perjantai 27. syyskuuta 2013

Ostoshaaste, III kvartaali

Tein eilen sesonginvaihdon* eli hain vanhempieni vintiltä neljä säkillistä haalaria, housua, takkia, lapasta, pipoa, kaulahuivia ja fleeceä sekä omasta kellarista säkillisen kenkiä, kannoin ne eteiseen ja päivittelin mihin ihmeeseen materia aikoo itsensä tilassa sijoittaa.

(* Aika hieno kaiku tuolla termillä, eikö? Professionaalin kodinhuoltajan ote. Sinänsä vaihto on kyllä valheellinen nimitys, koska syys- ja sadekamat piti jättää yhä talvikamojen rinnalle naulakkoon. Sesonginlisäys olisi tarkempi. Vaatekaaoksenkasvatus vielä tarkempi.)

Inventaarin tuloksena totesin, että esikoinen tarvitsee syyslenkkarit ja talvikengät, nuoremmille on valmiina kaikki. Ostostarpeen kannalta tilanne on siis varsin siedettävä. Samalla totesin, että meillä on hirveästi huonokuntoista kamaa, jota en osaa kuitenkaan hävittää. Että jos niitä sitten kuitenkin tarvitsee  jollakin lapsella. Odotan epätoivoisesti sitä, että romppeet alkavat käydä pieniksi myös nuorimmalle, eikä enää ole syytä säästää niitä. Pääsee tästä loputtomasta varastoinnista.

Turhautumista vaatevuorten äärellä voikin purkaa ostoshaasteen raportoinnin merkeissä. Aiemmat kvartaaliraportit löytyvät täältä ja täältä. No niin, asiaan.

Kvartaalin aikana suoritin shoppailua joka kuussa.

Heinäkuussa pakotin itseni kesäaleihin päivittämään lasten syyskamat. Tämä onneksi käy rutinoidusti ja siten melko kivuttomasti - kunhan ei ota lapsia mukaan. On yksi kauppa, ja siellä yksi brändi, jonka -50% on varsin kukkaroystävällinen ja laatu osoittautunut kestäväksi viiden vuoden aikana.

Samalla reissulla hankin uudet futiskengät hajonneiden tilalle ja matkalla parkkihalliin nopeasti ja huonolla menestyksellä bikinit. Vakuuttelen itselleni bikiniostoksilla, että peilikuva on aina kaamea, mutta lopputulos on pakosta parempi kuin niissä vanhoissa. Tällä kertaa kävi toisin: halvat bikinit osoittautuivat vedessävanuviksi ja siten käyttämättäjääviksi.

Toisen kerran menin ostoksille tiputettuani esikoisen leikkitreffeille keskustassa. Kas, onpa näyteikkunassa kaunis sininen villatakki, totesin. Käynpä nyt katsomassa kun mukana on vain kaksi lasta ja niistäkin toinen nukkuu, ajattelin. Joko arvaatte lopputuloksen? Aivan. Varttia, paria vaatekerranvaihtoa (ei, heillä ei ollut muovipusseja) ja huutokonserttia myöhemmin astuin ulos kaupasta sen näkemäni villatakin ja vieläpä toisen puseron kanssa, toivoen, että ostosten saldo kattoi aiheuttamani häiriön. Nämä ostokset ovat kuitenkin osoittautuneet laadukkaiksi ja käyttökelpoisiksi. Eli hyvin tehty?

Kokemuksesta viisastuneena en ole sittemmin astunut vaatekauppoihin kuin yksin - kerran, jätettyäni esikoisen synttärijuhlille naapurikunnan puolelle ja minulla oli tunti aikaa omassa ylellisessä seurassani. Join latten, söin piiraan ja ostin imetysmuumuun alerekistä.

Tulos: Ostettuja vaatekappaleita kvartaalilla viisi. Painopiste epäonnistumisten puolella.

Saaran innottamana nostin haasteen panoksia listaamalla haasteeseen myös lastenhankinnat. Ostin jo mainitulla kesäalereissulla kahdet haalarit, kahdet kurahousut ja yhden fleecepuvun, koska jostain syystä keskimmäisen koko puuttui esikoiselta pieneksi jääneistä. Näitä on paha morkkistella. Muita kvartaalin hankintoja olivat liukuvärjätyt pantteritennarit ja kukkafarkut esikoiselle. Näistä hankinnoista vastasi mies, joka vei lapsen ostoksille, hankkien mitä tämä itse halusi. Pikkusisko sai ostosreissulta mekon (jonka kävin myöhemmin vaihtamassa paidaksi). Mies osaa ottaa yleisönsä.

(Ai niin, edit, eli lisäys ostoslistaan: kuopukselle kesälakki ja pipo. Tuppaavat olevan katoava luonnonvara.)

Lastenvaatteita ostettiin kvartaalilla siis kahdeksan kymmenen. Mutta kierrätysvaatteita saatiin kolmesta perheestä muovikassikaupalla, ja kuopuksella oli serkunlasten vaatteita lainassa. Eli ostosmääristä ei voi johtaa päätelmää, että lastenvaatteita olisi meillä jotenkin maltillisesti. Valitettavasti.


Nämä olivat tarveperusteinen ja hyvä hankinta. Kenkien nimi on Predator. Siis ihan niinkuin minä futiskentällä.

Näin kolmannen kvartaalin jälkeen saanen osoittaa pettymykseni haastetta kohtaan. Tai siis itseäni. Vastoin kaikkia vakuutteluitani hengailen kaupoissa ja ostan asioita, joita ilmankin pärjäisin. Mainittakoon kuitenkin erikseen, että jaksolle osui vuotuinen Tukholmanmatka, jolloin vaatekaappini on perinteisesti päivitetty. Tälläkin kertaa kävimme kiertelmässä vaatekauppoja, mutta ainoat ostokset suoritettiin sukkakaupassa. Osin varmasti siksi, että rintarepussa nukkuva vauva poisti sekä mahdollisuuden sovittaa vaatteita että suuremman kiinnostuksen pukeutumista kohtaan.

Huomaan myös toistavani samoja virheitä yhä uudestaan ja uudestaan. Kuten vaikka nyt ne bikinit: en ehdi, jaksa enkä halua käyttää aikaa bikiniostoksilla. Mutta jos bikinit haluaa ja yrittää suoriutua tehtävästä kymmenessä minuutissa, lopputulos ei välttämättä ole paras mahdollinen.

Näen kaksi parannusvaihtoehtoa:
  1. Olla ostamatta bikinejä.
  2. Käyttää enemmän aikaa ja vaivaa bikinien hankintaan.
Molemmat vaihtoehdot tuntuvat vaikeilta toteuttaa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa tarvittaisiin jokin muu järjestelmä, joka toimittaisi uuden uima-asun vanhan kutistuneen tilalle, toisessa vaihtoehdossa järjestelmä, joka tuottaisi lisää aikaa tälle osoitettuja resursseja korvaamaan. Jään odottamaan innovaatioita.

12 kommenttia:

  1. Voih, mulla on niin paljon enemmän tunnustettavaa! Ja täytyy sanoa, että vaikka muutamia yksittäisiä ostosmielihaluja olen jättänyt huomioimatta tämän ostoshaasteen vuoksi, niin tiettyjä virheitä ja hutiostoksia harjoitan edelleen.

    On tietysti hyvä kirjata lessons learned -tyyppisesti havaintoja. Itselleni harkitsen jo jonkinlaista ruoskimista tai tikkuja kynsien alle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minä olen ennemminkin koittanut oppia pois sellaisesta itsensä ruoskimisesta. Mutta hedelmällisintä tietysti olisi oppia toimimaan toisin, nyt kun ne huonot tavat on jo hienosti tarkkailtu esille. Ei tällä loputtomalla tarkkailullakaan taida mitään itsearvoa olla... Ehkä joku uusi haaste ensi vuodelle - ei vain tarkkailua, vaan myös tavoitteita?

      Poista
    2. Mä koen jotenkin lohdulliseksi sen, että et harjoita itseruoskintaa. Mua ahdistaa tämä kvartaali melko lailla, koska itseruoskinnalle olisi tarvetta, mutta toisaalta, ehkä siitä ei sitten ole hyötyä.

      Poista
  2. En ole virallisesti osallistunut haasteeseen, mutta aika usein, kun jotain tulee ostettua, ajattelen teidän ostoshaastetta! :D Viimeksi syyllistyin juoksuvaateostoksilla lasten kanssa, ja kassan jälkeen muistin taas, miksi lasten kanssa ei kannata mennä kuin korkeintaan ruokakauppaan. Paniikkikiireessä jotenkin aina haalii ihan liikaa tavaraa tai liian kalliilla. Esim. neonvärinen (näkyy hyvin liikenteessä, öö) juoksupipo 17,90! Kotona tajusin, että ihme, jos se sama pipo ei päädy johonkin sesonkialeen sitten joulun jälkeen. Krh.

    Mutta siis ehkä näin yhteenvetona: Hyödyllinen haaste, syyllistää ja tiedostuttaa ostoskäyttäytymisestä myös meitä, jotka emme virallisesti siihen osallistuneet. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla, että haaste pohdituttaa - sehän se alkuperäinen ideani kai oli. :)

      Muakin kyllä harmittaa, kun sortuu hätäisiin ostoksiin. Mielelläni olisin esimerkiksi hankkinut nätin pipon sille kuopukselle (pipo kun näkyy aina, ja on ostettavissa, vaikka ostaisi vähän designimpääkin). Niin Cittarista sen sitten kuitenkin nappasin. Noin ohimennen. Ja enhän minä enää sitten uutta pipoa voi ostaa... Pöh!

      Poista
  3. Minä mietin huonoja nuhruisia lastenvaatteita just tänään, kun lailla sankarin sukelsin liinavaatekaappiin ja lastenvaatekaappeihin kaivelemaan villapuserot esiin ja katselemaan, mitä tarttee ja ei tartte. Tosi hankala nakata vaan suoraan roskiin vaikkapa sinänsä hyvät lenkkarit, jotka vaan on vaaleanpunaiset ja nykyään itse asiassa liasta ruskeat eli eivät takuulla kelpaa kellekään. Alkuperäinen virhe on tapahtunut kenkiä ostettaessa: vaaleanpunaiset lenkkarit, for real?! Tästä puolestaan viittaus saatavuuteen, lapsen ja omaan kärsivällisyyteen, mahdolliseen sponsoriin, joka on ehkä kengät hankkinut jne...

    Musta sulla on epäonnistumisista huolimatta hyvin vähän ostoksia, esim. sun harrastukset näkyvät nielevän hyvin vähän. Jokaiseen kvartaaliin mahtunee yksi epic fail, tällä kertaa näköjään ne sun biksut.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuo on kyllä pahin puoli niissä huonoissa lastenvaatteissa. Kun jos ne ei kelpaa mulle, ne ei taatusti kelpaa kellekään muullekaan! Eikä kierrätysastiaa viitsisi roskiksen sijaisenakaan pitää. Mutta sinne oikeaan roskikseen on vaan ihan mahdotonta laittaa mitään. Tilanne on täydellinen umpikuja.

      Kyllä mä itsekin koen, että ostan kohtuullisen vähän. Mutta haluaisin oppia ostamaan fiksummin ja päästä niistä huteista pikkuhiljaa eroon..

      Poista
  4. Minä kannustan keksimään jonkinlaisen tavoitteellisen version tästä haasteesta ensi vuodelle. Itse en oikein osaa omaa kuluttamistani asettaa verrattavaksi mihinkään mittatikkuun, etenkin kun se mahdollisimman vähän ei tunnu onnistuvan (kuten omasta raportistani tulet huomaamaan, jos ikinä ehdin sen valmiiksi saattaa). Mun on ollut vaikea löytää omalle kulutukselle tavoitteita, siis sellaisia hyviä. Tai sitten en vaan halua karsia ostostelusta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, tavoitteet olisi hyviä. Mutta niitä ei varmaan voi ulkopuolelta sanella, eli jokaisen pitäisi laatia omat tavoitteensa. Kunkin taustoista riippuen voisi kiinnittää huomiota ostosten määrään, hintaan tai laatuun. Ja mihin laatuun? Ekologisuuteen, eettisyyteen, kestävyyteen vai...

      Tässäpä on nyt viimeinen kvartaali aika pohtia miten saada haasteeseen ensi vuodeksi lisäpotkua! (Ja tästä vuodesta saa sitten mittatikun ensi vuodelle ;))

      Poista
    2. No niinhän se on. Paitsi että kävisikö hutiostosten välttäminen aika monelle? Ne kun varmaan harmittavat kaikkia, vaikka muuten lähtökohdat ja asenteet kuluttamiseen voivat olla erilaisia.

      Noh, pohdin vielä omaa raporttiani, että mihin sitä peilaan ja olenko tyytyväinen vai en.

      Poista
  5. Hihkaisen, että minäkin kirjoitin blogiini raportin. Tavoitteellisuus voisi tosiaan olla seuraavalle vuodelle hyvä idea, jokin vuosisuunnitelma ja siinä pysymisen seuraaminen tai maksimi kappalemäärälle ja hinnalle, tai jokin muu kriteeri.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kävin lukemassa, ja suosittelen muillekin. Kahden housut kaapissa, olen vaikuttunut! :)

      Kuten meistä kahdesta jo huomaa, samat kriteerit eivät toimi yleisesti, mutta niitä voisi nyt kukin tykönään pohtia, pistetään ideat jakoon myöhemmin!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...