keskiviikko 25. heinäkuuta 2012

Tukholma: ostokset (eli pipoista ja materian katoavaisuudesta)

Tämän(kin) vuoden ostoskiintiö Tukholmassa suoritettiin yhdessä tunnissa ja 25 metrin pätkällä Götgatanin alkupäässä, Weekdaysissa ja Monkissa. (Ostin paidan, mekon sekä hyvin lyhyet farkkusortsit, mikä todistaa, että ostospsykoosi ei ole vierasta minullekaan - sekä parantumatonta uskoani siihen, että kesä on vielä edessä.)

Varsinaisen ostososuuden lisäksi lähdin viimeisenä matkapäivänä varta vasten Vasastaniin, koska minulla oli pakkomielle piposta.

Löysin viime kesän matkalla hienoimman trikoopiponi eva, murretun keltaisen, sopivan pitkän. Unohdin sen - niin uskon - huhtikuussa futistreenien jälkeen koulun pukuhuoneeseen. Kyseessä oli kevään viimeiset sisätreenit enkä ehtinyt puolessatoista kuukaudessa käydä koululla tai edes soittaa pipoa kysyäkseni. Saamattomuuteni harmittaa minua lähes päivittäin.


Pipopyhiinvaelluskohteeni, Unibarnin lastenvaatekauppa, sijaitsee aivan Vasa-puiston vieressä - joka on ehdoton (ilmainen) lapsiperheen päivänviettokohde. Kaupassa on kaikkea nättiä ja ihanaa, ja sen hintaista, että 150 kr eli liki 20 euron pipo tuntuu kelpo ostokselta.

Ostin viime kesänä pipot sekä tytöille että minulle - niistä kuopuksen pipo katosi ensimmäisenä.

Esikoiselle ostettu, sittemmin kuopukselle siirtynyt pipo on ainoa yhä tallessa.
Tämän vuoden ostokset. Oikeanpuoleinen sittemmin kadonnut.
Mies demoaa pipoani.

Parikymmentä euroa palasta trikoota tuntuu hirveän kalliilta - ainakin jos kappakeelle saa käyttökertoja yhden, kuten tämänkesäiselle leppispipolle. Tässä käsittämättömässä huolimattomuudessamme onkin syy miksi ostan vain 5 euron aurinkolaseja ja 4,95e H&M hanskoja. Yleensä joka vuosi molempia yhdet. Samalla en kestä näiden epäeettistä tuotantoa ja surkeaa laatua: ne hajoavat ennen kuin ehdin kadottaa ne.

En voi voittaa.

Perustelua pipon hinnalle. Mutta silti.

PS: Kotona tsekkasin, niin KADEn pipoja saa toki myös netistä - varmaan jopa halvemmalla kuin Tukholmasta. Mutta uusien saaminen ei nyt varsinaisesti ole se suurin ongelmani. (Haluan vanhan piponi takaisin!)

4 kommenttia:

  1. Miksi sitä ajattelee, että kun vanhenee, rupeaa pitämään tavaroistaan parempaa huolta? Mies osti juuri yli 70 euron arvoisen sateenvarjon (!) koska se on jotenkin kummallisesti muotoiltu, että kestää mitä tahansa myrskyä. Arvaa uskallanko ottaa sen hintaista sateenvarjoa mukaan mihinkään?!? No en... Niinpä 70 euron sontsa pysyy eteisen kaapissa ja minä käytän sateella reilu 5 eurolla duunin promoshopista ostamaani yrityksen logolla varustettua, erittäin rumaa sateenvarjoa. Ja ostan niitä lähes joka vesisateella uuden, koska a) aamuisin ei ikinä sada, mutta iltapäivisin aina b) olen onnistunut edellisen sateen jäljiltä jättämään varjon johonkin julkiseen kulkuvälineeseen tms.

    Ostin muuten itse Kustavin käsityökylästä villapipon hintaan 25 euroa. Paree olis pysyä tallessa/ehjänä edes jouluun asti. Ja paree olis tulla kylmät ilmat kun kerran pipokin jo valmiina!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näin juuri :)

      Tosin joskus (harvoin) huomaa, että kalliimmista tavaroista tulee pidettyä paremmin huolta - näiden pipojen kohdalla se ei kyllä pätenyt.

      Tuo uudempi leppispipo muuten onneksi löytyi. Se on myös yksi nykyhaasteista: ei tiedä onko joku vain väärin sijoitettu vai oikeasti kateissa. Tavaraa on siihen nähden aivan liikaa...

      Poista
  2. Ho hoo! Nyt tiedän ostoksia myöten, mitä Tukholmassa kandee tehdä. Haluun nimittäin tollasen kurrepipon. Itselleni, tietty.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja jos matkustaminen yhä tuntuu haastavalta, voit hakea inspiraatiota ostamalla pipon netistä ;) Googlaamalla kade-pipo löysin useamman suomalaisen nettikaupan, joka noita myy.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...