Aiemmin meillä oli mielestäni reilu jako, että minä käytin iltaisin kannettavaani makuuhuoneen työpöydän ääressä, mies alakerrassa olohuoneen sohvalla (kahden lapsen jälkeen ei tuo liene enää niin vaarallista). Nyt kun miehen kannettava sanoi itsensä irti, hän päätyi uutta hankkiessaan pöytäkoneeseen.
Virginia Woolf sanoi kuuluisasti, että nainen tarvitsee oman huoneen. Minulla ei ole edes pöytää, kele.
Erillinen työhuone oli ihan ehdoton kriteeri tätä asuntoa hankittaessa. Samoin iso eteinen ja kodinhoitohuone. Seuraavassa asunnossa täytyy koittaa saada näistä edes joku.
Nämä on niitä elämän kovia takaiskuja! Meillä on vielä toistaiseksi työhuone (kunnes lapset jakaantuvat omiin huoneisiin vähän isompana), mutta jo nyt siitä käydään hetkittäin aika kiivaita minun/meidän -aiheisia keskusteluja :P Pitäisi olla semmoinen seinään asennettu, avattava työpiste, vähän kuin ennen vanhaan sängyt!
VastaaPoistaNiinpä! :) Kahden tutkijan&kahden lapsen perheessä ei liene realistista viiden makuuhuoneen asunto eli jotain luovempia ratkaisuja pitäisi löytyä... Töihin palatessani "oikeasti" saan sentään päiviksi työhuoneen, mutta iltapuhteiden osalta tilanne ei muutu.
VastaaPoista