Nomen est omani

Ongelmalliseksi kokemani nimikysymys päättyi odotetusti oman nimen pitämiseen: periaatteelliset näkökannat ajoivat ohi esteettisten. Paljon (ja vähän lisää) melua tyhjästä, siis.

Päätökseen pääsemistä helpotti ajatus, että voi sen vaihtaa myöhemminkin jos siltä tuntuu. Kuten mies hyvin sanoi, on parempi pohtia jatkossakin että olisiko mukava vaihtaa kuin että miksi menin vaihtamaan.

Eli nyt sitä sitten ollaan naimisissa. Pitää laminoida huoneentauluiksi vieraskirjan sivut, joissa avio-onnen toteutumiseksi kerrotaan viisauksia kuten "Vaimo on aina oikeassa. Myös silloin kun on väärässä." Sekä "Kun vaimo huutaa, kannattaa olla hiljaa." Näillä ei voi mennä pieleen.

Juhlat itsessään olivat niin mahtavat, etten osaa riittäviä ylisanoja listata. Niistä siis lisää myöhemmin. Mutta nyt kun minulta on poistunut tekosyy, että "pitää" järjestellä häitä töissä, niin pitänee alkaa töihin. Kröhöm. Siis lakisääteisellä kahvitauolla tämän kirjoitin.