Jos mahdollista, toisikko osoittaa jopa suurempaa itsenäisyyttä kuin esikko. Olen itseäni korottaen ajatellut, että kuopus oppi nopeasti syömään itse, koska minä en ehtinyt syöttää tarpeeksi tehokkaasti huomioni jakaantuessa kahden välillä. Nukahtamaan itsekseen, koska kukaan ei ollut nukuttamassa. Liikkumaan, että pysyisi toisten perässä.
Eilen aamulla kuopus (vuoden ja kaksi viikkoa) söi yksin aamupuurolautasen tyhjäksi (sillä aikaa kun minä maanittelin ja kiristin esikoista syömään omansa), tiputti lusikan lattialle ja lähti kiipeämään pöydälle (ok, myönnetään, tässä kohtaa puutuin asiain kulkuun ja siirsin hänet lattialle), konttasi olohuoneeseen, kiipesi nojatuolille ja avasi telkkarin. Jos ei olisi tuota esikoista huollettavana, niin eihän minua tarvittaisi enää mihinkään.
Puhe ei kuitenkaan kuulu kuopuksen varhaisten taitojen joukkoon. Kapeaan sanavarastoon kuuluu kolme sanaa: "oho", "kakka" ja ä:llä alkava ääntely, jonka romanttisempi hahmo voisi tulkita äidiksi. Ohosta saa melkoisen variaation merkityksiä, joten ilmeisesti tarvetta laajemmalle sanavarastolle ei ole ollut.
Kakkaa lapsi on muutaman kerran hokenut vessanhädän hetkellä, mutta olen pitänyt sitä sattumana.* Tänään rupattelin puhelimessa pienen leikkiessä (yksin tietenkin), kunnes hän lähti konttaamaan kohti ovea, kääntyi kynnyksellä, katsoi minua ja sanoi "kakka". Ja olihan sitä, housuntäydeltä.
Laiska äiti tekee lapsesta neron?
* Lupaan etten ota kakkajuttuja tavaksi. Eli toivotaan, että kuopus oppii lisää sanoja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti