Ensimmäinen työpäivä alkoi juuri niin kuin äidillä (tm) vain voi: molemmat lapset itkevät lohduttomasti, venytän lähtöäni ja juoksen makuuhuoneen ja eteisen välillä, tunnen huonoa omatuntoa lähdöstäni. Onkohan esikoisella kuumetta? Jaksaako mies kun ei saanut nukkua? Ulkona on vielä pimeää, vihmoo lunta ja katson miten vaitonainen mies taluttaa vaitonaista lasta kohti päiväkotia. Tällaista tämä sitten on, pohdin.
Iltapäivällä mies soittaa kysyäkseen jonkin nippelin sijaintia, sitten sanoo, että esikoinen haluaa puhua kanssani.
- No moikka kulta! Mitä kuuluu?
- Voisitko lopettaa. Mulla oli video kesken [isän puhelimessa].
Tuut tuut tuut....
Eiköhän tämä tästä.
:) Kyllä se siitä. Saatat jopa huomata nauttivasi rauhallisista kahvihetkistä!
VastaaPoistaAh, täällä ollaan aika samoissa fiiliksissä, vaikka töihin lähtö onkin edessä vasta helmikuussa. Miten käy imetyksen? Miten pystyn toimimaan töissä, jos (no hyvä on: kun) tyyppi valvottaa öisin? Miten jaksan tulla kotiin hektisen työpäivän jälkeen? Miten yksivuotias pärjää päiväkodissa?
VastaaPoistaPitäis hommata joku sellainen siisti toimistotyö, jossa voisi aina tarvittaessa kontribuoida esimerkiksi 20-prosenttisesti. Ihan joka päivä ei kehtaa videoitakaan opiskelijoille näyttää.
Nautin minä, kyllä vain Hanna! Ja ehdinkin vaikka mitä (paitsi niitä töitä, tietty, kun en vielä tiedä mitä tekisin...). Tässä aluksi on vielä se harha, että kahdeksan tuntia tuntuu ihan hullun paljolta ajalta. Kahdeksan tuntia, siis koko päivä! Siinä ajassahan pitää laittaa aamupala ja syöttää aamupala ja siivota keittiö ja vaihtaa vaippaa ja pukea ja ulkoilla ja riisua ja laittaa lounas ja syöttää lounas ja siivota keittiö ja vaihtaa vaippaa ja nukuttaa ja leikkiä ja pestä pyykkiä ja vaihtaa vaippaa ja laittaa välipalaa ja syöttää välipalaa ja siivota keittiö ja.
VastaaPoistaKyllä mä nautinkin.
Ja Ninni, tässä duunissa on tosiaan puolensa ;) Mutta hyvin se tulee menemään, myös teillä! Lapset pärjää kyllä, meille aikuisille se tekee tiukempaa.