lauantai 9. heinäkuuta 2016

Navigare iacta est

Nyt on kuulkaa sillä tavalla, että meihin on iskenyt venekuume ja oikein pahemman kerran. Ja kun sanon meihin, tarkoitan Suurmetsuria. Tilanne on siksi vakava, että kuume lausuttiin ääneen jo viime torstaina, mutta yllättävää kyllä, meillä ei vieläkään ole venettä.

Hitachin tavoittaa nykyään parvekkeelta.

Älkää käsittäkö väärin: jos elämä ja Suomen kesäsää olisivat sellaisia kuin venemainosten kuvissa, minäkin varmasti haaveilisin veneilystä. Mutta helpommin olen taipuvainen uskomaan veneenomistavaan luokkaan kuuluvaa ystävääni, jonka mukaan saman kokemuksen saa seisomalla kylmässä suihkussa vaatteet päällä ja repimällä satasia.

Olen ehdottanut, että nyt ensimmäisenä veneilykesänä kokeilisimme tätä. Jostain syystä Kyösti ei ottanut minua vakavasti, mutta suurena torjuntavoittona onnistuin kuitenkin saamaan läpi veneen vuokraamisen pariksi päiväksi - mikä minusta olisi ainoa järkevä tapa edetä asiassa myös pysyvällä tasolla. Jos se suihkussa rahan repiminen ei kerran riitä.

Mutta. Suurmetsurin haavekuvissa Suomen kesässä on ilmeisesti useita kauniita päiviä, jolloin pakkaamme eväskorimme ja noin vain hurautamme läheiseen saareen. Minä puolestani olen huomauttanut, että mikään ei estä meitä tekemästä tätä jo nyt. Alle tonnilla.

Ja heti tänään teimme. Minä ilahduin, koska näin osoitettiin miten mukavasti - ja halvalla - retket onnistuvat ilman omaa venettä, Hitachi epäilemättä koska näytti miten mukavasti aina veneellä retkeilisimme.
 
Tämän melkein voisi laittaa sinne venekatalogiin.
Tämä on niistä rajattu pois.

Retkestä oli alustavaa puhetta jo eilen, joten ostin pillimehuja, viisi karjalanpiirakkaa ja viisi croissanttia. Siis eväät. Suurmetsuri aloitti retken valmistelut etsimällä komerosta trangian ja pesemällä kylmälaukun, minä avustin väistymällä pihalle. Ja heti kaksi tuntia myöhemmin eväät olikin valmisteltu - mitä nyt enää kaupasta mansikoita ja huoltoasemalta paloöljyä. Saavuimme Merisatamaan yhdeltä vilkuttaaksemme Pihlajasaaren yhteysalukselle.

Seuraava tuli puolen tunnin kuluttua, joten mitäpä sitä dramatisoimaan. Söimme herneitä ja katselimme purjelautailijoita. (Aivoni vähän jäätyivät ajatuksesta.)

Ja oikeastaan, ehkä se olikin tarkoituksellista. Katsos omalla veneellähän olisimme voineet startata ihan milloin hyvänsä. Tätä ei tietenkään sanottu ääneen, mutta ymmärtää sen vähän jäätyneemminkin aivoin.

Halloumia.
Le retkieväs.
Lisukkeet: parmesan, pesto ja ketsuppi.

Suurmetsurin preparoima lounas oli ehkä aavistuksen verran monipuolisempi kuin minun suunnittelemani. Lapsille makaronipataa, aikuisille halloumisalaattia (balsamicolla ja pinjansiemenillä). Makkaraa grillattavaksi sekä lettutaikina, jonka kuitenkin lopulta paistoin vasta kotona. Herneitä ja mansikoita. Valmiiksi leikattua leipää. Pillimehuja, vettä, maitoa, olutta ja kokista.

Näimme sateen Lauttasaaren yllä sekä merisumun, joka nousi ja katosi yhtä yllättävästi, löysimme kivan kiipeilypaikan ja taisin vähän käräyttää nenänikin, vaikka olinkin noin muuten tiukasti tuulitakkiin pukeutunut. Erinomainen kesäretkipäivä.

Eli nyt kun veneretkeilyä on kuivaharjoiteltu ilman veneilyä, vuokraveneen tulikokeeseen voi suhtautua jo tietyllä optimismilla: jos saadaan vene ehjänä laituriin, odotettavissa on hyvät eväät.

Sitä ennen ostan itselleni pilkkihaalarit.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...