Vaikka on silkkaa hupsuutta pohtia oman lapsikatraan ikäerojakauman toimivuutta, niin nyt on ehkä hetki pienelle itsesuggestiolle, että miten hyvin tämä kaikki tuleekaan toimimaan kolmen lapsen kanssa. Tilanteemme on siis seuraava: vauvan syntyessä esikoinen on kuukautta vaille viiden ja kuopus, jota pitäisi oppia kutsumaan keskimmäiseksi, kaksi vuotta ja neljä kuukautta.
1. Ensinnäkin, kuten jo aiemmin olen todennut: molemmat tytöt jaksavat katsoa hyvän tovin telkkaria.
2. Kuopus nukkuu yhä päikkäreitä, mikä jatkunee kunhan hankin toiset vaunut päikkäreitä varten, ja esikoinen viihtyy keskenään tunnin tai hyvän tovin: Hama-helmien, piirustustehtäviensä tai viimeistään iPadin Lasten Areenan kanssa (josta näkyy vain lastenohjelmia eli sillä on turvallista surffailla). Pieni lepohetki mahdollistuu siis myös minulle (kunhan vauva lepää samaan aikaan, mutta miksipä ei lepäisi). Isosisko myös kyläilee omatoimisesti naapureissa, mikä vähentää toisinaan kodin päälukua. Pikkusiskokin kyläilisi, mutta en kehtaa naapureiden vahdittavaksi laittaa.
3. Ikäero isompien sisarusten välissä ei ole liian suuri - yhteiset leikit onnistuvat jo. Silloin kun ei riidellä.
4. Kuopus tuntuu saavuttaneen ihan viime kuukausien aikana monia tärkeitä taitoja, eli ero on huikea vaikka viime syksyynkin verrattuna:
- Se osaa ihan oikeasti pukea. Henkselihousut, takin, kengät, hanskat ja pipon. Siis halutessaan. Unohdetaan tässä kohtaa aika vahva minä itte -ikä, joka tekee auttamisesta vaikeaa silloin kun omat avut eivät ihan riitä. "EI SAA AUTTAA! [kuluu kaksi sekuntia] Äiti auta! [yritän lähestyä] ITTE!" Kts. kohta 8.
- Se osaa kommunikoida monimutkaisiakin asioita. Ja kertoo (Porvoon matkan jälkeen) joka yskäisyn jälkeen, että "Ei tullut oksennus!" - mikä on hyvä tietää.
- Se tietää missä mikäkin on, osaa hakea kaapista omat vaatteensa, ja voi pyydettäessä kuljettaa alakerrasta vessapaperirullan yläkerran vessaan. Isosisko osaa tarpeen vaatiessa vaikka tehdä omat voileipänsä, ja tuolin kanssa ylettyy hakemaan mitä vain mistä vain. Onko se sitten hyvä vai ei... Molemmat ovat myös ainakin teorian tasolla hyvin kiinnostuneita pikkuveljestä, eli lapsia voi juoksuttaa tuttien ja vaippojen noutajina.
Valitettavasti kotikasvatuksessamme on ollut puutteita:
5. Heräämme tyypillisesti koko perhe yhdestä 180-senttisestä vuoteesta. Tämä yhtälö ei toimi jos minun kyljessäni vielä "nukkuu" vauva. Kuten tekee - pinnasänky on vahvasti kappaleina kellarissa.
6. Isommat kaipaavat ohjelmaa, tai minä kaipaan niille ohjelmaa - muuten turhautuneisuus purkautuu toimintana, jota ei jaksa katsella. Ja joku raja se on minunkin sallimissani tv:n katselumäärissä.
7. Kaikessa omatoimisuudessaan kuopus ei ole lainkaan kiinnostunut vaipoista luopumisesta. Päinvastoin, hän ei edes toivo likaisen vaipan vaihtamista: "Äiti, älä huomaa!" Tämä olisi pakko saada pian koulittua pois, koska kaksi vaipatettavaa on minulle vähän turhan monta, ja sitä paitsi haluan kuopuksen nyt käyttämät vaipat viimeistään kesällä uudelle kuopukselle.
8. Molemmilla (tai ehkä koko perheellä) on dramaattinen luonteenlaatu ja vietävä uhma.
Mutta aika balanssissa, eikö?
Hyvältä kuulostaa! Sitäpaitsi, kohta olet sellainen Kolmen Lapsen Äiti: tiedät ja osaat kaiken! :)
VastaaPoistaKyllä! Alan päteä niin ettei tottakaan ;)
Poistamulla on yks sana tohon 2-kohdan loppupuoliskoon: HAHAHHHAHHAHHHHAHHHHHAAAAAAAAAAAAAAAAAAAAA!
VastaaPoistaNyt en ymmärrä... Et ainakaan tohon nukkumisasiaan voi viitata.
PoistaMeillä on melkein samat ikäerot: tytöt oli 4v8kk ja 2v3kk pikkuveljen syntyessä pari kuukautta sitten. Samanlaisia ajatuksia ikäerosta on ollut mullakin, tosin sillä erotuksella, että meidän kaksivuotias ei kovin usein enää nuku päiväunia. Mutta eipä nuku tuo vauvakaan (paitsi vartin torkkuja sylissä), että samapa se...
VastaaPoistaKohta 7 on meilläkin työn alla. "Minä tykkään pissiä vaippaan" on perustelu, johon äitikään ei oikein enää osaa mitään sanoa.
Meillä esikoinen lopetti kuopuksen syntyessä päiväunet sinä päivänä kun päivähoito loppui. Ja se kyllä tuotti tuskaa, koska se oli myös hullun väsynyt aina. kuopus on nukkunut vaunuissa ikänsä ja saa sitä jatkaakin: esikoisen kanssa tehtiin se virhe että jossain kohtaa yritettiin siirtää sisään päiväunille.
PoistaMeiilä esikoinen on 5 ja puoli ja juniori 2 ja puoli kun tämä keilapallo kesällä ilmaantuu. Erityisen tyytyväinen oon siihen että oon kotona koko esikoisen eskari ajan. Mutta se koulun aloitus... Pitäiskö siihen sihdata nro4:n maailmaan tulo. Noo, jos asia kerrallaan kuiten mentäis...
VastaaPoistaAlkaako teillä siis eskari tänä syksynä? Meidän esikoinen menee vuoden päästä, eli vähän harmittaa kun katkeaa side noihin tarhakavereihin vuodeksi... Palaillaan sitten varmaan yhtä aikaa töihin ja eskariin. Kuvittelen nyt.
PoistaMut niin, kovin pitkällä tähtäimellä tuo uusi lapsi aina kun yksi menee kouluun ei taida toimia ;)
Eiköhän kaikki muljahda kohdilleen, pitemmällä kaavalla ainakin :)! Meillä on samanlainen ikäero kuin teille tulee näille nuorimmille. Suurin haaste oli se uhma alussa mutta silti pottailut opittiin jne :). Mutta ovat kyllä leikkineet/viihtyneet yhdessä tosi varhaisesta. Esikoisestasi voi olla jo hurja apu arkeen ihan pienempien "hoidossa" :)! Vitsit teillä alkaa kyllä olla Hetki lähellä :), mukava huomata se myös näin blogissasi!
VastaaPoistaMä turvaudun siihen muistoon, että esikoinen ei ollut lainkaan mustasukkainen kuopuksen syntyessä - että toivoisin ettei sellaista tulisi nytkään...
PoistaJa tosiaan, ainakin ajatuksen tasolla isoin sisko on tosi innokas auttaja. Ja pienempikin. Eli katsotaan paljonko vauva saa sipsejä syödäkseen näiden pienten apurien toimesta ;)
Välillä kyllä tuntuu, että kun nuorimmaisilla on ikäeroa se minuutti, niin monessa asiassa pääsee helpommalla kuin jos ikäeroa olisi pari vuotta; niitä voi kohdella sillä tavalla pakettina, nehän esim. nukkuu yhdessä päiväunia, syö samoja ruokia, harrastaa samoja asioita, niille voi varata yhteiset neuvola-ajat. Jossain vaiheessa tästä on varmaan luovuttava, mutta toistaiseksi se vähän tasapainottaa sitä, että ne on olleet vaipoissa, vaunuissa, sylissä, unikoulutettavana ja imetettävänä yhtäaikaa.
VastaaPoistaMeillä muuten isosiskosta oli ihanaa saada valita vauvoille joka päivä vaatteet - sehän on vähän kuin nukkeja pukisi. Ja sitten kun joku kehuu söpöä vauvaa, voi kehua miten isosisko on osannut pukea sen nätiksi.
Kaikessa lienee puolensa - mutta kyllä näin yksikköjen äitinä täytyy vain ihmetellä miten kaksosperheessä saadaan kädet riittämään. Juurikin kun pitäisi vaipat vaihtaa ja imettää yhtä aikaa. Ehkä se on helpompaa kun on jo harjoitellut rutiinit yhdellä lapsella ;)
PoistaHyvä idea tuo vaatteiden valinta - nyt jo isommat valitsevat omansa, niin ovat sitten yhtä kirjavan räikeästi puettuja kaikki... :D
Meillä on lapsilla 2 vuotta ja 2 kk ikäeroa. Esikoisen hyvin alkanut vaipattomuus viime kesänä kärsi kovan takapakin kuopuksen synnyttyä ja sillä tiellä ollaan edelleen... seuraavaa kesää odotellessa. En olisi _koskaan_ kuvitellut, että meillä vaipatetaan vielä 3-vuotiastakin. Ja nyt homma on kyllä sillä tolalla, että se pystyisi olemaan kuivana jos vain haluaisi, koska välillä on. Mä tartten myöskin kohta sen käyttämät vaipat kuopukselle, joten kunhan haalarikelit loppuvat, niin meillä aletaan pissiä pöksyyn myös ulkona.
VastaaPoistaNyt kun uhmaikä koitti esikoiselle ihan toden teolla, niin olen vain onnellisena todennut, että onneksi ei se vauva syntynyt nyt. Olisi voinut olla hyvin paljon mustasukkaisempaa tämä touhu.
Siitä ne hommat ja kuviot varmaan kolmilapsisenakin perheenä nopeasti lutviutuvat. Ja hyvin ajoitettu, kun on heti kesä tulossa eikä talvi!! :)
Ah, niin totta. Kesällä *kaikki* on helpompaa... Ensi syksyä en uskalla edes ajatella.
Poista