maanantai 10. lokakuuta 2011

Kuka, mitä, häh?

Harmittelin aamulla (mielessäni) kun eilen ei tullut pestyä lapsen tukkaa, lähti likaisilla hiuksilla hoitoon. Mies kertoi lapsen hoitoon vietyään, että tänään oli valokuvaus. Ei huomenna kuten minun kalenterissani lukee. Ja oliko asu äidin mieleen kivasti värikoodattu? No ei ollut.

Olen tietyissä asioissa tavannut olla pedantti. Maksan laskut ennen eräpäivää, säilytän tärkeät paperit ja merkitsen kaikki menot kalenteriin (oikein). Ja olen ajoissa. Jopa siinä määrin, että olen yrittänyt oppia myöhästymään, koska muu maailma ei ole yhtä ajoissa.

Nykyään kaikki on toisin.

Kaivoin esiin sen lapun, jossa valokuvauksesta kerrottiin, ja tosiaan: ihan muut ryhmät valokuvattiin tänään. Olin vain lukenut sen huonosti.

Kun sain uuden työsopimuksen postista, jätin sen keittiön tasolle lehtipinoon. Löysin sen huomattavasti myöhemmin vettyneenä, allekirjoitukset pois liuenneina. (Mutta kuka allekirjoittaa tussilla, kysyn vaan.)

Laskuja tupsahtelee vastaani milloin mistäkin. Unohdan palauttaa Kelan tai päiväkodin lappuset ajoissa. Veroilmoituksen tajusin täyttää viimeisenä päivänä kun joku kaveri facebookissa mainitsi sitä täyttäneensä.

Sanomattakin lienee selvää, että en enää ole kiusallisen ajoissa.

Paitsi, että en siis muista mitään (ja kiusaan siitä itseäni), koen menettääneni osan persoonastani. Osa palautunee kunhan joskus elämässä alan taas nukkua. Mutta entä se muisti? Sitä en voi jälkikäteen palauttaa.

Tänään nuorempi leikki sählypallon ja muovipurkin kanssa, laittoi palloa purkkiin, kaatoi sen, haki pallon jne. Yritin muistella samanlaisia hetkiä esikoisen vauva-ajalta ja päättelin että muistan ne mitä on valokuvattu. Hain siis kameran ja videokameran ja säilöin tämän leikin itselleni.

Seuraavaksi jäin toivomaan, että ne kaikki aiemmat videot, jotka mies tyhjensi kamerasta läppärilleen, joka sittemmin hajosi, saadaan pelastettua.

Se entinen minä olisi huolehtinut varmuuskopioinnista.

3 kommenttia:

  1. Halusin vain lyhyesti ilmoittaa, että tiedän tarkalleen mistä puhut. Ehkä ajat vielä joskus muuttuvat toisenlaisiksi. Muista tulla meille perjantaina.

    VastaaPoista
  2. Sulla on aina niin ihania juttuja tulee aina hyvä mieli! Mä oon nykyään niin väsynyt, että tuntuu kuin olisin kännissä koko ajan, kun en ollenkaan muista, mitä oon jutellut/sopinut ihmisten kanssa.

    VastaaPoista
  3. Hilkka: yritän muistaa! :)

    Taru: kiitos! :) Tuo kännissä koko ajan on hyvä vertaus - etenkin aamuisin herää ihan kauheassa koomassa huonosti nukutun yön jälkeen..

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...