perjantai 24. toukokuuta 2013

Uskontunnustus


Minä uskon lautasmalliin, 
kuusiosaiseen ravintoympyrään, 
maitoon, leipään ja vitamiinisuosituksiin.

Ja julkisiin palveluihin,
hyvinvointivaltioon, 
joka sikisi yhteisvastuullisista arvoista,
syntyi sotienjälkeisessä tulevaisuudenuskossa,
kärsi 90-luvun lamassa, 
heikentyi,
horjui ja supistui,
luisui alas talouskriisiin,
nousee yhteisellä ponnistuksella kuolleista,
ja on progressiivisen verotuksen avulla
auttava niin vanhoja kuin uussuomalaisiakin.

Ja peruskouluun,
ihmisten väliseen tasa-arvoon,
rokotusohjelmaan,
ilmastonmuutokseen,
riittävän hyvään vanhemmuuteen,
kohtuuteen,
tieteelliseen maailmanselitykseen
ja feminismiin.

Aamen.

17 kommenttia:

  1. Jaa, en mäkään varmaan voi enää kutsua itseäni uskonnottomaksi. Kuuluuko tähän uskontoon myös joku rukous, välillä kaipaisin?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ketäs siinä rukoiltaisiin kun aika monilla tasoilla liikutaan...? Valtiovaltaa vai kanssaihmisiä? Sähän voit vuorostasi kehitellä sellaista ;)

      Poista
  2. Haha, jopas keksit hyvän, d-vitskun voimaannuttamana, otaksun. Aamen siis täältäkin, mikä näkyy kyllä varmaan pitkälti teksteissäni jo muutenkin ilman uskontunnustustakin. Yleisestihän nuo ovat asioita, joita ei blogistin kannattaisi huudella, epämediaseksikästä ja täysin tylsää paasausta yltäkylläisyyden ja itseriittoisuuden aikanamme.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Wandiksen herättämän keskustelun pohjalta osaltaan, kyllä. Ymmärrän hyvin, että joku unohtaa ne tipat, mutta terminologia, että joku ei *usko* d-vitamiiniin oli mulle ihan uutta. Samoin uudessa Imagessa, jota eilen lueskelin, oli monia viittauksia samaan aiheeseen: miten kaikesta on tullut uskonasioita - ei ole enää jaettuja yleisiä arvoja tai totuuksia vaan kaiken voi kyseenalaistaa omasta näkökulmastaan.

      Kriittinen ajattelu on tietysti erittäin suotavaa, mutta minä ainakin olen taipuvainen uskomaan, että on olemassa jopa minua asiantuntevampia tahoja eri aihealueissa ja että suomalaiset viranomaistahot lähtökohtaisesti ajavat kansalaistensa parasta.

      Todella auktoreettiuskovaista ja, kuten sanoit, epätrendikästä.

      Poista
    2. En tiedä liittyykö tämä nyt mitenkään aiheeseen mutta juteltiin juuri tänään salaliittoteoreetikoista ja siitä, miten mikään logiikka ei heihin pure. Puoliso oli jutellut yhden kanssa pitkään, ja lopulta kysynyt, että mikä todiste riittäisi siihen, että uskoisit ettei näin ole. Salaliittoteoreetikko oli katsonut silmät pyöreinä ja todennut, että ei mikään, koska tämä on totta. Vähän pelottavia ovat moiset.

      Poista
    3. kyl mäkin ymmärrän tippojen satunnaisen unohtelun mut en vaan pysty tajuamaan sitä, kun olen viime kuukausina lukenut eri foorumeilta ainakin kymmenen eri juttua, jossa jengi lähinnä ei unohda pari kertaa kuussa niitä tippoja vaan muistaa ne sen pari kertaa kuussa. en tiiä miks se vituttaa mua mut vituttaa silti. sit kuitenkin kehutaan olevansa vaikka mitä ruoka- ja paskanatseja.

      mulla on varmaan vaihdevuodet alkamassa, kun vituttaa kaikki turha paska.

      wandis

      Poista
    4. Siina: no nuo rokotusvastaiset menevät mun maailmassa jo salaliittoteoreetikkojen puolelle... Mutta tuossa mun listassa on aika eri tasoisia juttuja: poliittisesta kannasta (tulonjako) tieteellisiin totuuksiin (ilmastonmuutos) ja etiikkaan (tasa-arvo). Itse olen taipuvainen ajattelemaan, että muutan näkökantaani, jos riittävän hyvin perustellaan - silti pohdin, että olenko yhtä yksisilmäinen kuin mainitsemasi salaliittoteoreetikot näiden omien totuuksieni suhteen. Eli millä perusteella minut vakuutettaisiin, etteivät naiset ja miehet ole tasa-arvoisia keskenään? Ei millään, koska olen oikeassa...

      Ja Wandis, ymmärrän kyllä että joku asia käy kyrsimään kohtuuttomasti - mä olen tosi hyvä siinä. Tällä hetkellä mun ykköshermostumisenaihe on autoilijat, jotka eivät pysähdy suojatien eteen. (Siis melkein kaikki autoilijat.) Miten se voikin olla vaikeaa! Joku päivä jään varmaan auton alle tämän tapakasvatukseni tuloksena...

      Poista
    5. Hei sinä ihana Täti-ihminen!

      Olen blogisi anonyymi stalkkaaja ja ihalija sekä kirjoitustyylin että -sisällön osalta. Tähän postaukseen yritin vääntää eilen jotain viisasta sanottavaa, koska kolahti niin yksiin oman arvomaailmani kanssa, mutta en keksinyt mitään ei-pateettiselta kuullostavaa, joten en kommentoinut.

      Mutta nyt voin neuvoa - tai pikemminkin käsk... siis voimakkaasti (HYVIN voimakkaasti) kehottaa: älä koskaan äläkä ikinä Turussa mieti, pysähtyykö auto suojatien eteen. Joitain liikennesäännöt noudattavia poikkeuksia löytyy, mutta yleensä autot Turussa eivät pysähdy. (Tämä on joku varsinaissuomalainen tapa, esiintyvyys runsasta myös lähikunnissa ja -kaupungeissa.) Eivät myöskään punaisiin liikennevaloihin. Tai toisen auton viereen, kun em. toinen auto on pysähtynyt suojatien eteen ja viereistä kaistaa vedellään iloisesti vaan eteenpäin.

      En yritä olla hauska enkä nokkela, tuo auton pysähtymättömyys on oikeasti ihan liian karsea asia. En ole lukenut blogiasi kovin kauaa, joten en tiedä, onko turkulainen autoilutyyli kenties sinulle hyvinkin tuttu vaiko ei. On ikään kuin äänetön sopimus (aika yksipuolinen mielestäni, mutta eipä se vaikuta), että jalankulkija pitää huolen itsestään.

      Kovasti en tykkää siitä, kun turkulaisia pilkataan vähän kaikesta ja pidetään tyhminä (mutta ei se nyt niin haittakaan, koska olen ihan muualta päin Suomea kotoisin, joten ei ikään kuin koske itseä, mutta ei täällä kaikki pielessä ole, vaikka paljon onkin), mutta autoilukulttuuri on ihan kamalaa. Ja vaikka ihmisiä jää suojatiellä/pyörätiellä/jollain muulla tiellä auton alle, niin homma ei muuttune lähiaikoina (=koskaan). Eli väistä aina, kun liikut kävellen, yksin tai lasten kanssa. Minä väistän, liikun paljon kävellen ja aika paljon saakin väistellä, vaikka kuinka olisin sillä suojatiellä tai suuntaamassa sinne.

      Anteeksi holhoava paasaus, olet aikuinen ja ajatteleva ihminen, ymmärrät varmasti ihan itse tällaiset jutut, mutta kun... aina kaikki eivät oikeasti usko, että "voiko se olla nyt niin päin honkia". Kylsevoi.

      Ja vielä kiitokset blogista, pidän siitä, kun on ajatuksia ja mielipiteitä (ei haittaa, jos ovat samansuuntaisia kuin omani) ja osaa pukea ne sanoiksikin vielä. Ilo tällaista on seurata.:)

      Poista
    6. Kiitokset anonyymi lukija kauniista sanoistasi, ja kiitos myös huolenpidostasi minusta liikenteessä! :) Olen samaa mieltä, että autoilukulttuuri on Turussa syvältä ja poikittain. Helsingissä mielestäni ajetaan herkemmin punaisia päin, mutta Turussa on ongelmana on muiden huomioiminen - kaistanvaihtajalle ei anneta tilaa eikä niille jalankulkijoille.

      Kehotuksestasi huolimatta jatkan liikennekasvatusprojektiani - en tietenkään suinpäin hypi autojen eteen, mutta jos näen, että autolla on riittävästi aikaa pysähtyä, teen tiettäväksi ylitysaikeeni. Joskus käy niinkin, että saa perääntyä, koska auto ei tosiaan pysähdy. En tunnusta näyttäväni kansainvälisiä käsimerkkejä, paitsi ehkä ironista peukkua. Mutta sapettaa.

      Asian toinen puoli näkyy autoilijana: kun pysähdyn suojatien eteen, aikaa menee tuhottoman kauan, koska jalankulkija ei usko, että tosiaan aion pysähtyä... Jos hän ylittäisi kadun vuorollaan - ensin - pääsisimme molemmat jatkamaan matkaa nopeammin.

      Poista
  3. Jee, hyvä hyvä :)

    VastaaPoista
  4. ja just kun mä mietin, että kaikki [lapsenhoidollisest] toimensa voi perustella sillä että uskoo johonkin - siis myös näitä tutkimustuloksia voi poimia parhaaksi katsomallaan tavalla ja rakentaa niistä jonkun uskomusjärjestelmän, johon nojaa. sitä voi sitten viilailla sen mukaan, miltä tuntuu hyvältä toimia, niin että lopulta on systeemi, jonka jokaista osaa tukee joku tutkimustulos, mutta koko setti on keskenään ihan ristiriitainen. alkoi vituttaa niin, että en aio uskoa enää mihinkään, toimia vaan fiilispohjalta. tää tuntuu hyvältä nyt!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Siis sä *uskot* että fiilispohjalla toimiminen on paras ratkaisu? Hehe, ei tästä pääse mihinkään.

      Mutta juuri noinhan se on. Etenkin näin nettikasvattajina on todella helppoa poimia eri suuntauksista parhaat palat ja siteerata hiekkalaatikon laidalla hämäriä muistikuvia Hesarin jutuista omaa kantaansa perustellakseen. Että kuuluuko sitä lasta kehua vai ei ja mistä aiheesta ja miten? Noin esimerkiksi. Kilpailevia teorioita riittää.

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...