Viikonloppu tulee aina väärään aikaan. Juuri kun on viikon aikana saanut koneen käyntiin, tulee viikonloppu ja ajatukset katkeavat; niitä sitten keräillään maanantaisin, samalla motivaatiota huhuillen.
Pitkällä tähtäimellä vapaapäivistä on varmasti myös hyötynsä työtehon suhteen. Sanovat. Minä sanon, että viikonlopussa menee aina maanantai hukkaan.
Mutta hieno viikonloppu oli, ei siinä mitään. Ihan täydellisen velvoitteista vapaa. Pääsin esikoisen kanssa pulkkamäkeenkin - ensimmäistä kertaa tänä talvena, vaikka lumi satoi jo uutenavuotena (älkää kertoko sosiaalitoimelle). Kokeilimme myös hiihtämistä, mutta tällä oli lähinnä huumoriarvoa.
Viikonloppu huipentui tietysti sunnuntai-illan sydänalaa piinaavaan jännitysnäytelmään, että miten ne numerot kallistuvat. Vaikka alunperin pidin ideaalina Haaviston saamista toiselle
kierrokselle, niin nyt jo mielessä kummittelee, että entäpä jos...?
Olisiko mahdollista...?
Mielenkiintoinen presidentinvaalien toisesta kierroksesta eittämättä tulee: historia ennustaa, että tiukaksi menee vaikka toinen tuleekin vahvasta ennakkosuosikin asemasta.
Kokoomuksen juhlissa nähtiin jo eilen toisen kierroksen kampanjoinnin aloitus, jossa Haaviston edustamia arvoja ulotettiin Niinistönkin taakse. Tavastian juhlia katsellessani taas mietin riittääkö nuorten arvoliberaalien kaupunkilaisten tuki presidentiksi saakka? Kenelle menevät Väyrysen ja Soinin äänet? Soini on väläytellyt tukea Haavistolle, ja sosiaalisessa mediassa kierteli eilen muitakin perussuomalaisten kannatuspuheenvuoroja.
Pekka ojensi kätensä Teuvolle, ojentaako perussuomalainen kätensä Pekalle?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti