keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Juoksuvuosi 2014

Liina suunnitteli murjottavansa uutta vuotta minun juoksujuttujani kuunnellen, ja niin epätodennäköiseltä kuin se lukuhetkellä minusta tuntuikin, niin hei, yleisönpalveluhommissahan tässä ollaan! Kävin siis lenkillä.

Jokivarren juoksureitillä ei ole pelkästään pimeyttä: kuvassa uusi kirjastosilta.

Se olikin lenkki numero kaksi puolimaratonille valmistautumisessani.

Muistatte ehkä sen suuresti rummuttamani kympin lenkkini lokakuussa? Sitä seuraavina kahtena kuukautena kävin lenkillä ihan jopa neljästi. Nyt kun vuodenvaihde lähestyi, olin vakavan päätöksen äärellä: Liinan monesti mainostaman Helsinki City Runin osallistumismaksu ponnahti kalliimpaan luokkaan tänään - määräsin itseni päättämään sitä ennen juoksenko vai enkö. [Niistä motivaattoreista olen puhunut aiemminkin, ja huomaan että kyllä taloudellinen sitoutuminen on minulle ihan ykkösluokan motivaattori. Ja näemmä tavoitteellisuus, vaikka olen aiemmin kuvitellut ettei.]

Pitkää matkaa makustellakseni jallitin juoksevan ystäväni kanssani joulunjälkeislenkille: tavoitteenani oli juosta vähintään viisitoista kilometriä, mieluummin kaksi tuntia, ja kaksi tuntia juoksimme (2:04), taittaen liki 18 kilometriä ("liki", koska tekniikka petti taas, enkä saanut Sports Trackerista tarkkaa lukemaa). Ilman juoksukaveria olisin feidannut hyvän aikaa aiemmin, eli hän kiritti minua jatkamaan - minä puolestani pidin hänen juoksuvauhtinsa sopivan alhaisena, tapanaan kun on juosta liian lujia lenkkejä. Kyseenalainen kiitos, sanoisin, kun tämä ystävä on kuitenkin kokolailla puolessavälissä raskautta.

No, itseään vastaan, itseään vastaan tässä kilpaillaan.

Mutta vähän pitää kuitenkin kilpailla. Kun nyt huomasin, että pystyisin oletettavasti tälläkin kunnolla raahautumaan 21 kilometriä oksentamatta, pitää ottaa jonkinlainen aikatavoite sille toukokuiselle puolimaratonille - jonne siis ilmoittauduin megalenkkini jälkeen. Mikä se tavoite tarkkaan ottaen on, sitä en vielä uskalla luvata, mutta jos mies sanoo, että no tietenkin kahteen tuntiin, niin sen tietää ainakin varmuudella epärealistiseksi.

HCR:n sivujen kautta klikkasin itseni myös ensimmäistä kertaa juoksuaiheiseen blogiin. Sieltä opin että
"Jos sinulla on ollut pitkä tauko juoksemisesta tai et ole aikaisemmin juurikaan juossut, älä aloita treenaamista testaamalla kuinka pitkälle jaksat juosta."
No, okei.

Uudenvuodenjuhlissa jututin myös yhtä juoksun puoliammattilaista, joka neuvoi, että pitkälle matkalle valmistautumisessa ideana on juosta tavoitejuoksuvauhtia, vaikka lyhyitäkin lenkkejä. Se sopiikin tietysti paremmin kalenteriin. Tänään jaksoin juosta 5:40 kilometrivauhtia ihan koko viisi kilometriä. Eli nyt enää pitäisi jaksaa tätä puolen tunnin lenkkivauhtia se kaksi tuntia ja risat.

Iisi piisi!

PS: Kävin jallittelemassa jo Jennijeetä mukaan ja haaste on tietysti voimassa kaikille juokseville mutseille siellä! Mitä monempi sitä lystimpää!

14 kommenttia:

  1. Haluan tiedottaa, että olin eilen jo avannut kommenttilootan ja sit menin että EI, en voi olla aina ensimmäinen joka tänne kommentoi. Ja sitten ujosti suljin sen.

    Mä murjotan yhä, jalkaan sattuu yhä, ja olen yhä varma, että HCR-maksu meni ihan hukkaan. Esitin jo miehelle, että ihan hyvin voisin vähän käydä juoksemassa vaikka vähän sattuiskin.

    Mies näytti siltä, että hänellä on eriävä mielipide.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No onneksi oli tällainen toivepostaus, niin et voinut olla kommentoimatta! Nimittäin - eipä kommentoinut ujosteltuasi kukaan muukaan :D

      Mutta pöh sanon sinun jalkakivullesi! Olen kuitenkin optimisti, että ennen toukokuuta ehdit loukkaantua ja parantua vielä monta kertaa uudelleen! (Ja siitä huolimatta juoksemme iloisesti kirmaillen kuin arokauriit!)

      Ja fiksu mies sulla - mun mieheni olisi varmaan lähettänyt iloisesti taputellen matkaan :D

      Poista
  2. Mun syksyinen juoksutaival päättyi vanhan nilkkavamman ärtymiseen, joten täälläkin vähän kateellisena luetaan tätä juoksupostausta. Jonkin verran paranemista on jo tapahtunut, mutta juoksupoluille voin suunnata uudelleen vasta, kun olen hankkinut uudet lenkkarit ja saanut fyssarilta luvan harrastaa taas tärähtelevää liikuntaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Inhottavaa! Tästä tuli mieleen, että mun (kerrassaan todella lupaava) ura yleisurheilussa päättyi alkuunsa akuutteihin akillesjänteentulehduksiin. En ole kauheasti tämän tyyppistä urheilua harrastanut sittemmin - pitäisiköhän tämä muistaa huomioida jotenkin...? Vaikka venyttelemällä? Voihan sitä pohtia.

      Pidän peukkuja, että nilkkasi toipuu pikaisesti ja fyssari näyttää vihreää valoa!

      Poista
  3. Kiitos haasteesta! En tällä hetkellä jaksa juosta kahta tai yhtä tuntia, ja toukokuun alku ajankohtana arveluttaa, koska täällä sulaa lenkkipolut aikaisintaan kuukausi ennen juoksua.

    Toisaalta en ole kovin usein kieltäytynyt skumpan nauttimisesta hyvässä seurassa ja juoksuhullutuksesta tuli viime keväänä paljon kaikkea kivaa.

    En vielä ilmoittautunut. Lenkillä kävin kylläkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuulostaa erittäin lupaavalta! :) Ja saahan sitä skumppaa tulla tietty juomaan ilman juoksemistakin! Tuo ajankohta minuakin pelotti (viime vuonna lumet suli täältäkin huhtikuun alussa), mutta tämä "leudohko" alkutalvi sai aikaan jonkinlaisen aivohäiriön, jota saatan katua karvaasti kun ne pakkaset lopulta kuitenkin iskevät... Kannattaa siis ilmoittautua ennen sitä :D

      Iso peukku lenkille!

      Poista
  4. Hieno suunnitelma! Ja olet niin hyväkuntoinen, että mikäli talvi jatkuu yhtä vähälumisena kuin tähän asti, joudut uusimaan aikatavoitettasi lähemmäs miehesi ehdottamaa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hih, hah, ja kiitos kehuista! Raskasta olla ainoa realismin ääni moisten optimistien ympröiminä :D

      Poista
    2. Mitä vielä! Täytyyköhän tässä ryhtyä oikein vedonlyöntiin, jos meinaa realismi muuten syödä tuloksia? Leikki sikseen, uskon suhun!

      Poista
  5. Mulla on ladattuna puhelimeen puolimaratonin tsemppaus-applikaatio, joka kylläkin lähinnä ahdistelee sähköposteilla mua.. "Kuinka juoksu sujui?"-kysymys sähköpostissa lähinnä raivostuttaa laiskaa ihmistä, mutta onhan tässä vielä aikaa :)!

    Tällä hetkellä jaksan siis juosta korkeintaan 6 km. Että enää se 15 km.Ei paha!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähdetkö säkin HRC:ään?! Vai onko sulla joku muu puolikas tähtäimessä (ensi kesänä)?

      Mä yritän tehdä mun blogista puolimaratonitsemppausapplikaatiota - pakko on juosta kun tarpeeksi huutelee :D - mutta harkitsen myös juoksuohjelmiin tutustumista ;)

      Lenkkiseuraksikin lähden mielelläni jos aikataulut saadaan sopimaan!

      Poista
    2. Hei no laitetaan sopimaan! Laitetaan viestiä! Luulin, että olette jo muuttaneet/muuttamassa! Ja hei mä oon tosi hidas, mutta ehkä sä voit tsemppaa mua!

      Mä ajattelin, jos vaikka yrittäis joo motivoida itseään juoksemaan/laihtumaan/mitä vaan omaa aikaa ym. sillä puolimaraton-idealla, mutta ei se ole oikein onnistunut :)! Ja just se HCR mulla oli mielessä, mutta en ole todellakaan ilmoittautunut..

      Poista
    3. No kuule juuri tälläkin hetkellä sumplitaan, että mites se mies sinne Helsinkiin pääsee huomenna ja ens viikolla ja aina, ja muutetaanko ja vuokralle vai yritetäänkö ostaa ja lähdetäänkö Kiinaan, ja ja ja... Eli kai tässä hetki menee ennenkuin ollaan lähdössä mihinkään :D

      Viikonloput lienee ainoa hetki jolloin pääsee vähän pidemmälle lenkille paitsi ihan yön selkään. (Paitsi ens viikonloppuna, mulla on pitkä lenkki jo sovittuna.) Mä voin juosta teille ja sitten voidaan tehdä lenkki yhdessä, väsytän vähän itteäni kato valmiiks ;)

      Poista
  6. Hikarit! Mä rupesin jo varovasti miettimään tota kymppiä - melko kunnianhimoista sekin, ottaen huomioon, että tällä hetkellä en juokse viittäkään kilometriä. Että tällä vauhdilla nähdään siellä puolimaratonilla joskus ikänaissarjassa.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...