torstai 9. elokuuta 2012

Mamma maastoutuu

Hei vaan hei!

Hiljaista on ollut blogissa(kin), kun nukkumaan pitää päästä viimeistään lasten kanssa yhtä aikaa. Tai minä kyllä menisin aiemmin, mutta kun sieltä kerrossängystä on niin mukava matkustaa - pikkusisko yläsänkyyn, isosisko alasänkyyn (tai minun sänkyyni), pikkusisko sängyn taakse - no, kaikki sinne missä niiden ei pitäisi olla (mieskin on loppuviikon Ruotsissa) - niin nukkumaan pääsee vasta kymmenen aikaan. Huh huh.

Energistä toista kolmannesta odotellessa.

Niin sitä ollaan nyt sitten tosiaan raskaana. Alun hämmästyksen jälkeen konkretiaa on tuonut paitsi väsymys, myös pahoinvointi - jos saisin valita, söisin appelsiineja (ilman lohkojen väliseiniä), kurkkua (ilman kuoria) ja Valion greippimehua. Näemmä en saa, sillä syön leipää, voita ja sipsejä.

Kenties yllämainitusta johtuen olen kaivanut esiin myös raskausvaatteeni. Vaikka työhuonekaverini näyttävät kaikki kadonneen kesän aikana, pidän silti arveluttavana istua toimistolla housut auki. Ja näin kolmannella kerralla raskausvatsani pullahti esiin samana päivänä kun kuulin olevani raskaana. Lakkasin siis sisäänvetämästä vatsaani.

Inventoituani kuusi raskausvaatettani, masennuin. Tähänkö kaatui hienosti alkanut ei-ostella-turhuuksia vuoteni 2012? Ainakin Tukholman ostoksista tuli kertaheitolla turhuuksia: vai ovatko hotpantsit muotia yhä 2014? Samana vuonna päässen käyttämään myös uutta juhlamekkoani, jollaisen menin monen vuoden jälkeen ostamaan loppukesän kaksiin häihin.

Ja raskausvaatteiden ostelu - mitä turhuutta! Ajattelen, että ostamani vaatteen elinkaari on vähintään viisi vuotta, mielellään kymmenen. (Saahan sitä ajatella.) Niin eipä ole turhauttavaa ostaa vaatteita, joille tietää olevan käyttöä alle vuoden. (Ja joissa silti näyttää kaamealta koko sen vuoden.)

Ensimmäistä kertaa raskaana ajattelin, että turha tämän yhden puolen vuoden takia on mitään raskausvaatteita ostaa. Yhdet hyvät farkut kyllä hankin ihan äitiysliikkeestä, ja H&M:sta yhden ruman mustan puolihameen ja vielä rumemmat mustat armeijahousut. (Kertokaa miksi raskaana oleville tehdään maastohousuja? Onko ajatus, että ne maastoutuisivat jotenkin paremmin kaameissa lökähousuissa?)

Toisella kerralla ajattelin tietysti, että kun viimeksikin pärjäsin näillä, niin mitä sitä nyt uusia ostamaan. Että olisi kannattanut ostaa viime kerralla, kun ei varmaan tämän jälkeen enää käyttöä tule. Löysin kuitenkin alkuraskaudesta yhdet ihmisten housuilta näyttävät mustat kapeat raskaushousut, jotka eivät sitten loppuraskaudesta enää mahtuneetkaan. Ne on jalassa nyt - eli hyvä kun tuli ostettua.

Paitaosastolla on onneksi helpompaa. Raskauspaitoja löytyy kaksi, molemmat kamalia, ja kaksi mahatuubia. Niitä tarvitaan kuitenkin vasta ihan viime metreillä, sillä valtaosa peruspaidoista(ni) on nykyään sellaisia, että niiden alle mahtuu "vähän isompikin maha" eli minä ja pari mun kaveriani yhtä aikaa.

Ja koska olen positiivinen hahmo, vielä muita positiivisia näkökulmia raskauteen
  • ei tule talvella kylmä
  • ei mene hukkaan ne tammikuussa ostetut alkoholittomat Becksit
  • kaverinikin löysivät blogiini ja rakkaan piponi olinpaikka selvisi! Jes!

4 kommenttia:

  1. Hei! Olen seurannut blogiasi jo jonkun aikaa, mutta nyt kommentoin ensimmäistä kertaa. Onnea odotukseen! Mukava lukea myös näitä raskausjuttuja, täällä lukijapuolella on myös odottajia :)

    VastaaPoista
  2. Housujen pitäminen auki työhuoneessaon arveluttavaamyös sen takia, että jossain kohtaa sen unohtaa - ja sitte juoksee käytävillä ne housut auki. Itselleni kävi näin viime vuonna jusleniassa :) olen muuten suht uusi lukija, olen tässä naureskellut, että mahdetaanko tuntea, muttei taideta ! Jos joku ohikulkija tuijottaa sinua kummallisesti, niin se olen sitten minä, joka mietin, oletko se sinä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vai Jusleniassa... No sitten saatetaan kyllä pyöriä hyvinkin samoilla nurkilla :) Tuu ihmeessä moikkaamaan jos tunnet, niin en panikoidu sun tuijottaessa että onko mulla hammastahnaa nenässä tai housut auki... :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...