tiistai 6. syyskuuta 2011

Juoksemassa, osa I

Kävin eilen lenkillä. Toisen kerran viikon sisällä.*

Mies innostui juoksemaan Tukholman maratonin viime kesänä, ja tässä kuussa lähtee Berliiniin. (Eli on keksinyt sosiaalisesti hyväksytyn keinon lähteä ulkomaanreissulle pikkulapsiperheen isänä.) Heinäkuussa oli myös trooppisen kuuma Paavo Nurmi maraton Turussa, mistä mies juoksi puolikkaan ja sen jälkeen kramppaili, oksenteli ja vapisi illan 39 asteen kuumeessa. Ihan hyvä aika, kuulemma, eli oli suoritukseensa oikein tyytyväinen.


Tukholmassa seurasin maratonia ensimmäistä kertaa ja vaikka maaliintulevat ihmiset näyttivät juuri niin raadoilta kuin näyttivät, minut valtasi selittämätön halu tehdä tuo sama itsekin. Paavo Nurmessa kyyneleet kihosivat silmiini, niin hienolta juokseminen näytti. Syytän hormoneja. Massatapahtumissa on kuitenkin selvästi jotain, joka vetoaa minuun. Maratonkatsojan innostuksessa meninkin läväyttämään ideani julkiseen jakoon: juoksisin puolikkaan ensi vuonna.

Tässä on vain yksi ongelma: vihaan juoksemista. Tai pari muutakin ongelmaa: en ole kovinkaan tavoiteorientoitunut ihminen enkä juurikaan ole kiinnostunut itseni ylittämisestä tällaisten fyysisten suoritusten tasolla. Enkä pidä sellaisten asioiden harjoittelemisesta missä en ole hyvä. Niin, ja en todellakaan, todellakaan pidä kylmästä, eli talvella lenkkeily on täysin poissa laskuista. Ainoa piirteeni, joka puhuu projektin onnistuminen puolesta, on kohtuuvoimakas kilpailuviettini, jonka olemassaolon olen havainnut jälleen viime aikoina, kun olen päässyt pelaamaan jalkapalloa.

Maratonhaaveeni julkistettuani pakotin itseni myös lenkille (ja tosiaan, siinä on hyväksytty syy myös minulle poistua kotoa). Havaitsin, etten jaksa juosta yli viiden minuutin pätkiä, mutta raahauduin mökkitiellä seitsemisen kilometriä. Toisella lenkillä puolitoista kuukautta myöhemmin jaksoin juosta jo kymmenen minuutin pätkiä. Eilen kaksikymmentä. Kehitys vaikuttaa siis lupaavalta: tällä tahdilla menee seitsemännellä lenkkikerralla jo 320 minuuttia putkeen. Kai viidessä tunnissa yksi puolikas taittuu.

Suurin ongelma on saada itseni lenkkipolulle ja pysymään siellä. Nyt juoksin vauvauintiin, jonne on pakko päästä perille asti, ja vielä tiettyyn aikaan. Jos olisin juossut lenkkiä, olisin kääntynyt paljon aiemmin takaisin. Siksi käyn yleensä ohjatussa liikunnassa – lintsaan heti, jos joku ei huuda minulle.

Saisikohan jostain jumppaohjaajajargonia mp3-tiedostoina ladattavaksi: "Jaksaa, jaksaa, jaksaa, nel, kol, kaks, yks, ei tunnu missään...!" Postauksen otsikko osoittaa optimismia, että juoksemisesta tulee asiaa vielä toistekin.

* Sitä edellisen kerran heinäkuussa, ja sitä edellisen just vuonna 2007.

4 kommenttia:

  1. Ha, taas yksi mihin samaistua! Tää on aivan kuin kuvaus siitä, jos itse olisin tavoittelemassa puolimaratonia.

    VastaaPoista
  2. Ja miksi et olisi....?! Jaksaa jaksaa, lenkille siitä!

    VastaaPoista
  3. Tunnustaudun aika vannoutuneeksi juoksuvihaajaksi. Olen yrittänyt päästä vihastani eroon, mutta se onnistuu vain lyhyiksi ajanjaksoiksi kerrallaan. Kuten vuosi sitten syksynä kävin mielestäni aika reippaasti 2-3krt/vko lenkillä, kunnes tuli kylmä, pimeä ja liukas. En mä sitten enää mennyt, kertaakaan.

    Muutama kaveri hehkuttaa sellaisen juoksukoulun nimeen. Siellä olisi sitten "jumppaohjaaja" huutamassa ja sosiaalinen paine niskassa, että pakko kai se on jaksaa kun muutkin. Siinä on sitten se aikataulullinen problematiikka, kun niihin treeneihin pitäisi hankkiutua sillä sovitulla kellonlyömällä, mikä toisinaan hankalaa.

    VastaaPoista
  4. Kuulostaa Hilkka selkeästi siltä, että myös sinun pitäisi juosta yks puolikas ens vuonna :)

    Niin mahtaisikohan tuollainen juoksukoulu toimia... Luulisin, että salilla, jossa käyn, on myös juoksutunteja joskus keväisin/syksyisin. Ongelmana on, että kun siellä samalla salilla on niitä jumppatunteja niin mieluummin valitsen sellaisen ;) Liikuntakertoja kun viikkoon mahtuu kuitenkin aika vähän.

    Mutta lupaan raportoida heti kun juoksen seuraavan kerran – eli "juoksemassa, osa II" tämän postauksen jälkeen ei vielä ole tapahtunut. Ja kohta on kylmää, pimeää ja liukasta, eli kevääseen menee helposti...

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...