tiistai 26. kesäkuuta 2012

Mää itte

Eli kuinka mökkeilystä saatiin projekti.

Heti alkuun auliisti myönnän, että oli kyllä aikakin tarttua toimeen. Kesäpaikkanamme toimii vuodelta 1966 peräisin oleva, välillä kymmenisen vuotta pääosin tyhjänä ollut lautamökki - alkuperäiskunnossa. Tontin metsittyminen on ainoa mihin toistaiseksi olemme tarttuneet, tontilta on kaadettu kymmenkunta puuta ja viime kesänä kannot (osa niistä) revittiin jyrsijällä. Mutta mökki ei lämpeä kunnolla, saunan viemäri on romahtanut, terassi lahoaa jalkoihin ja tontti on täynnä isoisäni sinne kaupungista raahaamaa romua. Siis kirjaimellisesti romua - suunnitteli kai jotain laiturin painoa metallijätteestä. Niin, laiturikin tietysti puuttuu ja ranta on kasvanut umpeen.

Työtä siis riittää. Nyt kun mies on saanut omin käsin kotimme terassin vaateriin, hän keksi tavan viihtyä mökillä. Suunnitelmana on

1. Korjata terassi.
2. Tehdä rantaan patio (ja kulku sinne).
3. Tehdä laituri ja laittaa ranta kuntoon.
4. Rakentaa saunamökki (siihen kulun varrelle).
5. Remontoida mökin sisätilat uuteen uskoon. Yhdistää olohuone ja keittiö ja tehdä saunasta makuuhuone

Olemme (toistaiseksi) olleet yhteisessä ymmärryksessä siitä, että emme koskaan ala remontoida tai rakentaa omaa kotia. Mutta ehkä tällaiseksi vapaa-ajan projektiksi tämä on sopiva. Silti suhtaudun suureen mökkisuunnitelmaan - ainakin kohdasta kolme eteenpäin - hieman ristiriitaisin tuntein. Lopputuloksen suhteen en ole epäileväinen, mutta mietin josko Huvila ja Huussi voisi tehdä remontin puolestamme ja tuoda kukkaset tullessaan.

Raportoin työn edistymisestä. Sikäli kun blogi jatkuu ensi vuosikymmenelle.
Kuistin suunnitelmapiirustukset tuloillaan.
Lattia kaipasi pientä pintamaalausta.
Otsalaudan alta paljastui, ettei katto ole mätä. Siitä plussaa.
Tästä se sitten lähti.
Minä haravoin. Työkalut tekijää myöden.
Vielä yksi projekti miehelle.
Myös mööbelit on alkuperäiskunnossa.

maanantai 25. kesäkuuta 2012

Juhannuksesta lomaan







Vaikka ensimmäinen lomapäivä ei lapsen sairastuttua mennytkään ihan suunnitelmien mukaan, niin mikään ei estä juhlistamasta lomaa kuvakokoelmalla, joka kuvastaa perhe-elämämme suomenruotsalaista idyllisyyssastetta.

Toivottavasti myös sinulla on lomaa, ja saat juhlistaa sitä syömällä viipaloituja ja kevyesti sokeroituja kotimaisia mansikoita!

Lomasuunnitelmat uusiksi

Ennen.
Jälkeen.
Siinä välissä.

Lupasin kesälomalla ottaa tärkeimpänä tavoitteekseni ruohon kasvun seuraamisen. Tämä tuli kuitenkin suoritettua jo ennen lomaa, yhdessä illassa (hippiäkin hipimmän puutaloidyllimme mukaisesti), joten mitäs nyt sitten lomalla eteen?

Mies kantaa onneksi kortensa kekoon lomasuunnitelmien osalta: mökille tulee terassi, josta ei mene jalka läpi. Lisäksi hänen väitöskirjansa jätetään sisään elokuun alussa. Minun kalenterini mukaan se siis viimeistellään heinäkuussa, joka aiemman tietoni mukaan oli kesälomaa. (Mutta olen luvannut olla kiukuttelematta, kunhan tiedän työpäivien määrän ja sijainnin edes jollain tapaa etukäteen.)

Mutta lomalla ollaan, eli suunnittelematta paras. Sataakin. Esikoinen on kuumeessa. Mies hankkii puutavaraa edellämainittuun terassiin.

Älkää toki käsittäkö väärin, en valita. Ehdimme esikoisen kanssa polkaista aamukahville kaupungille ennen kipeyden tajuamista. Molemmat lapset nukkuvat. Sataa. Ja mies on rautakaupassa.

Rauhallista lomaa minulle.

keskiviikko 20. kesäkuuta 2012

Ei näin


Mitä haluaa kertoa meille Helsingin Sanomat tällä kuvituksellaan? Naiskauppa ja pakkoprostituutio on tyylikästä erotiikkaa - siistiä sisätyötä, jonka lopputulemana nainen sujauttaa eurot viettelevien pitsisukkiensa sisään? Siinä missä juttu on asiallinen, tuottaa sen kuvitus kuvottavia ja valheellisia mielikuvia.

Minusta kuva liittyy kovin huonosti tilanteeseen, että Suomessa voi 16-vuotias romanialaistyttö joutua pakotettuna päivystämään Aleksis Kiven kadulla ja pokaamaan autoissa puolenkymmentä asiakasta päivässä. Enkä edes halua kysyä miten kielitaidottomalle, täysin tilanteesta pihalla olevalle 16-vuotiaalle ihmiskaupan uhrille löytyy päivässä puolenkymmentä halukasta asiakasta - siihen ajatusmaailmaan tuo kuva voisikin jo liittyä.

Hesarille tiedoksi: ihmiskaupassa ei ole mitään seksikästä.

tiistai 19. kesäkuuta 2012

Siellä lepää!

Taivas varjele, mitä sinne meni! Ihan omaa peliä pelasin, takki auki menin tilanteeseen. Tarkasti ohjasin, vein suoraan keskelle, ja juuri ennen kuin pilli soi latasin ihan täysillä - suoraan keskelle tiedekunnan hallintosihteerin pöytää. Aivan käsittämätön nousu ja huikea venyminen kalkkiviivan yli kankeasta alkukaudesta huolimatta. Kyllä nyt kelpaa tuulettaa! Ihanaa, kuulkaa, ihanaa!

Väitöskirja on siis esitarkastuksessa.

Viimeinen viikonloppu meni vähän jännäksi. Sunnuntai-iltana olin töissä puoli kahteen, ja eikö juuri sinä yönä nuorimmainen herätä kello viisi. Tajuan että se on tänään! Tiesin, etten nukahtaisi uudelleen kuitenkaan, joten join kahvit ja lähdin töihin. Mies naureskeli jälkeenpäin, että koska olen viimeksi mennyt töihin ennen seitsemää. (No en koskaan tietenkään.) Mutta saatiin sitten tähän arkkitylsään "väitöskirja virka-ajalla" -kertomukseeni pieni adrenaalinia nostattava sankaritarina puolestatoista vuorokaudesta, jonka aikana poistuin työhuoneesta vain viiden tunnin ajaksi, nukkuakseni kolme. Eilen iltapäivällä printtasin työn sellaisissa tiloissa, että pohdin vakavissani osasinko laittaa kaikki oikeat sivut mappeihin.


Mutta siinä se nyt sitten on. Seitsemän vuoden työ. Äitiyslomat poislukien (jos ei halua dramatisoida) viiden (mutta miksipä ei haluaisi). Aika paljon meni sademetsää kun tuon kolmena kappaleena  tulosti. Ja virheprintit päälle.

Tänään olen palaillut arkeen - yrittänyt orientoitua alkavaan lomaan, vastaillut viime viikon sähköposteihin ja etsinyt pöytäni kauniin laminaattipinnan taas esiin. Hakenut lapset ajoissa ja kyläillyt kaverin luona.

Ihan vielä en tunnu tajuavan mitä tämä kaikki tarkoittaa. Sen kuitenkin tiedän, että neljän vuoden tutkijakoulustani on (seitsemän vuoden jälkeen) vielä kolme viikkoa jäljellä eli pääsen ihan palkallisille lomille, hih. Tosin jos systeemi tuntisi lomapäiviä, olisin jo nyt tehnyt loppuvääntöni kesälomalla. Onneksi ei tutkijoiden päitä sekoiteta moisilla hassutuksilla. Koskaan (paitsi viime viikonloppuna) en ole työtuntejani enkä lomapäiviäni laskenut, mutta 1600 tuntia töitä teen vuodessa. Tasan. Kuten kaikki muutkin tutkijat. Katsokaa vaikka työnseurantajärjestelmästä.

Vaikka eihän tämä ohi ole. Muut odottamaan jääneet työt vaativat huomionsa elokuussa ja lokakuussa kuuluu esitarkastajien tuomio. Sitten (oletettavasti) vasta väännetäänkin.

Ensin kuitenkin se loma. (Hih uudelleen.)

tiistai 12. kesäkuuta 2012

Hemma bra men Buda pest!

Sanovat, että loman odotus tekee onnellisemmaksi kuin lomailu, joten on ikävää, että en ehtinyt lainkaan odottaa tätä lomaa. Se olisi nimittäin varmaan tehnyt minut ihan naurettavan onnelliseksi.

Kohteen valinta oli täydellinen. Nopeat ja toimivat lentoyhteydet, hotelli keskeisellä sijainnilla - näissä priorisoimme ja se kannatti. Sen sijaan lentokenttäyhteydet sujuivat hyvin julkisilla ja muutenkaan emme osanneet luksustella edes häämatkan verukkeella. Matkan ainoista samppanjoista vastasi Finnair, ja sekin siitä hyvästä, että miehen kasvisruoka oli jäänyt saapumatta. Tosin juomista kiittäessäni sanoivat, että olisivat häämatkalaisille tarjonneet muutenkin. Eli vink vink vaan, ainakin minä matkustan tästä lähtien ainoastaan häämatkoilla.

Matkaohjelmassa keskeisimpänä oli ei mitään. Ja se olikin yksi keskeinen syy kohteen valintaan - ei harmittanut, että jotain ihan mieletöntä jäisi näkemättä. En osannut edes kirjaani lukea kun keskityin möllöttämään siinä riemussa, ettei kukaan vaadi minulta mitään, enkä pysty tekemään töitä. (No sekin vähän vaikutti, että matkalaukussa kulki Juoksuhaudantie. Jotenkaan sitä avioerokuvaelmaa ei tohtinut lukea ennen kuin kotimatkalla.) Iltaohjelmaakaan ei tarvinnut miettiä koska jalkapallo.

Mutta yksi havainto ja yksi kysymys nousi tästä perheellisen ihmisen lapsivapaasta lomailusta.

Havainto: Suurin ero nykylomailussa ei lopulta ole siinä, ettei jaksa yrittämälläkään valvoa yli puolenyön, vaan siinä miten mahtavalta tuntuu palata kotiin. Neljä yötä on enemmän kuin riittävä irtiotto.

Ja kysymys: Mikäköhän on aikaväli, jolla vanhempani suostuvat tähän uudestaan?

(Lapsilta ei tarvinne kysyä, koska heillä oli ollut IHANAA! Olivat käyneet Zoolandiassakin ja norsu oli nostanut esikoisen kärsällään ilmaan. Vähän oli jännittänyt, mutta ei yhtään pelottanut. No okei, vähän juksasi, mutta vastasyntynyt kani oli ollut niiiiiin suloinen.)


 


 

 








 

Niin ja pahoitteluni otsikon mahdollisesta harhaanjohtavuudesta, emme me Budan puolella edes käyneet.

keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Miksi ruoho on aina vihreämpää naapurin puolella?

Eikä tässä nyt ole mistään metaforista kysymys. Mikä piru siinä on, kun ei  nainen saa edes rikkaruohoja kasvamaan?



Kuvat on otettu kirjaimellisesti kolmen metrin etäisyydeltä toisistaan - naapurin etupihalta ja meidän. Molemmat maapläntit on samaan aikaan viime vuonna istutettu. Paitsi, että minä olen kylvänyt tänä vuonna jo kahdesti lisää siemeniä.

Kesäloman tullen otan ykkösprioriteetikseni ruohon kasvun seuraamisen.

Sen lisäksi aion

- öljytä terassipöydän
- juoda siinä aamukahvini
- laittaa hääkuvan seinälle
- ostaa sen kerrossängyn
- käydä läpi lastenvaatteet vanhempieni vintillä
- käydä Tukholmassa baarissa
- nähdä Pulpin Ruisrockissa
- käydä lenkillä/jumpassa - ehkä jopa kerran molempia

Mitään noista en ole viimeiseen kuuteen viikkoon ehtinyt. Tosin ei Pulp ole tainnut viimeisen kuuden viikon aikana Ruissalossa käydäkään.

Minun on hirveän vaikea tajuta, että on kesäkuu jo pitkällä. Okei, ei säidenkään puolesta, mutta lähinnä siksi, että muistaakseni menin aamulla töihin toukokuun puolessa välissä.

Ihan kivasti on kyllä mennyt. Mies on ollut tosi sportti eikä ole ääneen valittanut kertaakaan eikä juurikaan antanut edes äänetöntä palautetta. Lapset eivät oirehdi ainakaan kertomalla oirehtivansa tämän takia.

Mutta on tämä silti. Miten sitä jotkut aikuiset jaksaa ihan vuodesta toiseen?
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...