Rakkauteni legoihin on syvä. Ja siksi pragmaattisuus ohitti jälleen kerran idealismin, kun joulun alla osoitin kauppareissulla esikoiselle Friends-sarjaan kuuluvia pakkauksia, ja kysyin, että pitäisikö hän sellaisista. Jos vaikka toivoisit joulupukilta. (Sisäinen ääneni huusi: vihdoin saamme kotiin pikkulegoja, sama se minkälaisia!)
Ja legot olivat (myös lapselle) täydellinen hittilahja: esikoinen kokosi taloaan pitkälle aattoyöhön, ja sittemmin ilmoitti toivovansa legoja (tarkennan: LEGO Friendsejä) aina kaikiksi tuleviksi lahjoiksi. Enkä minä pane vastaan.
Myönnänkin auliisti olleeni väärässä molempien argumenttieni suhteen.
1. Kuten Kasper Diem -blogissa hienosti osoitettiin, eivät legot ole erityisen sukupuolineutraaleja olleet ennenkään. Ne "tavalliset" legothan ovat taistelua, ninjoja, avaruusaluksia ja mönkijöitä. Ja sitä paitsi: minulla oli lapsena noita Scala-koruja, ja rakastin niitä! Eli miten pahasti olisinkaan hurahtanut jos tällaisia legoja olisi ollut tarjolla minun lapsuudessani? Pahasti.
2. Tuotesarja ei suinkaan sisällä vain kauneushoitoloita. Ne pakkaukset, joita meidän lapsemme ovat saaneet, ovat sisältäneet talon, rantatalon ja uima-altaan. Okei, Olivian makuuhuoneessa on peilipöytä, mutta rantatalon makuuhuoneessa on iPod-teline, ja tytöt harrastavat surffausta ja ajavat päheällä maasturilla. (Se ituja kasvattava luonnonsuojelijahahmo joukosta vielä puuttuu.)
Parasta on kuitenkin, että Friendsit ovat niin leikittäviä. Olohuoneen pöydällemme on rakentunut uudelleenmuokattava minikokoinen nukkekoti, joka mahdollistaa monenlaiset roolileikit - sekä kolme- että viisivuotiaan, yhdessä ja erikseen.
Ja nyt kun olen tutustunut tarkemmin LEGO-hyllyn tarjontaan, kallistun sille kannalle, että Friendsit ovat niitä "tavallisia".
Sillä mitä ne ninjagot tekevät hädän tullen, kysyn vaan?
