Mikään tällainen viisaus ei tietenkään ole kaiken kattava, mutta kai ne vauvat useimmiten pari ekaa viikkoa vaan posottavat unta, minkä sitten syömiseltään kerkiävät - ja vanhemmat ovat että aaah, onpa tämä helppoa ja mukavaa!
Tämä nyt sitten poislukien kaikki maailman poikkeustilanteet allergioista imetysvaikeuksiin. En jaksanut disclaimeroida... (Kuulitko kopsahduksen Kotuksesta?)
Mikä suositus? Apua! Anteeksi, että floodaan! Meidän vauvalle työnnettiin tutti jo Lastenklinikalla alle vuorokauden iässä! Miksei ne tutustu suosituksiin!
Voipi olla että kyseinen suositus on vain imetysfanaatikkojen matskua - mun eka neuvolantäti oli vähän sellainen. Eli tuttia ei saisi antaa heti alkuun (vaan vasta parin viikon iässä), jotta imuotteen kehittyminen ei häiriytyisi. Mutta eiköhän siellä Lastenklinikalla ole ihan pätevät syyt ottaa tutti käyttöön, etenkin jos äiti sijaitsee toisaalla...
Mä myös totesin tämän kaverin kanssa, että eiköhän imuote ole kunnossa kun paino oli nousussa jo toisena aamuna. Ja melko kehittyeeltä tuntuu myös tuo imemisen tarpeensa.
Voi mä olin unohtanut. Ehkä se pehmeä lasku tuli tarpeeseen kun niitä oli kaksi. Asu on kyllä mitä söpöin, luulisi kyyhkyjen rauhoittavan ärhäkänkin vauvan.
Mulle on jäänyt mieleen kun esikoinen oli just sen pariviikkoinen ja nukkui viisituntisia päiväunia, kun minä emännöin vieraita leipomuksineni. Että mikäs tässä on äitinä puuhastella. Tylsää vaan tahtoi oleman kun ei mitään tapahtunut...
Kyllä. Mä meinasin ottaa gradun esiin, kun esikoinen oli päässyt sairaalasta, kun "hyvinhän tässä kerkeää, sehän vain nukkuu tuolla sängyssään". Tää on varmaan taas evoluutio, joka varmistaa, ettei tule liikaa palautuksia heti alkuun.
Yhden taaperon äitinä totean että toi on niin totta. Ekat kaksi viikkoa ihasteltiin kun vauva vain nukkui ja söi ja nukkui lisää (oli meteli ympärillä mikä tahansa). Sitten todellisuus paljastui, vauva kyllä söi, mutta ei nukkunut, vaan itki ja söi ja ehkä nukkui jos oltiin ihan hipihiljaa (ja siinä kohtaa netistä löytyneet viisaudet "vauva on itkuisimmillaan 6 viikkoisena" tsjp. eivät todellakaan lohduttaneet). Todellisuus todellakin yllätti tämän esikoisen odottajan (jostain syystä olin tsempannut itseni valmistautumaan synnytykseen mm. lukemalla kätilöille ja lääkäreillä ko. aiheesta julkaistua oppimateriaalia, tutkijaluonne kun tietysti haluaa lukea asioista, niin ja btw informatiivisempaa on kätilömatsku :), mutta aikaan jälkeen syntymän ei ollut tullut varauduttua jokseensakaan yhtään.
Huh, aika karua. Mutta näin se on: nyt uudemmilla kierroksilla henkeään pidätellen odottaa, että millainen totuus sieltä paljastuukaan.... :D
Yhden ystävän kanssa puhuin tänään, ja mietittiin, että paras vaan suggestoida itsensä siihen, että tämä kolmonen nukkuu ihan loistavasti. Jos vaikka olisi itseään toteuttava ennustus? ;)
Tuo parin viikon alkuihanuus on pitänyt hyvin paikkansa meilläkin. Luulin sen jälkeen, että kuopukselle on tulossa koliikki, kun se alkoi saada iltaisin hulluja itkuhuutokohtauksia. Muutaman illan jälkeen tajusin viedä sen nukkumaan pimeään huoneeseen, sitä ilmeisesti ärsytti valot ja välkkyvä telkkari. Ketäpä ei, jos vaan haluaisi nukkua? Makkarissa hän nukkui sikeästi ja ihanasti (jonkun aikaa).
Jos kotiinpaluu olikin hänelle sokki? Ehkä teillä oli vääränväriset lakanat, ja se sitten huudatutti? Kyllä hän varmasti nukkuu tästä lähtien tosi hyvin!
Meidän esikoinen huusi aina - paitsi ne ekat kaksi viikkoa. Oli vaivalloista ja ikävää. Kuopus taas on ollut alusta asti tyytyväinen ja rauhallinen, ja mietin tuossa että jos kaikki vauvat ois samanlaisia, niin näitä sais tulla vaikka kymmenen. Ne ekat kaks viikkoa on vaan jatkuneet, hän saattaa esim pitkällä junamatkalla edelleen nukkua viiden tunnin päiväunet. (Paitsi siis kiukuttelee tää kuopuskin, niin paljon vähemmän vaan kuin ykkönen vauva-aikanaan, ettei tullu missään.)
PS. Kirjoitin tän kommentin sylissäni vauva ilman vaippaa. Viimeisen lauseen kohdalla sylissäni olikin vauvan lisäksi täysi lasti kakkaa. Ei sitä opi ihminen! Ehkä se oli kohtalon huomautus, ettei tää oo mun blogi, ja omat elämäntarinat pois. :)
Ehkä meillä oli tosiaan eksynyt roskis sinne hyvin nukkumisen nurkkaan... Nyt viime yönä otin esiin tutin, ja nukkumis-feng suit oli paljon paremmin kohdillaan.
Ja hih tuolle PS:lle. El clasico! Mutta ei se sitä kyllä meinaa, että pitäisi vähemmän kommentoida. Nää keskusteluthan on ihan parasta - etenkin kun en itse kirjoittele juuri mitään ;)
Meillä tämä tuore pikkuveli myös huutaa. Mahaansa kai, ja yleistä maailmantuskaa, ainakaan ei viitsisi sekuntiakaan odotella ruokaa. Isoveli taisikin olla aika helppo lapsi, näin retrospektiivisti.
Nyt vasta pääsen onnittelemaan, kun töistä kerkeän - pädi ei jostain syystä ole antanut kommentoida. Eli vielä oikein juhlallisesti: ONNEA! :) Hirmu suloiselta näyttää pienen pieni ihminen. Meillä oli niin hyvä tuuri, että nukkumista jatkui sen kahden ekankin viikon jälkeen, niitä aikoja kaiholla muistelen nyt omaa tahtoaan kehittävän taaperon kanssa...
Mitenkä? Olivatko? Ehkä ne tosiaan olivat. Meidän yksilömme teeskenteli pari ensimmäistä viikkoa olevansa aamuvirkku. Totuus on nyt käynyt ilmi.
VastaaPoistaMutta voih tuota kuvaa. Voih.
Mikään tällainen viisaus ei tietenkään ole kaiken kattava, mutta kai ne vauvat useimmiten pari ekaa viikkoa vaan posottavat unta, minkä sitten syömiseltään kerkiävät - ja vanhemmat ovat että aaah, onpa tämä helppoa ja mukavaa!
PoistaTämä nyt sitten poislukien kaikki maailman poikkeustilanteet allergioista imetysvaikeuksiin. En jaksanut disclaimeroida... (Kuulitko kopsahduksen Kotuksesta?)
Kopsahdus? Luulin, että pommi tippui.
PoistaOh noes! Äitille kamomilla-teetä! Kuva on kyllä ihana.
VastaaPoistaTyydyin kahviin ja Panadoliin :) Ja ajattelin ottaa käyttöön tutin hieman suositeltua varhemmin.
PoistaMikä suositus? Apua! Anteeksi, että floodaan! Meidän vauvalle työnnettiin tutti jo Lastenklinikalla alle vuorokauden iässä! Miksei ne tutustu suosituksiin!
PoistaVoipi olla että kyseinen suositus on vain imetysfanaatikkojen matskua - mun eka neuvolantäti oli vähän sellainen. Eli tuttia ei saisi antaa heti alkuun (vaan vasta parin viikon iässä), jotta imuotteen kehittyminen ei häiriytyisi. Mutta eiköhän siellä Lastenklinikalla ole ihan pätevät syyt ottaa tutti käyttöön, etenkin jos äiti sijaitsee toisaalla...
PoistaMä myös totesin tämän kaverin kanssa, että eiköhän imuote ole kunnossa kun paino oli nousussa jo toisena aamuna. Ja melko kehittyeeltä tuntuu myös tuo imemisen tarpeensa.
Voi mä olin unohtanut. Ehkä se pehmeä lasku tuli tarpeeseen kun niitä oli kaksi. Asu on kyllä mitä söpöin, luulisi kyyhkyjen rauhoittavan ärhäkänkin vauvan.
VastaaPoistaMulle on jäänyt mieleen kun esikoinen oli just sen pariviikkoinen ja nukkui viisituntisia päiväunia, kun minä emännöin vieraita leipomuksineni. Että mikäs tässä on äitinä puuhastella. Tylsää vaan tahtoi oleman kun ei mitään tapahtunut...
PoistaKyllä. Mä meinasin ottaa gradun esiin, kun esikoinen oli päässyt sairaalasta, kun "hyvinhän tässä kerkeää, sehän vain nukkuu tuolla sängyssään". Tää on varmaan taas evoluutio, joka varmistaa, ettei tule liikaa palautuksia heti alkuun.
PoistaYhden taaperon äitinä totean että toi on niin totta. Ekat kaksi viikkoa ihasteltiin kun vauva vain nukkui ja söi ja nukkui lisää (oli meteli ympärillä mikä tahansa). Sitten todellisuus paljastui, vauva kyllä söi, mutta ei nukkunut, vaan itki ja söi ja ehkä nukkui jos oltiin ihan hipihiljaa (ja siinä kohtaa netistä löytyneet viisaudet "vauva on itkuisimmillaan 6 viikkoisena" tsjp. eivät todellakaan lohduttaneet). Todellisuus todellakin yllätti tämän esikoisen odottajan (jostain syystä olin tsempannut itseni valmistautumaan synnytykseen mm. lukemalla kätilöille ja lääkäreillä ko. aiheesta julkaistua oppimateriaalia, tutkijaluonne kun tietysti haluaa lukea asioista, niin ja btw informatiivisempaa on kätilömatsku :), mutta aikaan jälkeen syntymän ei ollut tullut varauduttua jokseensakaan yhtään.
VastaaPoistaHuh, aika karua. Mutta näin se on: nyt uudemmilla kierroksilla henkeään pidätellen odottaa, että millainen totuus sieltä paljastuukaan.... :D
PoistaYhden ystävän kanssa puhuin tänään, ja mietittiin, että paras vaan suggestoida itsensä siihen, että tämä kolmonen nukkuu ihan loistavasti. Jos vaikka olisi itseään toteuttava ennustus? ;)
Hyvin se nukkuu, nyökyttelen täällä ennustavasti.
VastaaPoistaTuo parin viikon alkuihanuus on pitänyt hyvin paikkansa meilläkin. Luulin sen jälkeen, että kuopukselle on tulossa koliikki, kun se alkoi saada iltaisin hulluja itkuhuutokohtauksia. Muutaman illan jälkeen tajusin viedä sen nukkumaan pimeään huoneeseen, sitä ilmeisesti ärsytti valot ja välkkyvä telkkari. Ketäpä ei, jos vaan haluaisi nukkua? Makkarissa hän nukkui sikeästi ja ihanasti (jonkun aikaa).
Onneksi teille on tullut vauva, joka nukkuu. <3
Kyllä, ihanaa saada hyvin nukkuva lapsi näin kolmanneksi!!
PoistaJos kotiinpaluu olikin hänelle sokki? Ehkä teillä oli vääränväriset lakanat, ja se sitten huudatutti? Kyllä hän varmasti nukkuu tästä lähtien tosi hyvin!
VastaaPoistaMeidän esikoinen huusi aina - paitsi ne ekat kaksi viikkoa. Oli vaivalloista ja ikävää. Kuopus taas on ollut alusta asti tyytyväinen ja rauhallinen, ja mietin tuossa että jos kaikki vauvat ois samanlaisia, niin näitä sais tulla vaikka kymmenen. Ne ekat kaks viikkoa on vaan jatkuneet, hän saattaa esim pitkällä junamatkalla edelleen nukkua viiden tunnin päiväunet. (Paitsi siis kiukuttelee tää kuopuskin, niin paljon vähemmän vaan kuin ykkönen vauva-aikanaan, ettei tullu missään.)
PS. Kirjoitin tän kommentin sylissäni vauva ilman vaippaa. Viimeisen lauseen kohdalla sylissäni olikin vauvan lisäksi täysi lasti kakkaa. Ei sitä opi ihminen! Ehkä se oli kohtalon huomautus, ettei tää oo mun blogi, ja omat elämäntarinat pois. :)
Ehkä meillä oli tosiaan eksynyt roskis sinne hyvin nukkumisen nurkkaan... Nyt viime yönä otin esiin tutin, ja nukkumis-feng suit oli paljon paremmin kohdillaan.
PoistaJa hih tuolle PS:lle. El clasico! Mutta ei se sitä kyllä meinaa, että pitäisi vähemmän kommentoida. Nää keskusteluthan on ihan parasta - etenkin kun en itse kirjoittele juuri mitään ;)
Meillä tämä tuore pikkuveli myös huutaa. Mahaansa kai, ja yleistä maailmantuskaa, ainakaan ei viitsisi sekuntiakaan odotella ruokaa. Isoveli taisikin olla aika helppo lapsi, näin retrospektiivisti.
VastaaPoistaTsemppiä teille ja vielä kerran onnea!
Kiitos, ja onnittelut myös teidän perheeseen! Toivottavasti pikkuveljen maha- ja maailma-ahdistus pian helpottaa...
PoistaNyt vasta pääsen onnittelemaan, kun töistä kerkeän - pädi ei jostain syystä ole antanut kommentoida. Eli vielä oikein juhlallisesti:
VastaaPoistaONNEA! :) Hirmu suloiselta näyttää pienen pieni ihminen.
Meillä oli niin hyvä tuuri, että nukkumista jatkui sen kahden ekankin viikon jälkeen, niitä aikoja kaiholla muistelen nyt omaa tahtoaan kehittävän taaperon kanssa...