torstai 24. lokakuuta 2013
Univajeesta ja henkisestä hyvinvoinnista
Valivalivalivali. Valivali. Valivalivali, vali. Valivalivalivali. Valivali, valivali. Valivalivalivali. Valivalivalivali. Valivali. Valivali. Valivali. Valivalivali, vali valivalivalivali. Valivali. Valivalivali, vali. Valivali. No tämä nyt on vaan tällasta. Valivali. Valivalivali, vali. Valivalivalivali. Valivalivali, vali. Valivali. Valivalivali, vali. Valivalivalivali. Valivalivali, vali. Valivalivalivali. Valivali. On se saatana.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
:( Voi kun voisi jotenkin ihan konkreettisesti olla avuksi.
VastaaPoistaValituksen kuunteleminen ja sympatian osoittaminen on mitä konkreettisinta apua. Siis kiitos!
PoistaElegantisti aseteltu! Auttaako, jos sanon, että univaje helpottaa jossain vaiheessa? Ai tiesit sen jo?
VastaaPoistaKiitos, olen itsekin ylpeä. Ja helpottaa se: varmasti jo ensi vuonna taas herään vain kerran tai kaksi yössä. (Mutta pystyn helposti luettelemaan kokonaiset yöt, joita olen nukkunut sitten kevään 2008. Valivalivalivali.)
PoistaNo niinpä!
VastaaPoistaYlläolevan kommentin idioottimaisuus osoittaa hyvin väsähtämeisyyteni tilan. Ajatuksen tasolla oli varmaan aiemminkin tarkoitus sanoa tämä, mutta siis: voimia ja rautaisia hermoja! Kyllä se vielä helpottaa, olen kuullut.
PoistaVäsähtäneisyydestä oli kyse. Nyt nukkumaan.
PoistaKiitos! Väsämhtäneitä meistä on moni: tsempit myös sinne suuntaan ja hyvää yötä!
PoistaJoku väsymis- ja flunssatila täälläkin, luin että Anu kirjoitti "olen kuollut". No ei se kaukana taida olla sekään itse kullakin, ainakin noin niinkuin kuvailevasti ilmaistuna. Jaksuja siis itse kullekin.
PoistaToi on niin tuttua. :( Me päädyttiin unikouluun lopulta. Sikana kahvia ja kaikessa riman alta, suosittelee hän.
VastaaPoistaUnikoulua me juuri käydään, mutta ei ole ottavainen oppilas tämä. Ja kun toinen vanhempi ei voi oikein osallistua koulunkäyntiin, niin... Siitä tämä lopullinen väsy. Taidan luovuttaa ja palata asiaan parin kuukauden päästä...
PoistaIlmaisin itseni taas vähän huonosti. Päädyttiin siis Helsingin ensikodin unikouluun: http://www.helsinginensikoti.fi/haetko-apua/tuki-ja-neuvontapalvelut
PoistaKuopus veti kotiunikoulusta sellaiset kilarit, että lakkasi hengittämästä, niin ei uskallettu jatkaa itsekseen. Oli rankka se unikoulujakso, mutta hyvä, että mentiin. Se neuvontapuhelin on myös hyvä, tullut pari kertaa soitettua jakson jälkeenkin. :)
Ah, okei, ymmärsin tosiaan väärin... Ja hyvä, että saitte unikoulusta apua!
PoistaMeidän keskimmäinen tapasi tehdä sitä, siis lakata hengittämästä/menettää tajuntansa kun kunnolla suuttui, eli sai olla kyllä todella herkkänä lukemassa ettei menty sen rajan yli... Loppui kyllä joskus ennen kahta ikävuotta, onneksi!
Jaxui!
VastaaPoistaTänx!
PoistaHyvin tiivistetty! Kyllä sä selviät!
VastaaPoistaKaikki olennainen, eikö? Ja kiitos tsempistä!
PoistaEhdottomasti kaikki :D
PoistaOh dear! Parin kuukauden päästä aika voi olla otollisempi. Siihen asti kannattaa toimia siten, miten kaikki saavat parhaiten ja helpoiten levättyä. Kovasti tsemppiä! Niin tuoreessa muistissa on nuo ajat, vaikka oikeasti olen saanut nukkua hämmentävän hyvin jo pitkään.
VastaaPoistaJep. Unikoulu on kyllä siitä pirullinen, että vaikka se saattaisi auttaa, aina ei riitä resurssit sen toteuttamiseen. Mieluummin valitsen nyt puolen tunnin välein herätykset kuin unikouluhuudon...
PoistaKyllä se joskus siitä taittuu ;)
PS: Poistin tuplakommentin.
Samassa suossa näköjään tarvotaan. Kovasti voimia (ja ihan vähän vastavalivalivali)!
VastaaPoistaKiitos! Ja samat takaisin sulle!
PoistaI love you. Pusi pusi.
VastaaPoistaAwwwwwww. Pusi pusi sinnekin!
Poista