keskiviikko 19. lokakuuta 2011

Suuri päivähoitokeskustelu

Hesari avasi jälleen päivähoitokeskustelua. On hyvä, että päivähoidosta keskustellaan, mutta miksi minusta tuntuu, että Helsingin Sanomissakin ääneen pääsee vain Keltinkankaalainen koulukunta ja Bowlbyn kiintymyssuhdeteoriaan pohjaavat näkemykset, joissa ei päästä äidin hoivavastuun vaatimisesta eteenpäin.

Salamatkustaja jo penäsi isiä, "toissijaisia hoitajia", barrikadeille. Erja Rusanen kommentoi jutussa:
"Olen sitä mieltä, että äidit ovat lapselle tärkeimpiä tietyssä vaiheessa, mitä nykyään yritetään jotenkin hämärtää. Vuosittain vain pieni osa väestöstä saa lapsen. Jotenkin tuntuu, että kaikki ovat sen lapsen suhteen jaolla. Lopulta ne muutamat vuodet ovat aika pieni aika naisen elämässä."
Tämä piti lainata kahdestakin syystä:
1. On tosiasiain "hämärtämistä" sanoa, että isä voi olla tasavertainen/tärkein vanhempi lapselle? Auts.
2. Mitä tarkoittaa olla "lapsen suhteen jaolla"? Ihan oikeasti, mitä tarkoittaa, kun en tajua?

No, pisteet Rusaselle, että esittää myös kehitysehdotuksia päivähoitoon, koska "kaikki eivät voi tai halua olla pienten lasten kanssa kotona". Mutta että omahoitaja, joka sitoutuisi lapseen hänen viisivuotispäiväänsä asti? "Ajattelin vuonna 2014 muuttaa Tampereelle, niin enpä voi ottaa enää uusia omahoidettavia. Sori."

Uskon kyllä, että päiväkotijärjestelmässämme on paljon parantamisen varaa, niin lasten kuin työntekijöidenkin näkökulmista. Mutta niitä ei ratkaista syyllistämällä äidit kotiin. Jos vaikka tuplattaisiin päivähoidon budjetit niin saataisiin ehkä tarpeeksi ja kunnolla palkattuja ihmisiä töihin. Mutta tämä on toki yhtä epärealistinen ratkaisuehdotus kuin Rusasen sitoutumisvaatimus.

Kuten huomaatte, täällä koira ulisee kun kalikka kalisee, eli tuskailen kun päätökset kuopuksen päivähoitourasta pitäisi saada lyötyä lukkoon ja olen kotiinsyyllistymisen rajamailla. Esikoisen kanssa aloitus oli helpompaa kun hoitopaikkana oli ihana kahdeksan lapsen ryhmis, nyt vaihtoehtona on vain jättipäiväkoti isoine ryhmineen. Ja valitettavasti olen nähnyt miten pihalla saa lapiosta huolella päähän ennen kuin yksikään hoitaja on paikalla. Miten sinne tuollaisen pienen, nyyh nyyh ja voi voi.

6 kommenttia:

  1. Minä olen kallistumassa kotiin mutta en syyllistymisen johdosta. Ihan vaan siksi, että musta se vois olla tosi kivaa viettää lasten 2 ekaa vuotta kotona niiden kanssa. Tosin tässä voi vielä mieli muuttua juoksun edetessä. Onneksi ei tarvitse ihan vielä lopullisesti asiaa päättää.

    Jos jään kotiin, niin multa menee työpaikka. Olispahan siinä syy etsiä uusi ja opintojani vastaava duuni täältä Tanskasta...

    VastaaPoista
  2. No jos ihan tarkkoja ollaan, ei kyse ole syyllisyydestä minullakaan (tällä kertaa), vaan päiväkotien todellisuus on alkanut paljastumaan minulle, ja se ei ole hirveän auvoinen.

    Sinänsähän minua ei pakota töihin mikään muu kuin omat suunnitelmani, eli se, että asia on kertaalleen miehen kanssa sovittu. Ja nyt kun taidamme saada hoitoonmenoa hiukan venytettyä, niin ei se töihinmenokaan enää tunnu niin pahalta.

    Sulla on ihan hyvä tupla tai kuitti -tyyppinen tilanne. Ehkä kannattaa ottaa riski :)

    VastaaPoista
  3. Riskejä on hyvä ottaa aina välillä, pysyy jännite yllä. Ja kun lapset tuli näin kerralla, niin voinhan mä hyvin olla pari vuotta kotona. Niin ne muutkin olis kahden lapsen kanssa, kahteen eri otteeseen :) Sikäli mikäli jos nyt muihin tarvii edes vertailla.

    VastaaPoista
  4. Vertailu lienee kaiken pahan alku ja juuri näissä äitiyskeskusteluissa eli ei vertailla ;) Mut jos mieli tekee ja pää kestää, niin varmasti kannattaa kokeilla. Ja kuten sanoit, niin eihän sitä työhönpaluun päivää tarvitse lukkoon lyödä etukäteen...

    VastaaPoista
  5. Luin yhden Keltikankaan kirjan, ja on sillä pointtinsa. Lehtijuttuihin vaan nostetaan aina ne kaikista raflaavimmat jutut.
    Mä tulkitsin Keltikankaan jutut niin, että päivähoitoon pitäisi tulla enemmän resursseja, pienemmät ryhmät, vähemmän vaihtuvuutta (sekä hoitajiin että hoidettaviin) ja enemmän lapsen yksilöllisyyden huomioimista. Mun mielestä kaikki edellämainitut ovat hyviä vaatimuksia, jotka vanhempien tulisi esittää poliitikoille.
    Harmillisesti nämä keskustelut _aina_ jämähtävät siihen, pitääkö vai eikö pidä hoitaa lapset kotona. Se keskustelu ei ole kovin rakentava, eikä se ainakaan vie päivähoitoa yhtään eteenpäin. Toki voi olla myös sitä mieltä, ettei ole tarvettakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Olet oikeassa, että kaikki tuo olisi varmasti hyväksi päivähoidon kehittämiselle - ja olen ymmärtänyt että Keltinkangas on halunnut puuttua juuri näihin. Onkin mielenkiintoista miksi julkista keskustelua ei ohjata päivähoidon kehittämisen suuntaan vaan se palautuu aina siihen äidit kotiin -keskusteluun. (Koska vaatimuksiin vastaaminen maksaisi liikaa...?)

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...