tiistai 15. toukokuuta 2012

Hipit jyrää

Olemme autoton perhe!

(Siihen asti kunnes mies löytää uuden. Auton toivottavasti.)

Mutta miksi takertua yksityiskohtiin: olemme autoton perhe.

Tämän autottoman kuukauden* aikana olen paitsi tilannut pari tusinaa "Yksi auto vähemmän" -tarraa polkupyöriimme ja kehuskellut kaikille vastaantulijoille vihreistä arvoistamme, myös löytänyt aivan uusia ulottuvuuksia elämästä.
1. Perheemme on entistä tiiviimpi yksikkö.
Kuljetuskapasiteettimme on yksi lapsi per yksi polkupyörä, joten molempien vanhempien pitää kulkea samaan suuntaan.
2. Viihdymme paremmin kotona.
Niin on helpompi.
3. Hyötyliikunnan merkitys kasvaa.
Koska se on ainoa liikunta, jota harrastan. Kerran poljin salille sateessa, esikoinen mukana. 55 minuutin jumppaan meni lauantaipäivästä 2h50min. Kuntoilua pyöräilystä tekee paitsi 15 kilon punnus, myös se että polkupyöräni seitsemästä vaihteesta on käytössä yksi.
4. Käytämme enemmän lähipalveluita.
Automarkettiin ei ole asiaa, joten kaupasta haetaan vain pyöräkorin verran ruokaa kerrallaan. Maito on koko ajan loppu.
5. On ekonomista.
Tekisi mieli laskea paljonko rahaa menee jo kuukaudessa auton vakuutuksiin, veroihin ja bensoihin. En viitsi, koska kohta ne kulut meille palaavat.
6. On ekologista. 
Maailma on likipitäen pelastettu. (Vanhempieni auton lainaaminen on heidän hiilijalanjäljessään, ei meidän.)
7. Myönnyn elämän realiteetteihin.
Kyllä minä vain kaikesta uhostani huolimatta autoa kaipaan. Ainakin sateella ja pakkasella. Ja tykkään minä mökillekin mennä - tai mihin vain yli kolmen kilometrin päähän kotoa.
* Kahden ja puolen viikon.

4 kommenttia:

  1. Minä taas käyn sisäistä kamppailua ajokortista. Sellainen kun pitäisi hankkia, ja ajaa sitten vielä autoakin.

    Olisi jotenkin niin paljon hienompaa perustella autottomuutta+kortittomuutta sillä, että se on niin ekologista (tällä perusteella jätin autokoulun 18-vuotiaana väliin) kuin sillä nykyisellä oikealla syyllä. Eli sillä, ettei minua millään kiinnostaisi ajaa autoa. Minä istuisin mieluiten bussissa, napit korvilla ja puolikoomassa, ja delegoisin kaikki ikävät autoasiat puolisolle.

    VastaaPoista
  2. Ymmärrän hyvin. Kortittomuus olisi ihana tekosyy olla joutumatta kuskiksi...

    VastaaPoista
  3. Aamulehden liitteessä oli vähän aikaa sitten juttu nelihenkisestä perheestä, joka ei käytä autoa vaan PYÖRÄILEE joka paikkaan. Siis apua, eksoottista, luonnonoikut! :D

    Meillä ei ole autoa, eikä edes polkupyöriä. Joutaisimme varmaan eläintarhaan pällisteltäviksi ;) Mies kävelee töihin kymmenessä minuutissa (järvenrantaa pitkin, luksusta), minä käytän rattaiden kanssa paljon bussia, joka kulkee meiltä keskustaan puolen tunnin välein. Autoa kaivataan aina kun suunnitellaan IKEA-ostoksia tai mummila-reissua, eipä oikeastaan muulloin (jos miehen selittämätöntä autokuumetta ei lasketa). Ehkä tällä ns. ekoteolla voi sitten selittää pihvin syömiset ja muut pahistemput silloin tällöin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävelevä perhe: katso kohukuvat! :D

      Kuten minunkin perusteluistani huomaa, niin autoa (tai pyörää) kaipaa lähinnä harrastuksiin kulkemiseen - ja kavereiden tapaamiseen, ne kun tahtovat asua lähiössä monet. Mutta ns. pakollista menoahan nuo eivät ole.

      Minä käytin talven työmatkoihin bussia, nyt keväällä pyörää. Mies ei käytä bussia, joten se kävelee tunnin työmatkan talvisin (hullu!). Mutta täytyy sanoa, että musta jo 20 min kulkuväli tuntuu liian pitkältä, eli sulla on selvästi kiireettömämpi (tai paremmin aikataulutettu) ote elämään kuin mulla :)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...