sunnuntai 14. huhtikuuta 2013

Uusia horisontteja

Vauvan ensimmäiset kaksi viikkoa ovat tunnetusti huijausta (esikoisodottajan kannattaa laittaa korvan taakse).

Varhaiskypsä pikkumies otti kuitenkin jo viime yönä repertuaariinsa nukkumisen ja syömisen lisäksi huutamisen.

Esimakua tulevasta.

19 kommenttia:

  1. Mitenkä? Olivatko? Ehkä ne tosiaan olivat. Meidän yksilömme teeskenteli pari ensimmäistä viikkoa olevansa aamuvirkku. Totuus on nyt käynyt ilmi.

    Mutta voih tuota kuvaa. Voih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mikään tällainen viisaus ei tietenkään ole kaiken kattava, mutta kai ne vauvat useimmiten pari ekaa viikkoa vaan posottavat unta, minkä sitten syömiseltään kerkiävät - ja vanhemmat ovat että aaah, onpa tämä helppoa ja mukavaa!

      Tämä nyt sitten poislukien kaikki maailman poikkeustilanteet allergioista imetysvaikeuksiin. En jaksanut disclaimeroida... (Kuulitko kopsahduksen Kotuksesta?)

      Poista
    2. Kopsahdus? Luulin, että pommi tippui.

      Poista
  2. Oh noes! Äitille kamomilla-teetä! Kuva on kyllä ihana.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tyydyin kahviin ja Panadoliin :) Ja ajattelin ottaa käyttöön tutin hieman suositeltua varhemmin.

      Poista
    2. Mikä suositus? Apua! Anteeksi, että floodaan! Meidän vauvalle työnnettiin tutti jo Lastenklinikalla alle vuorokauden iässä! Miksei ne tutustu suosituksiin!

      Poista
    3. Voipi olla että kyseinen suositus on vain imetysfanaatikkojen matskua - mun eka neuvolantäti oli vähän sellainen. Eli tuttia ei saisi antaa heti alkuun (vaan vasta parin viikon iässä), jotta imuotteen kehittyminen ei häiriytyisi. Mutta eiköhän siellä Lastenklinikalla ole ihan pätevät syyt ottaa tutti käyttöön, etenkin jos äiti sijaitsee toisaalla...

      Mä myös totesin tämän kaverin kanssa, että eiköhän imuote ole kunnossa kun paino oli nousussa jo toisena aamuna. Ja melko kehittyeeltä tuntuu myös tuo imemisen tarpeensa.

      Poista
  3. Voi mä olin unohtanut. Ehkä se pehmeä lasku tuli tarpeeseen kun niitä oli kaksi. Asu on kyllä mitä söpöin, luulisi kyyhkyjen rauhoittavan ärhäkänkin vauvan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulle on jäänyt mieleen kun esikoinen oli just sen pariviikkoinen ja nukkui viisituntisia päiväunia, kun minä emännöin vieraita leipomuksineni. Että mikäs tässä on äitinä puuhastella. Tylsää vaan tahtoi oleman kun ei mitään tapahtunut...

      Poista
    2. Kyllä. Mä meinasin ottaa gradun esiin, kun esikoinen oli päässyt sairaalasta, kun "hyvinhän tässä kerkeää, sehän vain nukkuu tuolla sängyssään". Tää on varmaan taas evoluutio, joka varmistaa, ettei tule liikaa palautuksia heti alkuun.

      Poista
  4. Yhden taaperon äitinä totean että toi on niin totta. Ekat kaksi viikkoa ihasteltiin kun vauva vain nukkui ja söi ja nukkui lisää (oli meteli ympärillä mikä tahansa). Sitten todellisuus paljastui, vauva kyllä söi, mutta ei nukkunut, vaan itki ja söi ja ehkä nukkui jos oltiin ihan hipihiljaa (ja siinä kohtaa netistä löytyneet viisaudet "vauva on itkuisimmillaan 6 viikkoisena" tsjp. eivät todellakaan lohduttaneet). Todellisuus todellakin yllätti tämän esikoisen odottajan (jostain syystä olin tsempannut itseni valmistautumaan synnytykseen mm. lukemalla kätilöille ja lääkäreillä ko. aiheesta julkaistua oppimateriaalia, tutkijaluonne kun tietysti haluaa lukea asioista, niin ja btw informatiivisempaa on kätilömatsku :), mutta aikaan jälkeen syntymän ei ollut tullut varauduttua jokseensakaan yhtään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Huh, aika karua. Mutta näin se on: nyt uudemmilla kierroksilla henkeään pidätellen odottaa, että millainen totuus sieltä paljastuukaan.... :D

      Yhden ystävän kanssa puhuin tänään, ja mietittiin, että paras vaan suggestoida itsensä siihen, että tämä kolmonen nukkuu ihan loistavasti. Jos vaikka olisi itseään toteuttava ennustus? ;)

      Poista
  5. Hyvin se nukkuu, nyökyttelen täällä ennustavasti.

    Tuo parin viikon alkuihanuus on pitänyt hyvin paikkansa meilläkin. Luulin sen jälkeen, että kuopukselle on tulossa koliikki, kun se alkoi saada iltaisin hulluja itkuhuutokohtauksia. Muutaman illan jälkeen tajusin viedä sen nukkumaan pimeään huoneeseen, sitä ilmeisesti ärsytti valot ja välkkyvä telkkari. Ketäpä ei, jos vaan haluaisi nukkua? Makkarissa hän nukkui sikeästi ja ihanasti (jonkun aikaa).

    Onneksi teille on tullut vauva, joka nukkuu. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä, ihanaa saada hyvin nukkuva lapsi näin kolmanneksi!!

      Poista
  6. Jos kotiinpaluu olikin hänelle sokki? Ehkä teillä oli vääränväriset lakanat, ja se sitten huudatutti? Kyllä hän varmasti nukkuu tästä lähtien tosi hyvin!

    Meidän esikoinen huusi aina - paitsi ne ekat kaksi viikkoa. Oli vaivalloista ja ikävää. Kuopus taas on ollut alusta asti tyytyväinen ja rauhallinen, ja mietin tuossa että jos kaikki vauvat ois samanlaisia, niin näitä sais tulla vaikka kymmenen. Ne ekat kaks viikkoa on vaan jatkuneet, hän saattaa esim pitkällä junamatkalla edelleen nukkua viiden tunnin päiväunet. (Paitsi siis kiukuttelee tää kuopuskin, niin paljon vähemmän vaan kuin ykkönen vauva-aikanaan, ettei tullu missään.)

    PS. Kirjoitin tän kommentin sylissäni vauva ilman vaippaa. Viimeisen lauseen kohdalla sylissäni olikin vauvan lisäksi täysi lasti kakkaa. Ei sitä opi ihminen! Ehkä se oli kohtalon huomautus, ettei tää oo mun blogi, ja omat elämäntarinat pois. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ehkä meillä oli tosiaan eksynyt roskis sinne hyvin nukkumisen nurkkaan... Nyt viime yönä otin esiin tutin, ja nukkumis-feng suit oli paljon paremmin kohdillaan.

      Ja hih tuolle PS:lle. El clasico! Mutta ei se sitä kyllä meinaa, että pitäisi vähemmän kommentoida. Nää keskusteluthan on ihan parasta - etenkin kun en itse kirjoittele juuri mitään ;)

      Poista
  7. Meillä tämä tuore pikkuveli myös huutaa. Mahaansa kai, ja yleistä maailmantuskaa, ainakaan ei viitsisi sekuntiakaan odotella ruokaa. Isoveli taisikin olla aika helppo lapsi, näin retrospektiivisti.

    Tsemppiä teille ja vielä kerran onnea!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, ja onnittelut myös teidän perheeseen! Toivottavasti pikkuveljen maha- ja maailma-ahdistus pian helpottaa...

      Poista
  8. Nyt vasta pääsen onnittelemaan, kun töistä kerkeän - pädi ei jostain syystä ole antanut kommentoida. Eli vielä oikein juhlallisesti:
    ONNEA! :) Hirmu suloiselta näyttää pienen pieni ihminen.
    Meillä oli niin hyvä tuuri, että nukkumista jatkui sen kahden ekankin viikon jälkeen, niitä aikoja kaiholla muistelen nyt omaa tahtoaan kehittävän taaperon kanssa...

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...