tiistai 20. lokakuuta 2015

Mikä yhdistää kiinalaista autoilijaa ja helsinkiläistä pyöräilijää

Olen havainnut hämmästyttävää yhtäläisyyttä wuhanilaisen autokuskin ja helsinkiläisen työmatkapyöräilijän välillä.

Molemmille punaiset valot tarjoavat vain nimellisen ohjeen risteyksen kulkujärjestyksestä.

Molemmat ajavat aina henkilökohtaista maksiminopeutta kullakin tieosuudella.

Molempien mielestä on hyvä idea ohittaa kääntymässä oleva ajoneuvo nokan puolelta - jos kerran ehtii ensin.

Molemmat kaartavat ilman muuta jalankulkijoiden väylälle, jos se tarjoaa lyhyemmän tai nopeamman reitin.

Molemmat soittavat kiivaasti äänimerkkiä havaitessaan jalankulkijan väylällään.

Mutta on yksi erokin: veikkaan, että vain toinen näistä ryhmistä pitää toisen liikennekäyttäytymistä tuomittava.

Älkääkä ymmärtäkö väärin. Työmatkapyöräily on yksi parhaista osista päivääni. Kanssapyöräilijöistä huolimatta. Aamulla herään ja työpäivän jälkeen vaihdan ajatukset toiseen elämään. Ja itsehän tietenkin pyöräilen liikennesääntöjen mukaan. Paitsi jos nyt risteys on ihan vailla autoja ja punaiset palavat turhaan. Tai jos nyt ihan vähän matkaa joutuu esimerkiksi Sokoksen kulmalla ajamaan jalkakäytävällä, se nyt on niin leveäkin.

Pyöräillessä voi myös tapahtua sellaista, että ihminen pysäyttää sinut Sörnäisten rantatiellä ja vaatii pumpata takakumisi, vaikka oikeastaan et ehtisi minuutiksikaan pysähtyä, kun päiväkodin lapset ovat pihalla taas. Ja vasta kuukauden olet varonut ajamasta kuoppien yli, ettei takapyörän vanne menisi soikeaksi. Mutta ihminen ei saa sitä pumpattua - olen minäkin yrittänyt, kerran - ja käskee menemään Helsingin pyörätukkuun, siellä pumppaavat parilla eurolla. Ja sattumalta kyseinen kauppa onkin matkan varrella lapsen harrastukseen samana iltana, ja menet sinne ja kumit pumpataan. Ilmaiseksi.

Mutta varmasti ovat kiinalaiset autokuskitkin ystävällisiä ja avuliaita. Silloin kun eivät aja.

keskiviikko 14. lokakuuta 2015

Toisenlainen arki

Syysloma. Mikä ihana sana.

Teeskentelin vanhemmilleni, että ekaluokkalaisemme olisi heitteillä syyslomansa ajan, ja koska muut lapset tulisivat kateelliseksi, jos vain yksi pääsisi mummolaan, saattaa puksuttelin koko lauman sunnuntaina Turkuun.

(Kuudeksi päiväksi!)

Sittemmin olen siivonnut (tasolla käynpä-läpi-kaikki-lasten-vaatejemmat), käynyt kahdesti futistreeneissä ja kerran oluella. Suurmetsurin kanssa syömässä ja teatterissa. Tehnyt töitä pitkään, käynyt kirjastossa ja katsonut televisiota. Olen ostanut täysmaitoa juodakseni aamukahvit. Nyt on keskiviikko, ja tuntuu, että elämässäni on niin paljon luppoaikaa, että voin vaikka kirjoittaa sen Internetiin.

Vain kerran olen hätkähtänyt apua-olen-unohtanut-hakea-lapset ja vain vähän päivitellyt sitä millaista voi olla aikuisten arki ilman lapsia. Koska ihmeellistähän tämä on vain siksi, että se on poikkeuksellista.

Tämä arkiretriitti on kuitenkin avannut silmiäni siitä kuinka aikataulutettua ja ahdasta arkemme osin on. Millaisen kontrastin tekee se, että aamupalalla voi lukea lehteä ja keskustella lääkärifirmojen "verosuunnitelusta" eikä juosta puolipukeissa eteisen peilin ja kaatuneiden maitojen välimaastossa. Että voi istuen syödä aamupalaa. On uskomatonta mitä kaikkea voikaan uhrata nopeamman aamun nimissä. Ensin maitokahvin ja sitten koko kahvin. Säästän siinä ainakin minuutin.

Työni on kiinnostavaa ja palkitsevaa (no en vain kehtaa sanoa, että ihanaa!), mutta säläytyy sen verran moneksi projektiksi, etteivät virka-ajan tunnit tunnu aivan riittävän. Ja vaikka asiantuntijana esiintyminen on toki miellyttävää, Hitachi ei kiitä, kun iltatilaisuuksia tulee viikkoon useita. On myös niitä harrastuksia. Mutta melko kunniakkaasti olemme minusta selvinneet tästä vuoroin vanhempana -systeemistä.


Ehtoisa taisi joskus toivoa blogia, jossa kiireinen virkanainen kiiruhtaa päiväkodin pihaan sulkeutumisaikaa vastaan taistellen. Ja sellainen tämä blogi olisi jos sitä kirjoittaisin. (Joskin oikeasti haen lapset - viimeisenä - jo puoli viiden aikaan. En tajua miten muut sen tekevät.)

Arki on silti hyvää. Se lapsellinenkin versio. Osin siksi tämä foorumi ei varmaan enää päivitykään. Ei ole valitettavaa. (Paitsi helsinkiläisistä pyöräilijöistä. Joten pysykää toki kanavalla!)

Mutta loma omassa arjessa. Aijjettä. Parempaa kuin loma.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...