tiistai 2. huhtikuuta 2013

Paremman arjen reseptit

Terveisiä pääsiäisestä! Se oli kiva! Ja rento!

Yleensä loma - etenkin lyhyt sellainen - on hyvin haasteellista aikaa: miten saadaan kohtaamaan kaikkien odotukset tekemisistä ja tekemättömyyksistä, vieläpä jos ollaan kotona ja eletään jatkuvan kotityökuoleman vaarassa. Tiedättehän: oleta, pety, mökötä.

Nyt synnytyksen lähetessä meillä ei ollut lomaksi mitään suunnitelmia enkä minä järjestänyt itselleni ohjelmaa, miehen toiveena oli urheilla. Perjantaina meillä oli ystäväperhe illallisella, sunnuntaina vierailtiin vanhempieni luona, ja maanantaina ompeluseura kokoontui meillä, siinä kaikki virallinen ohjelma. Pystyimme siis oikeasti viettämään sellaista rutiinintäyteistä perhearkea, mistä olen usein kuullut puhuttavan: aamiaisen jälkeen pihalle, sitten yhteinen, yhdessä nautittu lounas, sitten pienempi päiväunille, mies urheilemaan, esikoinen naapuriin tai omiin touhuihinsa ja minä lepäämään. Sitten taas ulkoilua, yhteinen, yhdessä nautittu päivällinen ja iltameiningit.

(Ja siinä sivussa minä muuten urakoin valmiiksi ne juuttaan valokuva-albumit - vähänolen suuri sankari! Luinpa vähän kirjojakin.) Historiallista tässä oli myös se, että söimme koko perhe saman pöydän ääressä jopa kolmesti päivässä. Ja mikä jännittävintä - tämä rutiininomainen eläminen tuntui ihan lomalta.

Osaltaan tämän onnistuneen loman mahdollisti ruokasuunnittelu, jota - uskokaa tai älkää - meillä ei ole koskaan harrastettu. Kaupasta ostetaan aina "kaikkea", siis sellaista perustarvetta, mitä meillä käytetään. Sitten kello 11.30 tai 16.30 aletaan penkoa kaappeja, että mitäs täällä nyt sitten olisi. Nelipäiväisen viikonlopun aikana kaappeja olisi täydennetty vähintään kerran, ellei kahdesti.

Mutta nyt kun tiedossa oli pitkät pyhät (yleensähän niistä ei kerrota etukäteen), jotka vietettäisiin lähes kokonaisuudessaan kotona, laadin menun neljälle päivälle ja miehelle kauppalistan sen mukaan. Ja istu ja pala, suunnitelma toimi nerokkaasti! Toki järjestin tällä metodilla itselleni kaikki viikonlopun ruoanlaittovuorot, mutta mies pyytämättä kompensoi rastia esimerkiksi siivoamalla keittiötä, mikä meillä normaalisti lasketaan ruoanlaittajan vastuualueeksi.

Onkin nyt tehnyt jotain poikkeuksellista ja harkinnut muuttavani toimintatapojani sellaisiksi, että ne paremmin toimisivat arjessa. Yleensä seison tiukassa vastarinnassa kaikkia itse keksimiänikin uusia tapoja vastaan - en halua toimia järkevästi, haluan toimia niin kuin toimin.

Uutena arjenjärkeistämistavoitteena on siis tehdä viikottainen ruokalista ja kahdesti viikossa kauppareissu. Jo nyt tapa on kestänyt pitkään, sillä tänään lähetin miehen kauppaan loppuviikon menun mukaisen kauppalistan kanssa.

Haasteellista on vain keksiä noin kolmekymmentä helppoa arkiruokaa, joita meillä söisi edes valtaosa perheestä. Mutta kun saan listan aikaan, sen rotaatiolla voi elellä vaikka kuinka kauan.

Erityisongelman muodostavat erityisruokavaliot: mies on kasvissyöjä ja lapset eivät (minä syön kalaa, mutten lihaa). Käytännössä voimme syödä kolme ihmistä kalaa ja yksi kasvista, tai sitten kaksi lihaa ja kaksi kasvista. Liharuokien tarjonta on meillä ollut surkeaa, koska en tykkää ostaa lihaa - broileria en mistään hinnasta - mutta nyt kun en voi tuudittautua yhteen syötyyn ateriaan päiväkodissa, pitänee petrata ja ostaa hieman useammin lihaakin (koska myös ne papuruoat ovat heikoissa kantimissa).

Pääsiäisenä listalla oli:

- Pinaattikeitto (so. eines pakkasesta - pieni pehmeä lasku sentään ruoanlaittoviikonloppuun)
- Sienirisotto ja uunipunajuuret - lapsille osa risotosta erikseen ennen sieniä ja timjamia (olen nero!) ja lisukkeeksi lihapullia (jauhelihasta)
- Muussia ja lihapullia/täytettyjä portobellosieniä
- Pinaattiricottacannelonit
- Lauantain iltapalana: pannukakkua, marjoja ja jäätelöä

Kaikkia isompitöisiä syötiin kahdesti, ja sunnuntaina syötiin vanhemmillani (kaalikääryleitä), mistä saatiin yksi ateria mukaankin. Minun logiikallani näin pitää ollakin. Joka päivä ei voi valmistaa kahta lämmintä ateriaa alusta loppuun. Älkää kertoko miten te se kätevästi teette.

Tämän loppuviikon (ke-la) listalla on:

- Kalakeitto (miehelle erotetaan osa keitosta ennen kalan lisäämistä, siitä joko soijanakki/soijajauhelihakeittoa)
- Muussi ja (itsetehdyt) pinaattiletut
- Basmatiriisi ja limassol (halloumia tomaattikastikkeessa)

Palaan ruokalista-asiaan sen päivittyessä. Sillä välin: kaikki vinkit helppovalmisteista ruoista, joissa ei ole lihaa, kasviksia, tomaattikastiketta, mausteita eikä mikä muutakaan epäillyttävää, otetaan suurella lämmöllä vastaan!

22 kommenttia:

  1. Ah, mun on pitänyt kirjoittaa tuosta arkiruokarotaatiosta ties kuinka kauan. Meillä petti pääsiäisenä ruokahuolto totaalisesti (lähinnä tosin lasten purkkiruoan osalta ja koska sairaiden, vain purkkiruokaa syömään suostuvien lasten takia jäi anoppilan pääsiäispäivällinen väliin) ja tänään selvisin kauppareissusta kahden päivän ruokien kanssa, ja sekin vaati mielikuvitusta ja silti syödään samaa mitä viime viikolla.

    Anyways, saisinko, jos ja kun ehdit, cannelonien ohjeen? Tai jos voit linkata.

    Meillä perussettiä on soijamakaronilaatikko, lohikiusaus (tästä ei paljoa ruoka muutu helpommaksi), kikhernepyttipannu, fetakikhernepihvit, uuniperunat ja kasvissosekeitot. Ja sitten einekset.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, laitetaan ohje!

      Nää on hyviä perusruokia meilläkin! Paitsi kikherneet, jotka pitäisi kyllä ehdottomasti saada lasten menulle - ovat niin hyvää ja kelpo ruokaa. Eli laitetaan ne sinne! Teetkö itse kikhernepihvit? Vaihtarina resepti siihen?

      Poista
    2. http://periaatteennainen.blogspot.fi/2012/09/jokaviikkoinen-jorinapaivitys.html

      Sieltä löytyy!

      Poista
    3. I love vertaistuki! Mahtavaa, kun on joku muukin, joka ei osaa paistaa pihvejä! Mun punajuuripihvit oli ihan törkeen rumia.

      Täytyypä koettaa näitäkin. Kuvia ei tule, voin kertoa jo tässä vaiheessa. :D

      Poista
    4. Kiitos Pena!

      Mä olen luovuttanut kasvispihvien suhteen juuri siksi, koska en tajua miten ne paistetaan niin hitaasti, että pihvit (raasteet) oikeasti myös kypsyisivät sisältä - ei vain palaisi päältä. Kikherneen ja fetan kypsymisessä ei tietty oo ongelmia. Mutta luulen, että kokeilen kuitenkin tehdä näitä uunissa enkä pannulla...

      Poista
  2. Mun kaveri kertoi bravuuristaan, joka uppoaa perheen pienimmille. En siis ole vielä ehtinyt kokeilla, mutta ohje menee näin.

    pakasteseitä (sellainen palaseiti käy hyvin)
    1. kpl pakastepinaattikeittoa
    1. fetakuutio (niitä Apetinan fetakuutioita)

    Kasataan tuossa järjestyksessä uunin kestävään vuokaan eli ensin sei, sitten pinaattikeitto ja päälle fetapala. Paistetaan kunnes on kypsää eli kunnes on saanut kivasti väriä tuo feta. Toimii kuulemma perunan tai riisin lisukkeena.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on luovaa einesruoanlaittoa :)

      Meillä on feta-pinaattikombo käytössä monessa yhteydessä (mm. pastakastike ja munakas) - pääosin siksi, koska pinaatti on ainoa vihreä, joka uppoaa *mielihyvällä* meidän lapsiin, ja myös aikuiset tykkää. Ja pinaattikeittoa syödään myös sellaisenaan. (Ts. lapset syö. Se on yksi harvoja ruokia, joista aidosti traumatisoiduin koulussa, en pysty edes maistamaan... Pitäisikin opetella tekemään itse!)

      Poista
  3. Veronika (ei enää Jusleniasta)3. huhtikuuta 2013 klo 9.56

    Heh, pitänee yrittää tuota limassolia! Yleensä, kun mä yritän olla valistava ja teen kasvisruokaa, mies syö iltapalaksi kokonaisen paistetun broilerin ja lapsi haluaisi pelkkä spagettia...
    Mutta pari ruokaa: Linssitomaattisosekeitto (maailman helpoin, linssejä, vettä ja mausteita vaan tomaattimurskan sekaan) ja tortillat. Jos vaan availee pari tölkkiä (esim. kikherneitä ja maissia) ja pilkkoo vähän kasviksia, saa helposti kätevän ja kaikille maistuvan ruuan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Limassol on Ysibaarin listalta pöllitty, suosittelen! Aikuisten versioon paistetaan valkosipulia ja sipulia, yksi halloumi pilkottuna ja tomaattikastiketta. Maustetaan yrteillä ja pippurilla.

      Linssitomaattisosekeitosta epäilen, että meillä tyrmättäisiin vain linssit ja tomaattisose. Mutta eipä ne lapset (esikoinen) epänirsommiksi opi jos ei yritä opettaa!

      Poista
  4. Ensin päivän *blink*: "lihaa, kasviksia, tomaattikastiketta, mausteita eikä mikä muutakaan epäillyttävää".

    No sehän kuulostaa helpolta.

    Sitten: minäkin haluan cannelonien ohjeen.

    Ja vielä kolmanneksi: oma lempihuvini on kirjoittaa BBC Good Foodin hakukenttään sanat "one pot" ja tutkia tuloksia. Sitä kautta löytyi esimerkiksi sieni-pinaattipilahvi, joka epäilyttävästi maustettiin kanelilla ja kardemummalla, ja jota lapsi söi hyvällä, no, kohtuullisella halulla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Minähän sanoin, että helppoa ei ole! Tosin nyt sen höpsön "Kuinka kasvattaa beben" jälkeen tietenkin hetken aikaa puhkun intoa syöttää lapsille sinihomejuustoa. Onhan vain oma mokani, että lapset ovat nirsoja. (Mutta miehen nirsoutta en ota omalle kontolleni....)

      Resepti tulossa!

      Poista
  5. Jep, helpolla pääsee, kun anoppi on kasvattanut ranskalaisen bébénsä oikeaoppisesti: se kokkaa kaikki illallisruoat - ja lomalla kaksi lämmintä ateriaa päivässä - ja meidänkin bébét on sen verran ranskalaisesti kasvatettu, että pöytään voi laittaa melkein mitä vain. Tosin tällä hetkellä vain yksi kolmesta syö homejuustoa.

    Eettinen puoli on sitten erikseen, mun makuun saisi olla harvemmin lihaa, mutta ei mulla oikein ole varaa nuristakaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot muuten niin Pamela - samanlainen lapsikombo ja kaikkea. :D

      Poista
  6. "- - tänään lähetin miehen kauppaan loppuviikon menun mukaisen kauppalistan kanssa." - Senkin epälojaali! Linjarikkuri! Koirankuonolainen! Mun mielestä kaikkien muidenkin pitää vuodattaa epätoivon hikikarpaloita perjantaina kello 15, kun mies hiostaa viikonlopun kauppalistan suhteen ja päässä lyö työviikon jälkeen ihan tyhjää.

    Itsetehty pinaattikeitto (rasvaa, vehnäjauhoa, maitoa, pakastepinaattia, mausteeksi suolaa, valkopippuria ja vähän sokeria) on maailman helpoin ja nopein tehdä. Meillä syödään sitä usein juurikin perjantaisin, osin siksi, että lapsi vonkuu sen perään joskus heti aamusta.

    Muuten meillä tehdään kalakeittoa, soijarouhe- tai tonnikalamakaronilootaa, uunikalaa, uunijuureksia (toimii kalan ja kasvispihvien lisukkeena) ja kaikenlaisia pastahässäköitä. Varmaan jotain muutakin, mutta niitä en muista. Viimeksi kokeilin sitä Safkaa-kirjan katka-/tiikerirapupastaa, johon tuli tuoretta inkivääriä ja chiliä, ipana söi ihme kyllä sitäkin, mieskin vaikka mutristelikin.

    Mutsin murkina -blogissa on myös hyviä ja helppoja arkiruokareseptejä. Sen kirjoittaja on mun vanha opiskelukaveri, joka opiskelee nykyään ravitsemustiedettä. Luotan siis sokeasti reseptien laihduttaviin, tukkaa tuuhentaviin ja yöunia parantaviin ominaisuuksiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Täytyykin kokeilla tuota pinaattikeittoa - jotenkin huvittaisi tehdä tuoreeseen pinaattiin, jos kerran rupeaa itse tehden hifistelemään...

      Ja kiitos blogivinkistä, tsekkaan!

      Poista
  7. Aionpa kokeilla tuota limassolia. Tosin se kuulostaa jotenkin limalta ja lasolilta, mutta aion silti.

    Meillä on kans kuuden viikon kiertävä ruokalista, jota noudatin melko tiiviisti pari kuukautta. Nyt otan sieltä inspiraatiota kun lyö tyhjää kaupassa.

    Ja ruokavihje: oletteko kokeilleet quornia? Se on joku sieniprotskujuttu, jota saa K-kaupan pakastealtaasta. Rouhe on todella jauhelihamaista ja nugetit tosi kananugettimaisia, jos siis tykkää lihamaisuudesta ruuassaan. Pääsiäisenä leivitin quornfileitä, olivat tosi hyviä ja meheviä. Me ei syödä enää juurikaan soijaa ja quorn on pelastanut esim. makaronilaatikon ja muut ruuat, joihin kaipaisi jotain lihamaista korviketta. Laitoi quornrouhetta viimeksi kaalilaatikkoon, jota tulikin koko suvulle kolmeksi ateriaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ruokalaji, joka alkaa sanalla "lima" ei minunkaan mielestäni ole lähtökohtaisesti herkullisen kuuloinen. Mutta olen rehellisesti pitänyt sen alkuperäisen pöllimäni nimen.

      En ole kokeillut quornia enkä seitania. Enkä oikein edes tiedä miksi. Varsinkin mies ahtaa soijaeineksiä siihen tahtiin että vähän hirvittää eli siihen olisi kiva saada variaatiota. Tosin syödään meillä sienisieniäkin todella paljon. (Esim. pääsiäismenun joka aterialla...)

      Poista
  8. Onpa lohduttavaa, että myös muut ihmiset ovat olleet kuuroja tälle suunnittelukäytännölle, jota on varmaan mainostettu seiskaluokan kotitaloustunneilta saakka! Itsehän olen ottanut tämän mullistavan käytännön arkeemme jokunen viikko sitten, ja uskottava se on: homma toimii!

    Perunamuussi on hyvä, sitä voi syödä pari kertaa lisukkeena ja lopusta tehdä perunavellin tai perunarieskaa (sekoittaa muussiin maitoa, ohrajauhoja, rasvaa ja kananmunan). Välillä teen papukeittoa, joka ei välttämättä vaikuta järisyttävän maukkaalta, mutta on hyvää pikaista arkiruokaa. Pistoun voi korvata hyvin purkkipestolla ja jättää sen lasten lautasilta pois. Meillä keitto syödään sormin, tytöt onkii pastat ja kikherneet, ja jättää suurimman osan vihanneksista lautaselle...

    Mun suunnittelurutiini on kylläkin ottanut vähän takapakkia. Yritin ujuttaa listalle myös uusia ruokalajeja, ja yllättäen ne ei oikein uppoa lapsukaisiin. Pitäs kai skarpata ja jatkaa Hello Kitty -pihvien vääntämistä, ei kai ne muuten opi syömään muuta kuin makaronilaatikkoa.

    Odottelen muita reseptejä, sienirisottoa on pitänyt testata jo jonkun aikaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Perunarieskaa!! Mahtavaa! Mulla kävi yksi kaveri tänään kylässä ja yhdessä jo suunniteltiin miten leivotaan omat leivätkin. Tuosta voi aloittaa. Ja mulla on myös loistava saaristolaislimpun resepti... Ai miten niin keulii tämä suunnittelu?

      Mä teen ylijäämämuussista perunalettuja - harvoin muussia kuitenkaan jää. Siinä sotketaan muussin joukkoon pari munaa, vähän maitoa ja jauhoja siteeksi. Lasten suurinta herkkua.

      Poista
  9. Tämä nyt saattaa mennä niiden epäilyttävien listalle mutta kerrompa kuitenkin :)
    Sitä kalaa kun pitäisi se pari kertaa viikossa syödä niin tämä on ihan superhelppo tehdä ja uppoaa ainakin meidän kalanirsoilijoihin;
    lohta ja pestoa.
    Siinä se kaikessa yksinkertaisuudessaan. Isketään lohi uunivuokaan ja purkillinen pestoa päälle ja uunia vajaa tunti n. 200 astetta. Voi olla vihreää tai punaista pestoa.

    VastaaPoista
  10. Ja sen peston päälle vielä kun murskaa hapankorppua, niin tulee TOSI hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pestolla maustettu lohi on kyllä hyvää (minusta) - mutta hapankorppukuorrutus on uusi idea... Pistetään korvan taakse, kiitos!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...