Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ostoshaaste. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Ostoshaaste. Näytä kaikki tekstit

perjantai 10. tammikuuta 2014

Ostoshaaste: 4. kvartaali ja tilinpäätös

Olin tänään alennusmyynneissä. Tapahtuma, jota lähtökohtaisesti vihaan ja silti teen sitä joka vuosi. Päätavoitteena oli hankkia uudet talvihaalarit lapsille, koska nykyiset ovat perintökamaa, eivätkä pidä vettä, mikä puolestaan on osoittautunut melko suureksi puutteeksi tänä vuonna. (Lapsilla on toki ihan kelvot housut ja takit, mutta kun haluavat ne kulahtaneet haalarit mieluummin ylleen joka päivä.)

Mutta niin. Vakiotoimintamallini petti, sillä koon 116 haalarit olivat kerrassaan loppu vakiokaupastani. Menin pienimuotoiseen hätätilaan ja pakenin kotiin, mutta sinnikkäästi palasin uudelle ostoskierrokselle ja sain kuin sainkin hankittua keskimmäiselle haalarit sekä esikoiselta hyväksynnän haalareihin, joista ei ollut kokoa, mutta jotka löysin kuitenkin internetin kaupasta.



Samalla ostin itselleni housut, joita olen kaipaillut raskauden päättymisestä asti. Ja, tässä tulee se alennusmyyntien hyvin tunnettu ansa: koska samat housut olivat toisissa väreissä alennuksessa, ostin myös toiset. Lohduttaudun sillä, että nyt alaosani on katettu taas pitkäksi aikaa eteenpäin. Käyttövalikoimassani* on ollut kahdet housut, koska kahdet ovat hajonneet vuoden kuluessa, joten tuplasin määrän kertaheitolla.

Kuten tarkkaavaisimmat ehkä ovat jo huomanneet, raportoin parhaillaan vuoden 2013 viidennestä kvartaalista, mutta koska neljäs kvartaali sujui vallan maltillisesti, ajattelin, että tammialennusten huomioiminen tasapainottaisi kokonaiskuvaa.

Syyskvartaalille osui elämäni ensimmäinen juoksukilpailu, jonka tuottamassa hurmiossa satsasin urheiluvaatteisiin: ostin toiset trikoot, juoksusortsit ja futissukat (koska muistin, että minulla on vain yhdet ja ne siis aina pesussa).

No minulla oli neljät futissukat. Kahden päivän kuluttua järjestelin vaatekaappiani ja löysin kahdet käyttämättömät ajalta ennen edellistä raskautta sekä yhdet punaiset, joiden olemassaolon olin myös unohtanut. Pahoin pelkään etten tule elämässäni pelaamaan niin paljon futista, että saisin viidet sukat kulutettua loppuun. Tarinan surullinen opetus: tunne vaatekaappisi.

Kvartaalin toisessa ostostapahtumassa yritin ostaa niitä kaipaamiani housuja, mutta ostin mustan neuleen. Kalliin. Toivottavasti laadun takeena. Mustaa neuletta pidän vaatekaappini avaintuotteena, ja silti minulta aina tuntuu puuttuvan hyvä sellainen. [Ostin neuleen osin myös siksi, että ehkä vähän niinkuin hajotin sovittamistani housuista vyölenksun, mikä sittemmin paljastui valmistusvirheeksi, mutta en kehdannut poistua ostamatta mitään.]

Yhteenveto vuodesta 2013

Urheiluvaatteita: lenkkarit, juoksusukat, -liivit, -trikoot ja -sortsit. Futiskengät ja -sukat.

Ihmisten vaatteita: karonkkaan mekon ja kengät, toisen juhlamekon (vailla varsinaista tarvetta, mutta koska siinä pystyikin imettämään, olen käyttänyt runsaasti), trendikkään puolihameen, (huonot) bikinit, kaksi neuletta, paidan, muumuun (joka ei ole yhtään minua, mutta onneksi se on äitiäni, joka sopimuksestamme perii paidan) ja sukkia.

Neljätoista vaatetta ja viidet sukat (tammikuun aleista kahdet housut ja (taas!) bikinit sekä juoksusukat).

Lapsille ostamisen ylöskirjaamisen lopetin lupauksistani huolimatta. Kaiketi koen sillä saralla toimivani kohtuullisen kohtuullisesti. Jokainen vuodenaika ja kasvupyrähdys vaatii vaatteita, ja ne mitä emme saa käytettynä, ostan. Esimerkiksi niitä haalareita.

Analyysi vuodesta 2013

Vahvuuteni sekä heikkouteni kuluttajana liittyvät pitkälti siihen, että käyn ostoksilla harvoin. (Kokemani yleinen maailmantuska myös auttaa, silloin kun en aktiivisesti ole välittämättä siitä.) Mitä vähemmän käyn kaupoilla, sitä vähemmän keksin uusia tarpeita ja sitä vähemmän ostan. Kuitenkin harvoin kaupassa käyminen tuottaa myös heräte- ja usein valitettavasti harhaostoksia. Ostan tämän kun nyt kerran täällä olen, ja koskakohan mahdan uudelleen tulla.

Ostosteni määrää en pidä suuren suurena, mutta harhaostokset, kuten bikinit, harmittavat pahasti. Ja, onkin helppo todeta, että kalleimpiin ostoksiini, joiden hankinnassa olen joutunut näkemään vähän vaivaa, olen ollut tyytyväisin: niitä ovat karonkkamekko ja Sorelit (joiden tilalle saan nyt uuden parin, kunhan maahantuojalta ehtii) sekä vaatekategorian ulkopuolelta nahkalaukku. (Ja okei, se heräteostoksena hankittu neljänkympin juhlamekko on myös ollut ihan hitti.)

Toimintasuunnitelma vuodelle 2014

Aion jatkaa samalla tavoitteella: ostaa harkiten (omaa vaatekaappiani välillä myös möyhien, jotta sen sisältö ei pääse unohtumaan) ja mahdollisuuksien mukaan pitkäikäisiin tuotteisiin panostaen. Impulssishoppailusta, eli ostan nyt kun kerran täällä olen ja etenkin kun halvalla saa, haluan oppia pois.

Raportoin hankkeesta erillisen tarveharkinnan mukaan.

Liitteet

- Kvartaaliraportit I, II ja III.

- Haasteeseen osallistuneiden loppuraportteja osoitteissa (päivittyvä lista):
Ehdoton ehkä
Tuumat ja tuokiot
Pudonneita omenoita
Leopardikuningatar (päivitetty 4.2.)
* Sen lisäksi kaapissani on myös kolmet housut, joita en käytä - ja joista yhdet ovat ihan sopivatkin. Liinan tavoin suhteeni vaatteiden hävittämiseen on kuitenkin ambivalentti. Mies teki juuri täyssiivouksen omalla kaapinpuoliskollaan eli hävitti kaiken, mitä ei aktiivisesti käytä - t-paidoista ainakin kaksi kolmasosaa. Osa näistä oli kuluneita, rikkinäisiä ja parikymmentä vuotta vanhoja - osa liki käyttämättömiä mainospaitoja, osa väärän kokoisia. Mutta monia niistä olisi voinut vielä käyttää.

Sitten toisaalta, entä jos ei vain käytä? On lopulta yhdentekevää onko ostamani vaate kaapissani vai lumppukeräyksessä, eli vähentämisen pitäisi tapahtua ketjun alkupäässä, ostamisessa. Jos kaapit siivoaa tyhjiksi, tekee samalla tilaa uuden tavaran hankkimiselle. Ja toisaalta, kun katson tätä kuvaa kahden vuoden takaa, kuvittelen, että samanlaista kasaa ei kaapistani enää saisi. Eli olisiko havaittavissa pieni hitunen kehitystä? Ehkä sittenkin saan siivota kaappia?

perjantai 27. syyskuuta 2013

Ostoshaaste, III kvartaali

Tein eilen sesonginvaihdon* eli hain vanhempieni vintiltä neljä säkillistä haalaria, housua, takkia, lapasta, pipoa, kaulahuivia ja fleeceä sekä omasta kellarista säkillisen kenkiä, kannoin ne eteiseen ja päivittelin mihin ihmeeseen materia aikoo itsensä tilassa sijoittaa.

(* Aika hieno kaiku tuolla termillä, eikö? Professionaalin kodinhuoltajan ote. Sinänsä vaihto on kyllä valheellinen nimitys, koska syys- ja sadekamat piti jättää yhä talvikamojen rinnalle naulakkoon. Sesonginlisäys olisi tarkempi. Vaatekaaoksenkasvatus vielä tarkempi.)

Inventaarin tuloksena totesin, että esikoinen tarvitsee syyslenkkarit ja talvikengät, nuoremmille on valmiina kaikki. Ostostarpeen kannalta tilanne on siis varsin siedettävä. Samalla totesin, että meillä on hirveästi huonokuntoista kamaa, jota en osaa kuitenkaan hävittää. Että jos niitä sitten kuitenkin tarvitsee  jollakin lapsella. Odotan epätoivoisesti sitä, että romppeet alkavat käydä pieniksi myös nuorimmalle, eikä enää ole syytä säästää niitä. Pääsee tästä loputtomasta varastoinnista.

Turhautumista vaatevuorten äärellä voikin purkaa ostoshaasteen raportoinnin merkeissä. Aiemmat kvartaaliraportit löytyvät täältä ja täältä. No niin, asiaan.

Kvartaalin aikana suoritin shoppailua joka kuussa.

Heinäkuussa pakotin itseni kesäaleihin päivittämään lasten syyskamat. Tämä onneksi käy rutinoidusti ja siten melko kivuttomasti - kunhan ei ota lapsia mukaan. On yksi kauppa, ja siellä yksi brändi, jonka -50% on varsin kukkaroystävällinen ja laatu osoittautunut kestäväksi viiden vuoden aikana.

Samalla reissulla hankin uudet futiskengät hajonneiden tilalle ja matkalla parkkihalliin nopeasti ja huonolla menestyksellä bikinit. Vakuuttelen itselleni bikiniostoksilla, että peilikuva on aina kaamea, mutta lopputulos on pakosta parempi kuin niissä vanhoissa. Tällä kertaa kävi toisin: halvat bikinit osoittautuivat vedessävanuviksi ja siten käyttämättäjääviksi.

Toisen kerran menin ostoksille tiputettuani esikoisen leikkitreffeille keskustassa. Kas, onpa näyteikkunassa kaunis sininen villatakki, totesin. Käynpä nyt katsomassa kun mukana on vain kaksi lasta ja niistäkin toinen nukkuu, ajattelin. Joko arvaatte lopputuloksen? Aivan. Varttia, paria vaatekerranvaihtoa (ei, heillä ei ollut muovipusseja) ja huutokonserttia myöhemmin astuin ulos kaupasta sen näkemäni villatakin ja vieläpä toisen puseron kanssa, toivoen, että ostosten saldo kattoi aiheuttamani häiriön. Nämä ostokset ovat kuitenkin osoittautuneet laadukkaiksi ja käyttökelpoisiksi. Eli hyvin tehty?

Kokemuksesta viisastuneena en ole sittemmin astunut vaatekauppoihin kuin yksin - kerran, jätettyäni esikoisen synttärijuhlille naapurikunnan puolelle ja minulla oli tunti aikaa omassa ylellisessä seurassani. Join latten, söin piiraan ja ostin imetysmuumuun alerekistä.

Tulos: Ostettuja vaatekappaleita kvartaalilla viisi. Painopiste epäonnistumisten puolella.

Saaran innottamana nostin haasteen panoksia listaamalla haasteeseen myös lastenhankinnat. Ostin jo mainitulla kesäalereissulla kahdet haalarit, kahdet kurahousut ja yhden fleecepuvun, koska jostain syystä keskimmäisen koko puuttui esikoiselta pieneksi jääneistä. Näitä on paha morkkistella. Muita kvartaalin hankintoja olivat liukuvärjätyt pantteritennarit ja kukkafarkut esikoiselle. Näistä hankinnoista vastasi mies, joka vei lapsen ostoksille, hankkien mitä tämä itse halusi. Pikkusisko sai ostosreissulta mekon (jonka kävin myöhemmin vaihtamassa paidaksi). Mies osaa ottaa yleisönsä.

(Ai niin, edit, eli lisäys ostoslistaan: kuopukselle kesälakki ja pipo. Tuppaavat olevan katoava luonnonvara.)

Lastenvaatteita ostettiin kvartaalilla siis kahdeksan kymmenen. Mutta kierrätysvaatteita saatiin kolmesta perheestä muovikassikaupalla, ja kuopuksella oli serkunlasten vaatteita lainassa. Eli ostosmääristä ei voi johtaa päätelmää, että lastenvaatteita olisi meillä jotenkin maltillisesti. Valitettavasti.


Nämä olivat tarveperusteinen ja hyvä hankinta. Kenkien nimi on Predator. Siis ihan niinkuin minä futiskentällä.

Näin kolmannen kvartaalin jälkeen saanen osoittaa pettymykseni haastetta kohtaan. Tai siis itseäni. Vastoin kaikkia vakuutteluitani hengailen kaupoissa ja ostan asioita, joita ilmankin pärjäisin. Mainittakoon kuitenkin erikseen, että jaksolle osui vuotuinen Tukholmanmatka, jolloin vaatekaappini on perinteisesti päivitetty. Tälläkin kertaa kävimme kiertelmässä vaatekauppoja, mutta ainoat ostokset suoritettiin sukkakaupassa. Osin varmasti siksi, että rintarepussa nukkuva vauva poisti sekä mahdollisuuden sovittaa vaatteita että suuremman kiinnostuksen pukeutumista kohtaan.

Huomaan myös toistavani samoja virheitä yhä uudestaan ja uudestaan. Kuten vaikka nyt ne bikinit: en ehdi, jaksa enkä halua käyttää aikaa bikiniostoksilla. Mutta jos bikinit haluaa ja yrittää suoriutua tehtävästä kymmenessä minuutissa, lopputulos ei välttämättä ole paras mahdollinen.

Näen kaksi parannusvaihtoehtoa:
  1. Olla ostamatta bikinejä.
  2. Käyttää enemmän aikaa ja vaivaa bikinien hankintaan.
Molemmat vaihtoehdot tuntuvat vaikeilta toteuttaa. Ensimmäisessä vaihtoehdossa tarvittaisiin jokin muu järjestelmä, joka toimittaisi uuden uima-asun vanhan kutistuneen tilalle, toisessa vaihtoehdossa järjestelmä, joka tuottaisi lisää aikaa tälle osoitettuja resursseja korvaamaan. Jään odottamaan innovaatioita.

sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Ostoshaaste, toinen kvartaali: ylilyöntejä ja tunnontuskia

Tällä kvartaalilla olen hankkinut talvikengät, mekon ja juoksuvälineitä: lenkkarit, juoksusukat ja -liivit. Lisäksi olen kunnostautunut turhilla lastenvaateostoksilla - siis hankkimalla makeampia vaatteita heille, vaikka ilmeistä puutosta kaapissa ei ole ollut - ja surullisilla vaunukaupoillani. Omia vaatehankintojani koskevan "virallisen" haasteen ulkopuolisten ostossektoreiden tulos oli siis heikko.

Juoksuvälineet olivat pitkälti tarveperusteisia. Toki elän vähän riskillä kun harrastusta on jatkunut vasta sen kaksi kuukautta, mutta puolustaudun kertomalla että takana on 19 lenkkiä ja 98 kilometriä, kävelyt ja juoksut yhteenlaskettuna. Toisaalta en uskalla ottaa riskiä, että rikon paikkani, jos se harrastus sitten jatkuisikin. Eli päätin, että kunnon tossut on ostettava, mikä minun kohdallani tarkoitti sadan euron sijoitusta juoksukenkiin. Juoksuliivit olivat myös nähdäkseni pakollinen ostos, sukat sitten taas hifistelyä. (Ja tässä yhteydessä lienee reilua mainita, että olen saanut tässä kvartaalissa juoksutrikoot ja ulkoilutakin mieheltä lahjaksi. Eli uutta paitaa vaille koko garderoobi hankittu tähän "ei varustelua vaativaan" urheiluharrastukseen. Ei hyvä.)

Mekko oli seurausta onnettomista shoppailuyrityksistäni. Kuten jo aiemmin kerroin, kävin vaatekaupassa lapsia varten ja tajusin tarvitsevani vaatteita, mutta en osannut sellaisia ostaa. Olen useampana kesänä peräkkäin hoitanut vuotuisen vaatekaapin päivitykseni Tukholmassa, mutta koska en ollut tänä kesänä menossa, keksin, että voisinhan mennä sinne virtuaalisesti, verkkokaupan avulla! Menin siis hovihankkijani sivuille ja tulin hulluksi. Näähän on ihan sairaan makeita. Ja halpoja! Kerrankos sitä. Jos vielä tuonkin... Latasin ostoskoriin seitsemän vaatetta. Paitoja, joita kuvittelin imetykseen sopiviksi, pääasiassa. Ostoshuumasta tuli yhtä aikaa kapinallinen voitonriemu ja morkkis.

Onnekseni vaatteet eivät sopineet. Hame olisi saanut olla M ja paidat S - jostain syystä olin tilannut toisin päin. Kaksi vaatetta laitoin vaihtoon, neljä palautin ja yhden pidin: leningin, jonka valtavista hihansuista pystyy imettämään. Paketti kun saapui paria päivää ennen nimiäisiä, eikä yksikään kaapissa ollut leninki soveltunut imetykseen. Näin siis ostokselle keksittiin tarve jälkikäteen.

No, tästä nettihairahduksesta selvittiin kuitenkin jonkinlaisella kunnialla.

Ja ne talvikengät - ihan typeränä hankintana en voi pitää niitäkään, koska vuonna 2009 ostamani (ainoat) talvisaappaani alkoivat olla jo tiensä päässä. Tarkan euron emäntänä ostin kengät jopa kevään alennusmyynnistä (huikealla 20% alennuksella). En ole ikinä koskaan osannut olla näin kauaskatseinen omissa vaatehankinnoissani, harvoin edes lasten kohdalla. Vein kengät suoraan laatikossaan kellariin, kulkematta kodin kautta.

Mikä minua hankinnassa hiukan mietityttää - viitaten viimeaikaisiin keskusteluihin blogien kaupallisuudesta* - on, että kengät ovat Sorellit. Joiden olemassaolosta tuskin tietäisin ilman blogeja. Joita en tietäisi ihan älyttömän lämpimiksi ja käteviksi puistossa seisoskeluun. Ja joita en varmasti ainakaan kuvittelisi jollain tasolla trendikkäiksi. Mutta sitten taas toisaalta: enpähän tuhlannut kallisarvoista aikaa elämästäni kenkäkaupassa!

Kvartaalin hankinnat: viisi (tai seitsemän, yhä odottelen verkkokauppaostosteni lopputulemaa), näistä kolme urheilutarpeita. Hinta: 270e. Jos jotain hyvää, niin mielestäni olen ainakin onnistunut yrityksessäni ostaa kallista ja toivottavasti myös kestävää - kalleinta ei toki ole ollut tarkoitus.



* Liina avasi mielestäni hyvin keskustelua blogimainonnasta lukijan kannalta, ja jatkan vielä sellaisella itseäänruoskivalla pohdinnalla, että edustaako tämän minun "kulutuskriittinen" postailuni oikeastaan yhtään sen vähempää ostosmaniaa kuin ostoksista ilahtuva postailu? Samaa tavaraa eri pakkauksessa: puhun ostamisesta ihmiselle merkityksellisenä tekijänä - monen muun merkityksellisemmän aiheen sijaan. Olisiko parempaa kriittistä kuluttajuutta jos en keskustelisi itsestäni kuluttajana lainkaan?

En silti ole valmis lopettamaan haastettani, myös koska huomaan sen motivoivan itseäni. Kun kiertelin toukokuussa henkkamaukassa katselemassa imetyskelpoisia paitoja, en miettinyt ainoastaan niiden elinkaarta, vaan myös sitä, että joutuisin raportoimaan ostokseni tänne. Enkä siis ostanut mitään.

Jään pohtimaan tätä ongelmakenttää vielä. Mutta siksi tässä postauksessa ei ole tuotekuvia. Jos ihmettelitte.

tiistai 26. maaliskuuta 2013

Ostospäiväkirja 2013, ensimmäinen kvartaali

Pienellä ennakoinnilla ensimmäisen kvartaalin tulokset (jos vaikka on kuun vaihteessa kiirusta).

Ja se on nopeasti raportoitu: ostin itselleni (ja lapsille) karonkkavaatteet, piste. Niin ja sen laukun.

Mekko (125e) oli löytö ja niin olivat kengätkin (39e), ja molemmille uskoisin olevan käyttöä jatkossakin. Kengille on aivan varmasti, eli se "uskoisin" viittaa mekkoon. Lähinnä mietin, että kun se niin mukavasti laskostui raskausvatsan päälle, niin koenkohan jatkossakin näyttäväni siinä raskaalta vaikka en olisikaan. Nähtäväksi jää.

Raskausvaatteita ostin ne pari paitaa viime vuoden puolella. Eli koko tämän pitkän (tai siltä tuntuneen) kauden minulla oli käytössä kahdet farkut, yhdet mustat housut ja yksi musta puolihame, siis raskaussellaisia. Muutama raskauspaita edellisiltä kierroksilta ja pari lainassa, mutta todella pitkään pärjäilin ihan perusmuumuitteni kanssa. Siitä olen tyytyväinen. Ja eilen havahduin siihen iloiseen asiaan, että pian minulla on kaapillinen "uusia" vaatteita. Sitten vaan jännitetään, että koska niihin taas mahtuu.

Merkittävimpiä vaatepoliittisia tapahtumia tässä kvartaalissa olikin miehen kaapin siivoaminen mm. rumista paidoista, kaikista kravateista, joissa oli Tipi tai maksalaatikkokuosia (so. kaikista ajalta ennen minua) sekä ylioppilas- ja muista puvuista ajalta ennen minua. Mies ei mikään bodari ole nykyäänkään, mutta lukioaikaan se oli melkoinen pulkannaru (sanon vaikka suuttuukin) ja silti puvut, joita hänelle on tuolloin myyty, ovat nykyään liian isoja. Onko kysymys, että mitä ihmettä silloin 90-luvulla on ajateltu, vai että mitä ihmettä myydään 18-vuotiaalle pojalle?

- Kyllä se tuosta äkkiä 50 kiloa kasvaa!

No niin. Mielihyvää, jota tuntee saadessaa hävitettyä kaapeista tavaraa, himmentää hiukan se, että se ei vähennä materiaa tästä maailmasta. Maaseudun tulevaisuudessa, jota aina luen aamuisin kahvipöydässä, kerrottiin missä tonniluokissa vaatetta heitetään nykyään roskikseen:
"Edulliset hinnat, heikko laatu ja vaihtuva muoti ovat tehneet vaatteista kertakäyttötavaraa. Tekstiilivuoret kasaantuvat kaatopaikoille."
Lehden mukaan suomalaiset heittävät pois vuosittain 70–80 miljoonaa kiloa tekstiilejä: neljätoista kiloa per henki, ja tästä yhdeksän kiloa roskikseen. En tietenkään itse suostu olemaan keskivertohahmo tässä tilastossa, mutta kelataan kuitenkin hetki: 56 kiloa vaatetta pois nelihenkiseltä perheeltä. Kolme täyteen ahdettua matkalaukkua!

Eli ei se varsinaisesti mikään synninpäästö ole, jos onnistuu raivaamaan vaatekaappiinsa tilaa. Varsinkin kun sen yleensä täyttää pian jo uudella.

Lastenvaatteita en luvannut ostospäiväkirjaani raportoida, mutta halpuuteen liittyen huomio niistäkin. Ostin molemmille tytöille jouluksi juhlakengät, jotka menisivät sitten karonkassakin. No, koska esikoinen rakastaa pukeutumista, olivat kengät leikeissä - ennen karonkkaa - ja katosivat siis tietysti ennen juhlia. Käänsin asunnon kolmesti ympäri ja kyselin kaikista paikoista missä oltiin kyläilty joulun jälkeen, turhaan. Totesin, että ei auta kuin ostaa uudet - ja ennustin että kengät putkahtavat esiin sitten juhlien jälkeisenä päivänä.

Mutta väärässä olin. Siinä meni kaksi päivää. (Ne olivat tyhjässä pahvilaatikossa olohuoneen tavaroidenhallintatilassa eli portaidenalaisessa kaaoksessa. Joku oli varmaan leikkinyt matkallelähtöä ja kengät olivat siksi "matkalaukussa".)

Tämä tarina siksi, että sekä ne jouluiset juhlakengät että ne uudet olivat H&M:stä, hintaluokassa 9,90e. Väitän, että jos olisivat kalliimmat, niistä olisi(n) pitänyt myös parempaa huolta.

Vuoden siivooja nousi iltapäivälehtiin ja nettisensaatioksi postauksellaan rumasta kevätmuodista. Minä olen jo aikaa sitten todennut kulkevani viisi vuotta trendien perässä, eli tuossa ajassa trendeistä on taittunut terävin kulma. Minua ei siis muoti sinänsä huoleta. Mutta nyt kun jouduin väitöksen takia kiertelemään kaupungilla ja kauppakeskuksissa, tämä kertakäyttöisyyden ideologia suorastaan hyppi silmille.


Eli jos housut ovat hyvät, millä aikavälillä niitä tarvitsee viidet?

lauantai 2. helmikuuta 2013

Ostospäiväkirjahaaste 2013

Epäseksikäs ostostenkirjaushaasteeni herätti mukavasti vastakaikua kanssabloggaajissa, täällä kulutushysterian sydänmailla. Koska kyseessä on niin pitkän tähtäimen haaste, ajattelin listata haasteen vastaanottaneita, jotta kiinnostuneet voivat kurkkia (heti kohta vuoden päästä) miten tässä kävi. (Ja ainakin minä tulen sitten kolkuttelemaan ja kyselemään!)


Ideana on siis omien kulutustottumusten tarkastelu kirjaamalla muistiin vuoden vaateostokset. Haasteen poimivat (ainakin)
Leopardikuningatar
Sivusilmäilijä
Liina
Jennijee
Fru L
Wandabe
EmmyAurora
Hups
Tuomikki
Aivan tavallinen kotiäiti


Omana ajatuksenani viime vuonna oli todentaa ostanko oikeasti niin vähän kuin kuvittelen, ja lopputuloksena oli, että enpä ihan. Tänä vuonna tavoitteenani on paitsi jatkaa samaa itsekritiikkiä myös pohtia vaatteiden käytettävyyttä, ja mielellään ostaa "laadukasta" sen mitä ostan. Koska en kuitenkaan erityisesti halua käyttää pukeutumiseen paljoa rahaa, näen tässä pienen mahdollisen ongelman.

Jos olet myös mukana, vinkkaa kommenteissa, lisään blogisi listalle! (Eikä vuosi toki vielä ole liian pitkällä, vink vink!)

(Ja ette varmasti usko, mutta ihan itse tein tuon logon! Koska en osannut päättää kumpi laatimistani briljanteista kuvista oli briljantimpi, piti saada käyttöön molemmat. Lauantai-illan huumaa.)
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...