maanantai 2. huhtikuuta 2012

Keitä ne on ne fundamentalistit?

Onko lastenkasvatus ja äitiys oikeasti sellaista fundamentalismia, mitä mediassa maalataan? Onko vain minun ystäväpiirini siitä vapaata, kun nämä esitetyt asetelmat tuntuvat minusta niin utopistisilta? Ja kyllä, olen käynyt AV:lla, mutta eihän ihmiset siellä kirjoita tosissaan. Eiväthän?

Nyt viikonloppuna oli sekä Sunnuntai-sivuilla että Kuukausiliittessä nostettu esiin Pamela Druckermanin Bébénkasvatusteos, ja Amy Chuan Tiikeriäitiydestä vasta kohuttiinkin.

Druckermanin teesi lehtijuttujen pohjalta on siihen suuntaan, että ranskalaiset vanhemmat eivät liikaa jousta omista menoistaan tai haluistaan, minkä seurauksena lapsista kasvaa hyväkäytöksisiä ja itsenäisiä. Kolmikuisina vauvat nukkuvat yönsä läpi, pienet lapset leikkivät itsenäisesti vanhempien seurustellessa sivistyneesti ja kuusivuotiaina lähdetään reippain mielin viikon luokkaretkelle.

En toki kiistä, ettenkö noista kahta ensimmäistä mielelläni sanoisi todeksi omalta kohdaltani. Mutta olen myöskin siinä määrin suomalaisen imetysfasismin sokaisema, että uhrasin tiettyyn pisteeseen asti omat yöuneni ihan mielelläni. (Ja se ei tarkoita, että pitäisin imetystä hyvän äitiyden mittarina.) En myöskään näe lapsia sosiaalisissa tilanteissa pelkkinä haittatekijöinä. (Ja se ei tarkoita, ettenkö joskus viihtyisi pelkässä aikuisseurassa.) Ei kaikki ole niin mustavalkoista.

Tätä tematiikkaa pohdin tänään kun vietimme oikein kepeän iloisen lounaan miehen kanssa kahdestaan. Lapset käyttäytyivät itsenäisesti ja luullakseni myös hyvin päiväkodissa parin kilometrin päässä. Ranskalaismittarein molemmat ovat aloittaneet päivähoidossa pöyristyttävän myöhään ja suomalaisittan kaamean aikaisin. Ehkä niistä sitten kasvaa kelpo tanskalaisia.

Ja saahan sitä tietysti juttuja kirjoittaa. Mutta pitäisin hienona jos näissä jotenkin yritettäisiin purkaa suomalaista syyllistämis- ja syyllistymiskeskustelua (joista jälkimmäiseen syyllistyn [sic] itsekin). Tuntuu, että usein vain ylläpidetään näkemystä suomalaiskeskustelun yksisilmäisyydestä. "Lapsilähtöisyydestä on Suomessa tullut fundamentalismia," kirjoittaa Hesarin Druckerman-jutussaan Heli Suominen. Onko? Ja jos on, niin uusintaako vai purkaako tällainen kirjoittelu sitä fundamentalismia?

Pahimmillaan pohjavireenä tuntuu jopa olevan, että pitäisi olla yhtä itsestäänhuolehtiva kuin ranskalaisäiti, yhtä tiukka kurinpitäjä kuin Chua, ja kuitenkaan ei saa tinkiä suomalaisista standardeista.

Mieleni tekisi myös mutista, että ranskalaisäiditvanhemmat elävät eri todellisuudessa neljän kuukauden äitiyslomineen. On turha lähteä "liikaa" elämään lapsen ehdoilla jos se ei kerran ole vaihtoehtojen rajoissa. Myöskään imetystä ei (samasta syystä?) pidetä turhaan ranskalaisagendalla.

Taannoin ranskalainen filosofi Elisabeth Badinter kauhisteli Hesarin haastattelussa suomalaisnaisten imetysintoa. Juttua ei löydy netistä, mutta (hämmästyttävää kyllä) juttua on siteerattu jos jollakin lapsiaiheisella keskustelupalstalla:
"Minusta on outoa, että Pohjoismaissa 90 prosenttia äideistä imettää. Luku on stalinistinen. Voiko silloin puhua valinnanvapaudesta?"
Badinterin mukaan ranskalaisnaisten paineet kohdistuvatkin lapsen sijasta parisuhteen suuntaan. Ilmeisesti kaltaiseni fleeceturkkinen panda ei olisi ollut ranskalaismittarissa hitti. Minä sain fleeceni lahjaksi mieheltä. Ja tuulipuvun - samanlaisen kuin sillä. Kaurismäkeläisen ankeaa suomalaisrakkautta.

Äitiyskirjabuumissa meillä on tietenkin myös Vuoden mutsi, jonka teesi keskinkertaisuudesta on virkistävä. Ilmeisesti myös tarpeen.

16 kommenttia:

  1. Luin muuten Guardianin artikkelin samasta aiheesta, http://www.guardian.co.uk/lifeandstyle/2012/jan/01/parenting-france-britain jossa vertailtiin brittien ja ranskalaisten kasvatusta. Ja sitten laitoin sulle tunnustuksen blogiini, jos ei vielä ole tullut niin käy nappaamassa. Ei vastaamispakkoa kuitenkaan! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kaunis tunnustuksesta! Aina mukavaa :)

      Luin tuon Guardianin jutun vähän pintapuolisesti, mutta aika mustavalkoista meininkiä sielläkin... Näennäisesti esitetään, että "muualla" on asiat paremmin, mutta sitten kerrotaan että "ne" tekee sen kuitenkin väärin.

      No joo, ehkä minunkin pitäisi oppia olemaan poleemisempi. Saisi vähän väittelyä pystyyn ;)

      Poista
  2. Kiitos haasteesta. Yritän joskus vastata siihen mutta hei, se on paha! 10, kymmenen, hyvänmielentuojaa?!?!? Minä, perisatakuntalainen synkistelijä, sai pahimman haasteen ikinä :)

    Tuosta syyllistymisestä. Minä olen ihmetellyt jo pitkään sitä, miksi joku syyllistyy ventovieraiden kirjoitteluista? Jos haluaa tutkimuksia lukea, niin niitä löytyy suuntaan jos toiseenkin melkein aina, oli aihe mikä tahansa lapsiin liittyvä. Minä en ole syyllistänyt itseäni sekuntiakaan siitä etten imettänyt kaksosia. En myöskään kisko sädekehää pääni ylle sen vuoksi, että harkitsen vakavasti viihtyväni kotiäitinä kunnes tytöt ovat kaksivuotiaita.

    Mutta jep, tanskalaistakaa vaan lapsenne - nää täkäläiset ipanat tuntuu olevan ihan viihdyttävää ja tasapainoista populaa :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Helppoa se on. Aurinko joka helmeilee vesipisarassa, sanomalehti, kahvi, jumppa ja oman lapsen kirkassilmäinen katse - toimii jokaisessa mutsiblogissa :D

      Ja nostan hattua jos et mistään syyllisyyttä kanna. En minäkään - juuri nyt. ;) Mutta miksi tästä kyseisestä aiheesta jaksoin postata on ärsyyntyminen esityksestä että Suomessa "taivaspaikan menettää, jos käyttää kaupan purkkiruokia, kertakäyttövaippoja tai jättää vauvan hoitoon." Kenen mielestä ja missä?

      Poista
  3. purkkiruokia! Tänään annettiin pitkästä aikaa ja - tsäbädää - molemmat vetäs ruokansa nopeammin alas kuin koskaan ikinä. Mitä tästä opimme? Onko mitään järkeä sörssätä soseita keittiössä hiki päässä, jos ipanat suosii kaupan luomuruokia? No ei! Maksaa enemmän, joo - mut kai tälläkin panoksella joku työpaikka säilyy...

    Auringon helmeily vesipisarassa onkin jäänyt huomiotta viime aikoina, tänks :D

    VastaaPoista
  4. Noh, syyllistämiseen ei varmaankaan törmää, jos siihen ei jossain vaiheessa ole ryhtynyt kiinnittämään huomiota. Se jälkeen sitä näkeekin ihan joka paikassa (sielläkin, missä tilanteen takana ei ole mitään sen suurempaa merkitystä tai vain ajattelemattomuutta).

    Itse aloitin syyllistämisestä ärsyyntymisen heti raskausaikana, kun työpaikalla tietyt tyypit aivät millään uskoneet, että olisin palaamassa takaisin töihin heti vanhempainvapaan jälkeen: "Kyllä se mieli siitä sitten muuttuu, kun lapsi on siinä käsivarsilla..."

    Nyt, kun nyt sitten kuitenkin olin haukkana töiden äärellä heti vapaiden loputtua, nämä samaiset tyypit ovat silminnähden pettyneitä, kun jatkuviin toivorikkaisiin uteluihin päiväkodin ongelmista ja sairauksista ja allergioista ja käytöshäiriöisistä päiväkotikavereista ja lapiolla päähän hakaushetkistä hiekkalaatikolla ei olekaan mitään raportoitavaa. Hyvin menee kaikki. Ihan selvästi odottavat, että jokin menisi kohta pieleen, ja saisin katua kamaluuttani. "Meneepäs teillä mukavasti, toista se on useimmilla, naapurin Ritvankin lapsi sai lepran päiväkodista." Että siitäs sain sitten.

    Johanna

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nonni. Lepraa odotellessa. :D

      Jännä suomalainen puhetapa on myös se, että jos joku kertoo lapsen nukkuvan/syövän/voivan hyvin, niin vastaus on, että "odotas kunhan tulee hampaita/uusia taitoja/se ja se ikä".

      Eli älä turhaan nauti olostasi, pahempaa tulee varmasti.

      Poista
  5. Hyvä aihe! Ja oisko ikuinen? :)

    Mutta syyllistymisestä: pitääkö sitä todella välttää? Ja onko välttäminen ylipäänsä mahdollista niin kauan, kun tunnistamme oikean ja väärän, mutta käsityksemme niistä eroavat? (Erilaisten) moraalikäsitysten ohjaamina lapsia kai pitkälti kasvatetaan.

    Syyllistämisen näkisin oman valinnan oikeutuksena. Kun huutaa, kuuluu paremmin itsellekin.

    Tänään oli purkkiruokapäivä - pilttiä lasipurkista. Mutta voinko kompensoida sen illalla kotimaisella luomupuurolla? Saako siitä sädekehän vai ollaanko sitten jo syvällä allikossa? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moraalifilosofiaa, jes! :)

      Syyllistyminen on nähdäkseni haitallista tai ainakin turhaa, koska silloin uhraa omia resurssejaan jonkin oman valintansa huonona pitämiseen. Eli jos tekee valinnan, jonka kokee omaan elämäänsä tai vaikka sitten moraaliinsa sopivaksi, niin miksi jäädä syyllistymään siitä, jos joku muu tekee toisin?

      Hyvin sanottu, että syyllistäminen on oman valinnan oikeutusta. Mutta miksi oma valinta pitää laajentaa oman elinpiirinsä ulkopuolelle eli tarjota sitä valintaa muillekin? (Tietty siksi, että se on parempi.)

      Ja nyt mielessäni on tietysti vauvapalstojen kestoaiheet, tässäkin jutussa mainitut vähäpätöiset kasvatusvalinnat - disclaimerina jo valmiiksi, etten ulota valinnan käsitettä tässä vaikkapa nyt lapsen lyömiseen.

      Poista
    2. Totta. Syyllistyminen on turhaa, jos on omista valinnoistaan varma. Mitä en itse tunnusta. Jos toinen vaihtoehto perustellaan vakuuttavasti, pystyn kyllä epäilemään omien valintojeni parhautta.

      Mä julistan syyllistymisen inhimillisyyttä. Vähäsen oikeutusta sitten sillekin. :)

      Poista
    3. Juu kyllä oikeusvaltiossa jonkun pitää jokaista puolustaa, vaikka sitten syyllistymistäkin. ;)

      Poista
  6. Olen myös ihmetellyt syyllistymistä/syyllistämistä. Aiemmin ajattelin, etten tajua, koska en ole vielä äiti. Nyt olen ollut äiti noin 5 kk, enkä vieläkään tajua.

    Jos on omat valinnat itselleen perustellut omaan tilanteeseen, mielenlaatuun ja lapsen ominaispiirteisiin nähden, niin mitä väliä, jos joku toinen olisi tehnyt toisin?

    En myöskään tajua, mitä tekemistä kestovaipoilla, kantoliinalla tai luomusynnytyksellä tms. on hyvän äitiyden/vanhemmuuden kanssa. Kestovaippailija voi olla hiilijalanjäljeltään parempi maailmankansalainen kuin kertakäyttövaippailija, mutta en vaan tajua, miten vaippavalinta siihen skidiin vaikuttaa. Luomusynnyttäjällä on varmasti parempi kipukynnys kuin puudutetuilla, mutta en ymmärrä, miten kipukynnys liittyy vanhemmuustaitoihin. Silti näihin törmää jatkuvasti erilaisilla palstoilla (enkä ole edes käynyt AV:lla).

    Ja se Hesarin juttu. Luulen, että lapsilähtöisyys on käsitteenä ymmärretty väärin. Se tuskin tarkoittaa, että lapsia ei ikinä komenneta ja vanhemmat elää lapsen ehdoilla. Aion kasvattaa omat muksuni lapsilähtöisesti, ja siihen kuuluu, että nukutaan yöt, syödään hyvin, käyttäydytään siivosti niin julkisilla paikoilla kuin kotonakin, ja vanhemmilla on omaa aikaa ja elämä.

    Ja vielä tuosta suomalaisesta puheenparresta, jossa kaikki on kohta pahemmin. Oma lapseni on ns. helppo tapaus, eli iloinen vauva, joka syö ja nukkuu hyvin. Olen todella kiitollinen siitä, että näin hyvä tuuri on käynyt (enkä elä siinä harhassa, että tämä olisi kasvatustaitojeni ansiota), ja mietin, onko liikaa pyydetty, että ympärillä olevat ihmiset olisivat puolestani iloisia? Että voisiko kommentoida vaikka: "tosi hienoa, kyllä sun kelpaa" sen sijaan, että toteaa: "älä vielä iloitse, kyllä se siitä itkuksi muuttuu". Vai onko niin, että minut pitää nopeasti pudottaa maan pinnalle, kun äitiys on mennyt vähän liian hyvin? ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt kyllä osuit niin herkulliseen maaperään, että pakko ehkä postata vielä uudelleen tästä "hyvästä vanhemmuudesta"... ;)

      Ja mahtava homma, että teidän alkutaival on sujunut hyvin. Tosi hienoa, kyllä sun kelpaa! :)

      Poista
    2. Kiitos :)
      (tavallaan kerjäsin tuota, mutta hyvältä se tuntui silti)

      Poista
    3. Toisaalta, ovathan ne "huonosti vielä käy" -toivottelijat oikeassa. Varmasti tulee vielä vastaan sairastumisia, kiukkuja, huonoja yöunia ja mitä lie. Todennäköisesti monta kertaa ja vielä vähän päälle.
      Mä vaan mieluummin otan harmit vasta kun ne tulee, en etukäteen.
      (Jäin näköjään kiinni tähän, enkä fundamentalisteihin. Jotka hekin toki ovat mielenkiintoinen laji.)
      French kids don't throw food on muuten lukulistalla. En ajatellut ottaa sitä kovin vakavasti. Luin aikanaan myös Battle hymn of the tiger mother, ja pidin kovasti (en kasvatusoppaana, vaan mielenkiintoisena kuvauksena kahden kulttuurin yhteentörmäyksestä). Vastapainoksi pitäisi lukea vaikkapa Agassin elämänkerta. Joka sekin on lukulistalla.

      Poista
  7. Hyvä kirjoitus! Vaikka näin vähän myöhemminkin luettuna :)

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...