perjantai 5. heinäkuuta 2013

Matkalla kolmen lapsen kanssa

Kuvittelin tosiaan viime kesänä, etten kehtaisi enää kolmen lapsen kanssa tunkea kylään ystäväni pieneen asuntoon, mutta toisin kävi - ja kesälomakohteeksemme valikoitui Tukholma jo viidettä kertaa peräkkäin. Viidettä lapsiperhekesää.

Ja millaista se matkailu sitten oli kolmen kanssa? No eipä oikeastaan sen kummempaa kuin kahden. (Joka sen sijaan oli kummempaa kuin yhden kanssa. Joka oli paljon kummempaa kuin ilman lapsia.)

Ensimmäisenä haasteena oli pakkaaminen. Koska lapsia piti saada kuljetettua kolme, käsiä jäi enää vähän matkatavaralle. Viidelle hengelle pakattiin siis vähemmän tavaraa mukaan kuin viime vuonna neljälle. (Ja koska tavaraa oli näin ollen mukavan vähän, säästimme taksirahat kulkemalla kävellen kämppäämme Söderillä.)

Opin myös aika nopeasti laskemaan pakonomaisesti "kaksi kassia, kolme lasta" unohdettuani ensin käsilaukkuni Seveneleveniin ja hukattuamme keskimmäisen Junibackenille. Me muut poistuimme, mutta hän lähti toiselle kierrokselle ja sovitteli tyytyväisenä jääkuningattaren suksia jalkaansa kun kävin löytämässä hänet joukkoomme.


Kuvasta puuttuu minä ja vauva, muut kannettavat kokonaisuudessaan.

Logistisista ratkaisuistamme eniten iloa toivat laina-kaksosrattaat, joilla kuvittelin kuljetettavan vauvaa ja keskimmäistä. Esikoiselle kävelemään joutuminen, kun muut saavat istua kyydissä, oli kuitenkin liian karvas pala, joten valtaosan ajasta rattaissa matkustivat esikoinen ja keskimmäinen, ja vauva sai kulkea kantoliinassa. (Tästä syystä en lähde harkitsemaan kyseisen vankkurin hankkimista kotioloihin.) Systeemi toimi eittämättä moitteettomasti, sillä vauva nukkui liinassa useita tunteja, ja saatoimme taittaa pitkiä matkoja kun kukaan lapsista ei ollut omien jalkojensa varassa. Eräänä päivänä kaikki jopa nukkuivat yhtä aikaa, ja käytimme tilaisuuden hyväksi miehen kanssa käymällä shoppailemassa. Ostimme sukkia. Tähtien asennon huomioiden olisi pitänyt varmaan käydä lottoamassa.

Maitoa ja korvapuusteja. Jos nyt kerran lounaaksi.

Tällä kertaa lapsiperhekohderuletistamme arvottiin Junibacken ja Gröna Lund. Koska kävi niin onnekkaasti, että kaupungissa oli myös yksi hyvä ystäväperheemme, löimme voimamme yhteen siten, että hoidimme naisissa Junibackenin, ja seuraavan iltapäivän miehet viettivät lasten kanssa Medborgarplatsin leikkipuistossa sillä aikaa kun rouvat nauttivat kulttuurista, maisemista, salaatista, valkoviinistä ja seurasta Fotografiskassa. (Jota voin kyllä lämpimästi suositella. Vaikka lasten kanssa, mutta mieluusti toki ilman.)

Leikkiseuran kanssa puistossa taittui kolme tuntia kevyesti. Tai ainakin minulle kevyesti kun en ollut läsnä. Joko mainitsin?

Myönnettäköön, että arvioni lapsiperhematkailusta Tukholmassa ei ole täysin verrannollinen normikokemukseen, koska nautimme siellä ystäväni vieraanvaraisuudesta ja kolmannesta aikuisesta käsiparista. Mutta ihanaa ja jättemysigt oli, kuten aina.

Haastavimmat hetket matkalla koettiin, kun purin huulta etten sättisi miestä, joka järjesti herätyksen laivalla tuntia liian aikaisin, kun olisi se seitsemänkin ollut riittävän aikaisin, ja yrittäessäni esittää rentoa maailmanmatkaajaa ja keskustella sukkelasti ystäväni uuden newyorkilaisen professoritason deittailukumppanin edessä. Kolmen lapsen kieppuessa minussa. Kahdeksalta aamulla. Saavuttuamme kävellen sieltä laivalta, jossa olimme heränneet tuntia liian aikaisin.

Jälkeenpäin kuulin, että lapsemme olivat olleet "cute and well-behaved". Hah! Ei niin, että olisin lainkaan kiinnostunut siitä mitä muut meistä ajattelevat. No en ole!

***

Loppuun vielä ravintolasuositus: Herman's! Huutomerkin kanssa. Söderin puolella sekin, puutarhamiljöö komeilla näköaloilla, ja nerokas, toistan, nerokas kasvisbuffetpöytä. Hinta päivästä riippuen 175-260kr per pää, mutta sitä kompensoi, että kaksivuotias söi ilmaiseksi ja esikoinen maksoi 40kr. Tosin esikoinen söi nollan kruunun edestä, eli nirsolle lapselle salaattipöytä oli liian uhkaava kokemus. Toiselle maistui kasvislasagne. Minulle maistui salsat ja hummus ja grillatut kasvikset ja kormat ja ja ja... Iso peukku tälle.

15 kommenttia:

  1. Kuulostaa mukavalle reissulle! Meidänkin pitäisi vaan uskaltaa enemmän näille kaupunkilomille lasten kanssa, vähän ovat vähiin jääneet.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olin valmis jo luovuttamaan ja siirtymään Bamse-klubi-lomailuun, mutta miehen mielestä on turha maksaa uima-altaalla hengailusta ja ranskisruokavaliosta. (Mistä muusta tässä maailmassa kannattaa maksaa, kysyn minä.) Tämä Tukholma on kyllä ollut majoituksen ja seuran takia meille ihan luksuskohde, mutta katsotaan josko ensi vuonna pääsisimme jo vähän kauemmaskin...

      Ehkä jos löisi hynttyyt yhteen toisen ystäväperheen kanssa? Siitä saatiin nyt hyviä alustavia kokemuksia.

      Poista
  2. Kuulostaa ihanalta (kun ei itse ole ollut omien lasten kanssa:)!) ja Herman's on ihan mahtava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Parasta perhelomassa? :D Olen vähän katkera etten ole tiennyt Herman'sia aiemmin. Vaikka emme me huonosti ole syöneet ennenkään...

      Poista
  3. Ihana reissu! Me asuttiin tuolla kun esikoinen oli vauva, tulee ihan koti-ikävä moisista lomailukertomuksista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oih, Tukholmassa olisi ihana asua - tovi ainakin. Valitettavasti (?) meidän mahdolliset ulkomaankohteemme taitavat olla vähän kauempana...

      Poista
  4. Ei kun ne tuplarattaat pitää olla mallia vierekkäin istuttavat. Siten niihin mahtuu vauva toiseen osastoon ja kaksi ensimmäistä siihen toiseen. Näin juuri päivänä eräänä homman hoituvan siten.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Tällä meidän ystäväperheellä oli käytössä sellaiset perusrattaat, jossa kaksi lasta istui sylikkäin :) Eiköhän meidän yhdistelmävankkureihin laittaisi sen kolmekin sylikkäin, kunhan kolmas vaan oppii istumaan...

      Poista
  5. Pakko sanoa, että nostan hattua ihan vaan sille, että uskaltaa lähteä lainatuplarattaiden kanssa ulkomaille. Mä pelkäisin, että ne juuttuu jo laivan oviaukkoon. Mutta mä nyt toisaalta pelkäänkin kaikenlaista, useat niistä jutuista lienee vähän pöljiä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. :D

      Rattaiden lainaaja (rouvahenkilö) kysyi jälkeenpäin, että muistiko puoliso mainita, että rattaiden renkaat tapaavat puhjeta usein. Ei ollut muistanut. Eivät puhjenneet. Se olisi saattanut vähän stressata.

      Mutta mahtuivat hyvin hyttiin. Ja ottivat hyvin vastaan yläsängystä pudonneen esikoisen. Eli suosittelen lämpimästi laivamatkaajille!

      Poista
    2. Renkaisiin voi muuten itse jälkiasentaa halutessaan pistosuojanauhat jos vain hommaa pyörätarvikeliikkeestä ko. nauhaa. Ei ihan heti sitten puhkea esim. hiekoitussepelin vaikutuksesta. Suosittelisin kyllä myös tarkastamaan ilmanpaineet. Meillä ei ole kyllä puhjennut yli 3-vuotisen vaunuttelu-uran aikana rengas kuin kerran ja sen jälkeen asennettiin (eli mies asensi) ne pistosuojanauhat. Tosin, pidämme silti reissuilla aina paikkausvälineistöä mukana. You never know...

      Poista
  6. Mahtava reissu! Meillä taitaa olla nuo mainitsemasi rattaat, ja kyllä: renkaat puhkeaa usein, yleensä reissussa. Eikä esikoinen tahtoisi kävellä itse yhtään.

    Huoh, niin moni on käynyt kesäisessä Tukholmassa. Jos blogit herättää ostoshimon, niin matkustushimon myös!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Rattailla on kyllä paha laiskistava vaikutus! Mutta käyhän niin itsellekin: miksi kävellä kun autolla pääsee näppärästi...

      Ja näinhän se on, kuumeiden ja himojen kanssa. Mutta ei silti viitsisi pelkästään negatiiviseen blogissaan tarttua :D

      Poista
  7. Hienolta kuulostaa - varsinkin kaikki kolme nukkumassa samaan aikaan kuljetusvälineissään. Mua vähän arveluttaa lähteä kolmeksi viikoksi ilman mitään kuljetusvälineitä, mutta onhan noi meidän lapset köykäisiä ja osan aikaa on neljä kantajaa tarjolla.

    Ja mainiota, että lapset olivat "cute and well behaved", se aina lämmittää sydäntä, varsinkin extreme -olosuhteissa. Me ei olla kolmen kanssa kyläilty kuin paikoissa, joissa meille on tarjolla _kaksi_ makuuhuonetta, mutta ehkä pitäisi vain rohkeasti puskea kylään, kai ne meidänkin lapset sen verran söpöjä on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä ne lapset sitten pakon edessä kävelevät itse? Ja ehkä kävelymatkojen pituutta tulee vähän optimoitua sen mukaan...

      Me ollaan kyllä härskejä kylääntunkijoita, mutta montaa ihmistä en keksi, kenen luo kehtaisin mennä perheineni samanlaisiin olosuhteisiin - siis yksiöön :D Emäntä itse siirtyi keittiön puolelle, kun me valtasimme olohuoneen, tai siis huoneen. Viime vuonna vielä iloisesti nukuimme koko joukko yhdessä huoneessa.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...