mutta ei pakollista :)
PoistaJa totta muuten, minäkin olen bongannut tuon "esitelty Kotivinkissä" -lauselman asuntoilmoituksessa. Öö, okei, no mielelläni maksan parikymppiä ekstraa siitä hyvästä! (Vieläkö ehtisi aloittaa sisustusblogin noin asunnonmyyntimielessä?)
Ja minäkin tosiaan pidin Dekoa ihan laatujulkaisuna - viimeksi lehteä lukiessani havaitsin käännösjutut, mikä nyt tuon tyyppisessä lehdessä mielestäni vielä menettelee. Kyllähän Suomen eriparikeittiöntuolit jossain kohtaa on kaikki jo esitelty :D Mutta tässä kyllä mentiin pahasti riman alta.
Mä olen kanssa törmännyt vastaavanlaiseen juttuun ja olin ihan haavi auki. Ensin ihmettelin vaan, miten tää juttu on näin teennäisesti ja kökösti kirjoitettu ja sit huomasin, että toimittaja ja "haastateltava" on sama henkilö. Ei voi tajuta.
VastaaPoistaMutta heh, mä olen käynyt tuossa asunnossa! Ostin Mairelta kengät ja asunto oli muistaakseni järkyttävän hieno.
Kannattaisko sun ruveta käymään mun kampaajalla? Siellä voi valita lukemistonsa musalehtien, ulkomaalaisten vintage-teemaisten aviisien ja Huilin välillä. Kerran luin kyllä Trendiä, eikä se ollut niin paha kuin olin aina kuvitellut.
Mun nähdäkseni Maire teki vain yhden virheen: se viittasi itseensä neljällä ammattinimekkeellä. Ei koskaan kehenkään viitata neljällä ammattinimekkeellä! Muuten en varmaan olisi edes jutun kirjoittajaa etsinyt. Jännä havainto sinänsä, että yleensähän jutun toimittaja on näkyvästi kreditoitu otsikon läheisyydessä, tässä se oli kätketty sivun alalaitaan...
PoistaJa pakko kai se on olla ollut hieno, onhan se ammattilaisen käyntikortti... (Oliko kengät hienot?)
Ja, no, ehkä en vaihda kampaajaa vaan pysyn Turussa ja ostan säästyneillä rahoilla omat vintagelehdet :D
minä kyyläsin tietty heti mairen blogin ja maire perheineen onkin jo muuttanut omakotitaloon!
VastaaPoistawandis
Niinhän se Dekon jutussa vihjasi, mutta valitettavasti en tsekannut minkä kuun lehteä kampaajalla luin... Mutta tässä tietysti yksi selitys sille miten lehdet saa täyteen: ammattisisustajat saavat aina uusia kohteita esiteltäväkseen!
PoistaMenin vakoilemaan, koska halusin katsoa miten se avaa tuota Deko-juttua blogissaan, mutta joko se ei maininnut sitä tai sitten en vaan jaksanut selata tarpeeksi kauas.
Joo, sisustustsuurnalismin tasolle ei tunnu löytyvän alarajaa. Vaikka kovasti sitä haetaan. Ihan kaikkein eniten ehkä ottaa päähän, että YLE tekee ohjelmaa, jonka huipennus on se, kun kiinteistönvälittäjä toteaa, että hänen ARVIONSA todennäköisestä myyntihinnasta on kahdensadan euron remontin jälkeen noussut ainakin kahdella tonnilla.
VastaaPoistaHahaa, siinäpä todella objektiivinen kriteeristö! :D Se hyvä tässä mun internetharrastuksessa on, että ei tule enää katsottua telkkarista hömppää aivoja nollatakseen. Säästyn paljolta.
PoistaAijai, mikä herkku!
VastaaPoistaMutta miten merkittävästi tämä eroaa enää ilmoituksesta (joka siis pitäisi muusta sisällöstä selkeästi erottaa)? Sillä kun sitten klikkaa itsensä sinne blogin puolelle, huomaa nopeasti, että sisällöstä iso osa on mainosta. Kevyesti kärjistettynä: yrittäjä itse mainostaa omaa mainosalustatuotettaan, mikä (ehkä vähän epäonnistuneesti) verhotaan jonkin sortin journalismiksi.
Kyllä kysytään medialukutaitoa kampaajalla. Otahan ens kerralla äitien vichyä mukaan ja lue kuplista tulevaisuutta! :)
No sinäpä sen kysyit! Kaikki mainostamisen rajat ovat kyllä varmaan kaatuneet tämäntyyppisissä julkaisuissa jo ennen kuin ovat syntyneetkään: myyntikatalogejahan nuo ennen muuta ovat. Mutta mikä on sisältöyhteistyön määrä, sitähän me lukijat emme tiedä.
PoistaMutta äitien vichy? Olen kiinnostunut, kerro lisää! Myydäänkö sitä kenties eksklusiivissa äitien juomakaupoissa?
Mun uusi kampaaja on paras. Sen lisäksi, että hän on sairaan taitava työssään, hän on niin kiva, ettei ehdi lukea lehtiä, kun jutellaan koko ajan.
VastaaPoistaSisustuslehtiä luen keskimäärin kerran kvartaalissa. Ahdistun ja yritän muistaa sisustaa kotona imuroimalla.
Tuliko hyvä tukka?
Tukka on taattua jälkeä, eli tylsästi olen mennyt samalla kampauksella varmaan vuoden päivät. (Tosin kampaajani sanoi, että ei ole tylsää, että tietää, mistä tykkää. Ja tuosta kahden sentin kasvustosta on tietysti vähän vaikea repiä variaatiotakaan :D) Näet sitten parin viikon päästä ;)
PoistaMutta on munkin kampaaja paras! Nytkin se ymmärtäväisesti tuki mun tuohtumustani kun vaahtosin se lehti kädessäni. Ehkä sekin kyllä toivoo, että tuon omaa lukemista ensi kerralla :D
Tervehdys! Lauantai-illan kunniaksi laitoin sinullekin haasteen. Osallistu, mikäli innostut ja ehdit :). http://pikkuplaneetta.com/2014/04/26/11-asian-haaste/
VastaaPoistaKiitos haasteesta, vannomatta paras, mutta vähän jo aloitin ;)
PoistaKiva tietää! Vinkkaa sitten niin osaan tulla katsomaan sinun vastauksia. Nämä haasteet siinä mielessä hauskoja, kun muitten esittämät kysymykset omaa itseään koskien voivat olla vähän hankaliakin ja sitä kun luulee jo tuntevansa itsensä :).
PoistaOlen sanaton. Samaa kategoriaa kuin se, että Tyylivarkaat-ohjelman ensimmäisessä jaksossa taannoin käytiin tyylivarkaissa juontajan kodissa.
VastaaPoistaHeti oli löydetty se tyylikkäin koti... Kerrottiinko tämä sentään avoimesti, vai haastatteliko juontaja itseään? Siinäpä olisi kyllä jo toteuttamisen arvoinen konsepti :D
PoistaEi edes kerrottu. Konseptissa siis hiippailtiin tyylikkäissä kodeissa hakemassa ideoita sistustettavaan kohteeseen niin, ettei omistajat olleet paikalla tjsp. Tunnistin blogissa esitetyistä kuvista asunnon.
VastaaPoistaAinahan on tietty mahdollista, että joku on viime tipassa perunut kotiinsa päästämisen tms. mutta jotenkin musta pitäisi edes sivulauseessa mainita, että kyseessä on btw juontajan koti. Mutta ehkä oon vaan jotenkin rajoittunut enkä ymmärrä nykyjournalismin hienoutta. :)
Ei ole todellista :D Sitten se juontaja siellä ihasteli asunnon omistajan eli itsensä keksimiä nerokkaita ratkaisuja? Aikamoista :D
PoistaJournalismista tuskin voi puhua missään olosuhteissa, mutta joku roti pitäisi olla hömpässä ja viihteessäkin!
Eikö se vaan vaivaa blogejakin, ihastellaan omaa blogia poskisolistien säestyksellä. Yhtä kaikki nostavat omaa häntäänsä.
VastaaPoistaEn ihan tavoita rinnastustasi. Tai ainakin jos omaa blogia (vai omaa kotia?) ihastellaan omassa blogissa, lukijalle lienee selvää kuka ihastelee ja mitä. Toisin siis kuin tässä lehtikeississä.
Poista