Gugguu taasen! (Osa II)

Guggenheimsoppa alkaa mennä hämäräksi.

Projektin puuhamies (ja Helsingin kaupungin työntekijä, mikä tuppaa unohtumaan) Janne Gallen-Kallela-Sirén on läheisissä väleissä Guggenheimin säätiön suomalaisjäsenen kanssa; niin läheisissä että rikosoikeuden professorin Matti Tolvasen mielestä suhde pitäisi tutkia lahjuksen antamisen ja ottamisen näkökulmasta.

Sama puuhamies on aloittanut myös yt-neuvottelut Helsingin kaupungin taidemuseossa, ihan siltä varalta, että jos Guggenheim tulee. Tällä ei ole kuulemma mitään tekemistä irtisanomisen kanssa. Eihän yt-neuvotteluilla koskaan ole. (Neuvotteluiden alkuun asti G-K-S vetäytyy lomille, tietysti.)

Mutta, koska G-K-S seuraavissa videoissa kertoo, että alfabeettien aika on ohi, annan videoiden puhua puolestaan. Klikkaa: voit olla jo voittanut!!!!! (Lähetä ensin vain 2 miljoonaa tililleni.)

Tässä Gallen-Kallela-Sirén visioi uutta museota 18.1.2011. (Terveisiä vaan täältä Gutenbergin galaksista!) Ja tässä vielä pidemmin, ihan ufojen kera:

Vielä yksi video: näkemyksiä taidemaailman edustajilta. Professori Silja Rantanen teilaa museosuunnitelman, keskustelemassa myös Kiasman ja Arkkitehtuurin museon johtajat.

Eilen Hesarissa Jussi Pajunen vakuutti miten ne pari hassua miljoonaa euroa, jotka tarvittaisiin tänä vuonna museon perustamiseen, eivät ole mistään muusta pois, vaan budjetissa on aina sen verran korvamerkitsemätöntä rahaa.

There were is mill, there is a road. Vai miten se nyt menikään.

"Suuret hankkeet – kuten Guggenheim-museo – ovat siitä kummallisia, etteivät ne koskaan ole pois mistään eikä keneltäkään. Mutta sitävastoin pienet hankkeet ovat aina." Näin Arja Alho.

Eniten silti kummastuttaa hirveä kiire asiassa. Äkkiä, äkkiä, ennenkuin kukaan huomaa?

Alaviite 20.1. kun mies kyseli mitä tästä vouhkaan. Eli älkää ymmärtäkö väärin, minusta olisi mahtava saada kansainvälinen arkkitehtuurikilpailu ja Helsinkiin uusi, ajanmukainen taidemuseo. En kuitenkaan näe, että Guggenheim olisi hintansa arvoinen brändi. Miksi aliarvioida suomalaista osaamista niin, että muualta pitää tulla meille museo tekemään? (Ja kaupungin oma taidekokoelma joutaa jonnekin kulttuurihistorialliseksi kuriositeetiksi.)

Lisäksi korpeaa tämä prosessi. Ensin vuoden verran odotellaan raporttia ("Keskustellaan sitten kun raportti on valmis") ja kun raportti on valmis, on yht'äkkiä enää pari viikkoa aikaa päätöksentekoon, ja yt-neuvottelutkin aloitetaan varmuuden vuoksi jo etukäteen. Lisäksi Guggenheim ei ota asiassa pienintäkään riskiä, vaan kaiken taloudellisen vastuun kantaisi Helsinki. Eihän tämä näin voi mennä.