Huippuhelppo raparperituoremehu

Käykö teillekin niin, että puutarhaihmiset tuputtavat näihin aikoihin vuodesta raparperisatoaan? Eivätkä hyväksy vastaukseksi mutinaasi, että kun ei meillä oikein sitä kulu?

No, seuraavalla kerralla ei tarvitse mutista; edellinen tuputtaja nimittäin laittoi minulle mehureseptin satonsa kylkiäisiksi. Ja hyvän laittoikin! Tällä saa tuhottua ison kasan raparperia minimaalisella vaivalla ja maksimaalisella maulla. Olkaatten hyvät:

Täti-ihmisen kaverin raparperituoremehu

Tarvitset

Raparperia, palasiksi lohkottuna kaksi litraa
Kaksi litraa vettä
Puoli kiloa sokeria (se on paljon, voi laittaa vähemmänkin jos uskaltaa)

Valmistusoheet

Pilko ne raparperit.
Kaada päälle kaksi litraa kiehuvaa vettä. Ja sokeri.
Anna seistä yön yli (so. kymmenen tuntia).
Nauti.
(Kyseessä on tuoremehu, eli sen voisi myös pakastaa. Minä join kaiken heti.)

Ja minähän en edes pidä raparperista.

Mene Tallinnaan, mene Kalamajaan

Ehkä kaikki muut tiesivät tämän jo ennen minua, mutta minä iloitsen, että tiedän nyt. Tallinnan nerokkuus aukeaa kun poistuu vanhankaupungin ulkopuolelle: mieluiten Kalamajan suuntaan.

 

Olimme siis naisissa viettämässä luksusviikonloppua Tallinnassa. (Vielä kerran pieni juhuu sille: Juhuu!) Yksi meistä, hyvän ruuan ystävä, oli tutkiskellut asiaa ja laatinut tarkat suunnitelmat puolikkaalle ruutupaperiarkille. Minä nostin kauan ennen matkaa kädet suostuvaisesti pystyyn ja sanoin että sopii. Kaikki.

Eikä menty harhaan. Perjantaina olimme perillä vasta myöhään, joten illastimme helppouden vuoksi vanhankaupungin Controventossa, jonka canneloneissa ei toki ollut valittamisen sanaa, mutta naamiaisasuihin pukeutuneissa humalaisissa suomalaisissa oli. Sen enempää vanhaakaupunkia suunnitelmiin ei onneksi kuulunutkaan.

Lauantaina suuntasimme heti spartalaisen aamu-uinnin jälkeen Kalamajan suuntaan. Joukkomme johtaja ohjasi meidät Kohvik Sesooniin, joka osoittautui nerokkaaksi niin interiöörinsä, ruokansa kuin hintatasonsakin puolesta. Jos Controventon hinnat olivat lähellä suomalaisia, täältä sai keittolounaan kahdella eurolla ja lasin viiniä kolmella. (Syöttötuoleja löytyi useita, äitiseurueemme havainnoi, vaikka iloisesti lapsitta liikuimmekin.) Lista oli kattava ja sillä oli runsaasti kasvisvaihtoehtoja. Olin myyty jo tällä.

Jatkoimme pienen harhailun kautta Telliskivi 60:n ostoskompleksiin, joka piti sisällään lähinnä designputiikkeja ja kivoja kuppiloita (ja tee-itsellesi-ilmainen-hennatatuointi -pisteen, miksipä ei?).

  

 

 

Nurkan takaa löytyi mahtava olutbaari Pudel sekä viinibaari Pokaal. Valitsimme näistä oluisen ja maistelimme ensin hieman oluita ja sitten koko maistelusetin, vain huomataksemme, että oluen lisäksi tarjoilulauta sisälsi myös keskiaikaisen keittolounaan juotavan mämmin muodossa. No, senkin maistelimme, olemmehan kulttuuri-ihmisiä.

Pudelin hanavalikoima maistelussa.

 

Illallisen söimme F-hoonessa, joka oli myös juuri sitä mitä pitikin. Hyvää ruokaa kivassa miljöössä. Ja kohtuuhintaan. So. kolme ruokalajia ja puoli pulloa viiniä kahteenkymppiin. Niin ja siellä oli jopa lasten leikkihuone! [Menin äsken erehdyksissäni googlaamaan Kalamajaa, ja päädyin tietenkin ensimmäisenä oikean trendi-ihmisen hifistelyblogiin, jossa kerrottiin, miten F-hoonen taso on kerrassaan romahtanut ja paikalle on löytänyt kaikenmaailman suomalaisia - kuten me, oletan. Lopetin googlailun siihen. Mutta, se on siis joskus ollut varmaan tosi tosi hyvä. Ja vieläkään ei tullut vastaan yhtään porsaaksi puettua polttarisankaria.]

Slaavilaisen keittiön lahja maailmalle: valkosipuliruisleipätikut.

 

F-hoonen lasten leikkinurkka oli poislähtiessämme jo hiljainen.

Menkää siis hyvät ystävät Kalamajaan. Se kannattaa.

Siemennäkkileipä

Ihan aina en ole internetissä, vaan joskus näen ihmisiä ihan elävinä. 

Yleensä silloin syödään.

Parin viikon takaisen luksusteluviikonlopun jälkeen [kyllä, toden totta, totta kuin rotta: olen ollut poissa kotoa kokonaisen viikonlopun!] kotiintuomisina oli jälleen kaksi nerokasta reseptiä, joista tätä kyseistä olen kokeillut jo useampaan otteeseen.

Resepti on peräisin niinkin eksoottisesta lähteestä kuin maissijauhopussin kyljestä - ja löytyy googlailemalla monestakin blogista. Mutta ylläpitääkseni mainettani pakettien kyljistä löytyvien reseptien uudelleenjakajana, haluan mainostaa tätä hienoutta myös täällä.

Mums mums.

Resepti on ihan käsittämättömän simppeli; sellainen, että sen oikeasti pyöräyttää lasten kanssa ihan tuosta vain ohimennen.

Ainekset

 

2 dl siemeniä: kuvassa auringonkukan, kurpitsan ja pellavan niitä

2 dl maissijauhoja 

2 dl kuumaa vettä (so. keitettyä tahi mikrotettua)

1/2 dl ruokaöljyä

sormisuolaa

Valmistus

- Sekoita kuivat aineet keskenään

- Lisää öljy ja vesi, sekoita

- Kaada taikina pellille

 

Löysä taikina, aina yhtä esteettinen.

- Tasoita taikina ohueksi kerrokseksi. [Muualla sanotaan, että määrästä tulee pellillinen, mutta minun lähteeni sanoo, että puolitoista, ja leipä onkin kyllä sitä rapsuvampaa mitä ohuempaa.] Helppo tapa "kaulita" taikina on laittaa taikinan päälle toinen leivinpaperi ja sivellä käsin taikina ohueksi - öljyinen taikina ei tartu kiinni. Ja paperintuhlauksesta huolestuneet (miten nyt tulikin mieleen): se päällipaperi ei mene hukkaan, kun laitat ekasta pellistä ylijääneen kolmanneksen taikinaa siihen, taitat paperin kahtia, tasoittelet, avaat ja ta-daa, sinulla on nyt puolitoista peltiä näkkäritaikinaa!

- Sirottele suola leivän pinnalle.
- Paista 150-170 -asteisessa uunissa 45 minuuttia.
- Murra jäähtynyt leipä paloiksi.

Keksin tässä yhtenä päivänä, että tätä voi tosiaan syödä kuin näkkileipää, ja laitoin päälle juustoa ja salaatinlehden. Muuten se onkin napsittu menemään ihan sellaisenaan.

Huutomerkkihyvää!

Onko tässä seuraava avokadopasta?

Ei varmastikaan ole. Mutta olen käynyt Ilta-Sanomien otsikointikurssin.

No en ole, sen sijaan olen iltaisin lukenut kirjoja ja mennyt ajoissa nukkumaan. Nettikin oli poikki viikon, kun oli johto irti modeemista tai mistä lie, langattoman netin pesäkkeestä. Siksi olette saaneet liki viikon odottaa tätä maailmoja mullistavaa maa-artisokka-reseptiä.

Ehkä ette tienneet odottavanne, mutta kärsivällisyytenne palkitaan nyt yhtä kaikki!

Kaikkihan rakastavat maa-artisokkaa? Sitä minäkin. Mutta vihaavat sen kuorimista? Aivan. No tässäpä keino olla kuorimatta!

Uunissa paahdetut maa-artisokat

Ota läjä maa-artisokkia - pussillinen, jos shoppaat marketissa, kuten minä.
Pese huolellisesti ja pilko lohkoihin.
Lorauta päälle oliiviöljyä. Suolaa. Pyörittele.
Paahda 200-asteisessa uunissa puolisen tuntia.
Tarjoile sellaisenaan lisukkeeksi tai naposteltavaksi jonkun ärhäkän chili- tai valkosipulimajoneesin kanssa (kuten minä haaveilen).
Menetä puhekykysi ihastuksesta.

Enhän minä toki reseptiä itse keksinyt, vaan isäni oli ohjeen jostain löytänyt. En linkkaa, kun en tiedä mistä. Mutta kaikki kunnia jollekin toiselle!

Lisää haastelua

Kun nyt pääsin haasteisiin vastaamisen makuun, niin ihan hetken vain on luonnoksissa roikkunut tämä Jennijeen haaste. Anteeksi ja kiitos!

Savosta haastellaan:

 1. Olosuhteet alkavat olla kohdallaan, pelaisitko yön ulvojaa? 
 
Niin kovin mielelläni olisin pelaamatta, tuota perheversiota kun on taottu aivan riittämiin. Vauva pääsikin yllättämään, ja nukkui kaksi kokonaista yötä vain yhdellä tai kahdella heräämisellä! (Viime yöstä ei sitten taas puhutakaan.) Aloin jo muistaa mitä ihmisenä oleminen tarkoitti ja pidin siitä, joten ei kiitos: äiti ei halua pelata zombieta enää.

2. Sienestätkö?
 
Valehtelisin jos sanoisin kyllä, mutta tottakai! Kerran vuodessa ainakin. Lopun vuotta sienestän pakastimesta vanhempieni sinne toimittamia metsänherkkuja. Paitsi tänä vuonna, kun viime syksyn kuivuus jätti mökkimetsämme täydellisen tyhjiksi. Nyyh.

3. Kuka kehui sinua viimeksi, miten?

Julkisesti PeNa ja ihkut kommentoijat. Melkein nolottaa, mutta ei toki niin paljoa ettenkö itse sinne linkkaisi.

4. Ketä kehuit viimeksi, miten? 

Myönnetään: kehuin lasta joka reippaasti söi ruokansa ja toista lasta kun teki jotain pyydettyä. Kasvatuksen trendejä seuraavat voivat etsiä edellisestä virkkeestä viisi virhettä.

5. Kuinka aiot hemmotella itseäsi seuraavaksi?

Juuri nyt on aika hemmoteltu olo, kun yllä on uusi hankintani, nilkkapituinen Nanson aikuisten yöpaita, alla kympin lenkki, sauna ja olut, ja vierellä se Adichien uutuus, jonka äärellä aion kohta nukahtaa.

6. Mitä isänpäivälahjaksi?
 
[No okei, ehkä tähän haasteeseen tarttumisessa menikin vähän pidempi tovi.] Minulla on ollut loistava isänpäivälahja mielessä nyt viisi vuotta. Se vain pitäisi tehdä, eikä hätäpäissään kaapata matkaan ruokaostosten ohessa. Yllätystä ei toki voi pilata, mutta pysy kanavalla: jonkin vuoden marraskuussa kajahtaa!

7. Hyvä kasvisruokaresepti?

No pinaatti-ricotta-cannelonit. Ja uutena vinkkinä porkkanaletut, jotka suureksi yllätyksekseni ovat (toisin kuin epäonniset raastepihvikokeiluni) helppo tehdä ja aidosti hyvää.

Tämän reseptin pohjalta: korppujauhot olen korvannut venhäjauhoilla.

8. Nenäkannu - uhka vai mahdollisuus?

Olen kuullut pelkästään hyviä käyttäjäkokemuksia. Eli uhka. Ehdottomasti uhka.

9. Osaatko neuloa sukat tai lapaset?
 
Osaan! Ja olen siitä ihan lapsellisen ylpeä.

10. Yllätysvieraat tulevat vartin päästä. Mitä teet?
 
Yllätyn todella, koska kello on yli kymmenen. Jos taas kuvitellaan yhtä hypoteettinen päivähetki arkipäivänä, paljoa ei ole tehtävissä. Raivaan isoimmat toppavaatteet pois eteisen lattialta ja hymyilen iloisesti.

11. Milloin on sopiva aika aloittaa lasten uhkailu joulupukilla ja tontuilla?

Kyllä ne alle kaksivuotiaana jo aika hyvin homman tajuavat.

**

Seuraavaksi onkin sitten edessä isommat haasteet: ainekirjoitushaasteen kuudes aihe, emäntänä Kukkavarvas ja deadline tämän viikon sunnuntaina! Kaikki mukaan!

Ei ollenkaan kornia

(Mitä nyt tuo otsikko.)

Ajattelin nimittäin vähän mainostaa quornia. (Vailla sidonnaisuuksia, luonnollisesti.)

Minä en ole suuri lihankorvikkeiden ystävä - muutaman soijanakin saatan syödä kesässä ja nakkikeitossa, ja joskus harvoin teen makaronilaatikkoa soijafärssiin eli "jauhelihaan". Nyt kuitenkin miehen (kyllästyttyä soijaan ja) ihastuttua quorniin, meille on löytynyt uusi yhteinen suosikki.

Kuvan pöllin pastanjauhannasta - josta siis yksi resepti lisää.

Quorn on (eräästä punahomelajikkeesta valmistettua) sieniproteiinia. (Jos kuulostaa ällöltä, niin mietipä hetki Ross 508:a.) Pakastealtaasta päätellen proteiinista voi valmistaa kaikkia mahdollisia lihankorvikejalosteita, mutta meillä on erityisesti lyönyt läpi quorn bitar, eli kanamaiset vaaleat kuutiot. Quorn-kuutioiden rakenne on miellyttävä ja ne imevät varsin mukavasti kastikkeen makua - toisin kuin esimerkiksi tofu, jonka marinoinnin kanssa saa aina tapella. Siitä plussaa.

Miehen todistuksen mukaan kuutiot ovat kuin kanaa, mutta parempaa: ei ikäviä rustoja. Mutta epäilemättä miehen lausunto saattaa olla vääristynyt johtuen ajallisesta etäisyydestä vertailukohteen syömiseen. Pastanjauhajan mukaan maku on "ehkä jollain tapaa etäisesti kanamainen" (mutta ruoka maukasta).

Mutta no niin. Quornia siis. 

Vihreä quorn-curry

1 sipuli
2 valkosipulin kynttä
pala kesäkurpitsaa
2 porkkanaa (tikkuina)
vihreitä papuja
1/2 chili
pala ananasta
puoli pussia quorn-paloja
2 rkl vihreää curryahnaa (tai pakkauksen ohjeen mukaan)
kookosmaitoa

Pilko ja kuullota kasvikset pannulla.
Lisää valkosipuli, chili ja currytahna.
Lisää joukkoon quorn-palat jäisenä, vihreät pavut ja ananas.
Lisää kookosmaito.
Lisää suolaa jos tarve vaatii.
Tarjoile basmatiriisin kera.

Quorn-pata (pikaversio)

1 sipuli (isoina lohkoina)
2 porkkanaa
valkosipulia
herkkusieniä (isoina lohkoina)
2 tomaattia
tomaattipyrettä tai paseerattua tomaattia
suolaa
mustapippuria
timjamia
quorn-paloja puoli pussia
(Jos olisi ollut avonainen punaviinipullo, olisin lisännyt viiniä.)

Laita kattilan/padan pohjalle pieni tilkka vettä, ja siihen porkkanat ensimmäisenä kypsymään.
Pilko ja lisää joukkoon muut ainekset, viimeisenä jäiset quorn-palat.
Anna hautua Pikku Kakkosen ajan.
Tarjoile esimerkiksi keitettyjen perunoiden tai muussin kera.

Nam nam.

Kikati kikati

Esikoisella on ensimmäistä kertaa kaveri yökylässä. Eihän niitä raaski komentaa nukkumaan millään! Kummasti mielen sopukoita kutittelee muisto yökyläilystä, miten jännää, miten hauskinta!

Uunissa on perheen aikuisten päivän ensimmäinen lämmin ateria kesäkurpitsa al parmigiano al forno alla Ehtoisa emäntä (johon epäortodoksisesti lisäsin purkillisen kuohukermaa mozzarellanlisäysvaiheessa - näytti kuivuvan kasaan paistokseni). Työn alla banaanikakku huomisiin kemuihin.

Ennen illallista mies lähti vielä roudailemaan levyjä paikalliseen soittojuomalaan, harrastaakseen huomenna pitkästä aika levynsoitantaa.

Yökyöpeleitä, tänään.

(Usein tuntuu, että juttuni taipuisivat parhaiten Facebookin muotoon, mutta arastelen tilin avaamista. Ensinnäkin sitten minulla olisi käsissäni toinenkin media, jonka päivittämisestä saisin murehtia, ja toiseksikin, äitini pitäisi liittyä Facebookiin.)

Iloa tuottavat asiat, numero 12: välitön palvelu

Olen useasti jo tuuletellut onneani siitä, että vanhempani hoitavat aika ajoin - yleensä kerran viikossa - isompia lapsiamme. [Iloa tuottavat asiat nro 13.] Niihin päiviin mahdutan kaikki juoksevat asiat sekä kuvittelen siivoavani, lukevani, bloggaavani ja kirjoittavani vauvakirjaan. Niin ja tietysti vuorovaikuttavani niin vietävästi vauvan kanssa, koska vapaapäivän konseptiini kuuluu vielä se yksi lapsi.

Harvoin saan toteutettua puoliakaan, mutta yksi, mitä en jätä välistä, on lounas. Löydettyäni lähistöltä thai-ravintolan, olen lähes poikkeuksetta käynyt siellä. Olen vähän sellainen - kun tykkään, en kyllästy ihan heti.

Olen tavannut jättää vauvan nukkumaan ikkunan ulkopuolelle, mutta koska tänään oli niin vietävän kuuma, otin vauvan mukaan sisälle. Ja heräsihän se, tietenkin. Söin currya vauva sylissä, kun nainen tiskin takaa tuli pyytämään voisiko hän ottaa vauvan. Häkellyin, ojensin lapsen, ja juttelimme niitä näitä. (Myönnän, että yritin syödä vimmatun nopeasti kun pelkäsin häiritseväni hänen työntekoaan. Nainen sen sijaan oli täysin rauhallinen eikä vaikuttanut olevan kiireessä mihinkään.)

En haluaisi sortua siihen mantraan, että Suomessa ei A. osata palvella ja B. välitetä lapsista, mutta tämä meni kyllä välittömästi top kakkoseen hyvistä asiakaskohtaamisista lasten kanssa. Sitä toista paikkaa listalla pitää Turun pääkirjaston työntekijä, joka tuli auttamaan minua pukemaan c-kirjaimena kirkuvaa esikoistani ollessani viimeisillään raskaana kakkosesta. "Minulla on kuusi lasta," hän sanoi, ja viestitti ymmärtävänsä, ei ylenkatsovansa kädettömyyttäni äitinä.

Tällaisen ihmisen muistaa vuosia. Ihaillen.

Yhden käden ateriat

Niin se ruokahuolto.

Ihan niin tyylikkäästi tämä ei ole mennyt kuin mitä ensimmäisen viikonlopun perusteella annoin uskoa. Tiedän, shokeeraavaa!

Tein toki exceliin reilun kolmenkymmenen aterian ruokalistan, mutta mitään järkevää rotaatiosysteemiä en ole jaksanut ylläpitää. Ja loppujen lopuksi se kolmekymmentä on aika vähän - semminkin kun useimmiten vaihtelu tapahtuu kymmenen perusruoan välillä. En myöskään suunnittele aterioita päiväkohtaisesti vaan laitan kauppalistalle aineksia muutamiin eri ruokalajeihin, ja teen niitä niinä päivinä kun ehdin. Ja kun en ehdi, syövät pinaattikeittoa.

Olen kuitenkin myös kunnostautunut, etenkin reseptien virtaviivaistamisessa. Lounaan otan useimmiten pakkasesta, ja päivittäinen ruoan valmistus tapahtuu usein lasten välipala-aikaan. Eli tarjoilen lapsille välipalan, ja heidän syödessään valmistelen ruoan uunikuntoon. Usein yhdellä kädellä, koska sylissä on myös vauva.

Yhden käden lasagne (katso aineksiin osviitta täältä)

1. Sekoita kulhossa kastikeainekset (kuten pinaatti, feta ja raejuusto tai soijajauheliha ja tomaattimurska tjsp) sekä purkki ruokakermaa, puoli litraa maitoa ja pari kourallista juustoraastetta (juustokastikkeen valmistamisen sijaan).
2. Lado vuokaan vuorotellen lasagnelevyjä ja soosia. Pinnalle juustoraastetta.
3. Laita uuniin.

Yhden käden risotto (vrt. oikeaoppisempi risotto)

1. Kuullota sipuli (jos jaksoit pilkkoa) ja riisi oliiviöljyssä.
2. Kaada joukkoon mukillinen viiniä*.
3. Lisää puoli litraa vettä, liemikuutio sekä pilkotut herkkusienet (raakoina) ja/tai murskatut kuivatut sienet.
4. Hiljaisella tulella keitellen joudut muutamaan kertaan kyllä sekoittamaan. Sori.
5. Lopuksi lisää kerma ja parmesaani.

Yhden käden makaronilaatikko

1. Keitä pussillinen makaroneja. (Tässä on siis ikävästi kaksi työvaihetta.)
2. Kaada makaronit uunivuokaan.
3. Kaada perään soosiaineet, kuten vaikkapa jauheliha tai lohi.
4. Lisää litra maitoa tai kunnes makaronit melkein peittyvät, riko päälle 2-3 kananmunaa.
5. Poimi yhdenkädentaktiikan aiheuttamat kuorenpalaset joukosta, sekoita.
6. Päälle juustoraastetta ja uuniin.

* Kun kehuskelen, että minimoin ruokahävikkiä, niin uskotteko, että sama pätee tuplana alkoholijuomiin. Normaalioloissa tämä ei olisi niin suuri ongelma, mutta karonkkani jälkeen olemme syöneet risottoa liki yhden viinitonkallisen verran. Lisäksi käytän risotossa kasvissosekeitosta ylimääräiseksi jäävän keitinliemen. Bataattikeitto ja risotto siis toistuvat rotaatiossa peräkkäin. Nerokasta, sanoisin.

Banaanipannukakku

Lisää samojen reseptien variointia: se on, lisää käyttöä niille mustille banaaneille. Resepti on mitoitettu uunivuokaan, joka on meidän perheen ateriakoko - pellilliseen tarvitset tuplataikinan.

Banaanipannukakku

Tarvitset:

5 dl maitoa
2 munaa
2 banaania (muussattuna)
50 g voita (sulatettuna)
2,5 dl vehnäjauhoja
1 tl leivinjauhetta
2 rkl sokeria
ripaus suolaa

1. Sekoita aineet (muistathan sekoittaa leivinjauheen ensin jauhoihin).
2. Anna mieluusti turvota puoli tuntia.
3. Paista 225-asteisen uunin keskitasossa n. 30 minuuttia tai kunnes kypsää. Huom: ei pursuile kuten tavallinen pannari.

Jäätelön puutteessa laiton päälle turkkilaista jogurttia ja kuningatarhilloa.
Joskus osuu vahingossa ihan kohdilleen!

Helppo (ja tomaatiton) feta-pinaatti-lasagne

Täti-ihmisen keittokirjasta luvusta "Ruokaa, jota (ihme kyllä) syövät kaikki perheemme jäsenet": kasvislasagnea vailla kasviksia ja ennen kaikkea vailla tomaattikastiketta, jota esikoinen vihaa - vaikka rakastaa ketsuppia. (Mikään määrä tämän epäloogisuuden osoittelua ei ole muuttanut vallitsevaa tilannetta.)

"Helpoksi" kehtaan kutsua reseptiä, koska pinaattikastike on niin vaivaton, juustokastikkeensa nyt on tietysti oma vaivansa. (Senkin voisi korvata kerma-maidolla ja juustoraasteella, sanon ma.)

Mutta siis:

Feta-pinaatti-lasagne

Tarvitset:

Lasagnelevyjä

Pinaattikastike
300 g (2 pussia) pinaattia
200 g (1 prk) fetaa
100 g raejuustoa
1 sipuli tahi 2 kevätsipulia varsineen (Kevätsipuli hajosi uunissa niin pehmeäksi, ettei esikoinen huomannut sitä. Hah!)
1-2 valkosipulin kynttä
pinjansiemeniä
mustapippuria

Juustokastike (ohje suoraan lasagnelevypakkauksesta)
50 g voita
1 dl vehnäjauhoja
1 l maitoa
200 g (pari kourallista) juustoraastetta

Valmista pinaattikastike: sekoita ainekset.

Valmista juustokastike: sulata voi, lisää vehnäjauhot ja vatkaa maito vähitellen kastikkeeseen. Ota kattila pois levyltä ja lisää joukkoon juustoraaste.

Rakenna lasagne kerroksittain: pohjalle pinaattitäyte, sitten juustotäyte, sitten lasagnelevy. Päällimmäiseksi lasagnelevyn päälle vielä juustokastike ja pinnalle juustoraastetta.

Paista 175-asteisen uunin alatasolla n. 50 minuuttia.

Kyllä, ruokalaji on hyvin lähellä canneloni-reseptiäni. Onneksi en ole ruokabloggari, niin ei tule paineita. Vaikka lisäsinhän minä pinjansiemeniä.

Arki 3.0 (BETA)

Kolmen lapsen arki on vielä betatestausvaiheessa. Tai ehkäpä olisi rehellisintä kutsua tätä jaksoa vauvalomaksi, kuten tarhasta poisjääminen lapsille esitettiin, eikä arjeksi laisinkaan. Vauva kun yhä nukkuu kaiken päivää ja enimmäkseen yölläkin, mitä nyt syö ja vähän joutuu vaippaa vaihtamaan. Mies tekee töitä vain puolta päivää, ja kun ilmatkin alkavat näyttää varsin kesäiseltä, on pihaelämä päästy aloittamaan täysimittaisesti. Mikä on mahtavaa.

[Tuo puolipäiväinen työskentely oli minun ehdotukseni, koska yllättävä deadline ilmestyi ensi viikkoon. Laskin, että on parempi jos mies menee hetkeksi keskittymään töihin työpaikalle kuin että "on kotona" mutta samalla koittaa tehdä koko ajan töitä. No, nyt hän on siis nelisen tuntia päivässä työpaikalla ja lopun aikaa koittaa tehdä töitä kotona.]

Päivät kuluvat oikeaoppisesti lapsiperherutiinien mukaan, ja uudenlainen ruoka-arki on edelleen voimissaan, voitteko kuvitella! Tosin koska minulla on liikaa aikaa ja innostusta, välillä tulee ylilyöntejä, kuten ne acarajét.* Kun esikoiselta kysyin, olisiko toiveita tulevan viikon menulle, yksi oli: kaupan makaronilaatikko. Jätin sitten avokadopastan pois menulta ja tein sitä varten hankituista aineksista varsin maukasta guacamolea. Kiittämättömyys on hifistelevän kotiäidin palkka.

Lohikeitto.

Toinen hämmästyttävä seikka on, että vajaassa viikossa lapset oppivat nukkumaan lastenhuoneessa koko yön. Myös mies on oppinut nukkumaan lastenhuoneen lattialla patjalla, koska ajattelin, että hän voisi toimia jonkinlaiseena esteenä makuuhuoneeseen pyrkiville lapsille. Joitakin lapsia on verkkoon tarttunutkin, mutta enimmäkseen patjamajoitus taitaa taata miehelle parempia unia kaukana itkevästä vauvasta.

Mies ehtii myös urheilemaan, ehkä enemmän kuin koskaan (18,5 tuntia tähän mennessä tässä kuussa - ja ei, minä en ole pitänyt kirjaa, hän itse on), mikä pitää hänen mielensä virkeänä. Minä taas olen syönyt enemmän suklaata kuin koskaan, mikä ei ole huono asia sekään. Ja vaikka haluaisin sanoa, että minullahan ei mitään omaa aikaa ole, niin on minulla, koska vauva nukkuu niin paljon. (Tosin omien oppieni vastaisesti olen käyttänyt tätä "omaa aikaa" paljolti kodinhoitoon.) Mies ottaa isommat lapset mukaan esimerkiksi kauppareissuille, juuri nyt he ovat Lasten liikunnan ihmemaassa, ja lisäksi he viettävät aikaa myös mummolassa. Viime torstaina kuuden aikaan lapset jopa leikkivät ihan nätisti keskenään yläkerrassa yli puoli tuntia! Toki en ole poistunut kotoa mihinkään, mutta ehtiihän sitä. (Tähän viimeiseen virkkeeseen tiivistynee uuden arjen salaisuus, mutta jatkan siitä toiste.)

Mutta ei huolta, kyllä tämä varmasti vielä kamalaksi muuttuu! Kunhan se ihan oikea arki alkaa.

* Tosin tänään tarjoilin niitä (minulle ja miehelle) chili-valkosipuli-sipuli-basilika-tomaattikastikkeen kera, ja siten olivat ihan maukkaita.

Acarajé

Eli brasilialaiset mustasilmäpapupyörykät. Eli mitä minä oikein kuvittelin.

Pinaatti-ricottacannelonit

Pyynnöstä (kun on tässä nyt tätä aikaa käsissä): 

Pinaatti-ricottacannelonien ohje, asenteella helposti hyvää.

Ainekset:

1 paketti canneloneja (250g)

2 pussia (300g) pakastepinaattia
300 g ricottajuustoa - tai yksi rasia ricottaa ja loput raejuustoa, kuten minä teen
1 valkosipulin kynsi
1 sipuli
mausteeksi suolaa ja pippuria

1 prk (200g) tomaattimurskaa
2 dl kermaa/ruokakermaa
pinnalle juustoraastetta

1. Sulata pinaatti ja sekoita joukkoon ricotta/raejuusto, mausteet ja sipulihake. (Resepteissä käsketään kuullottamaan sipuli, mutta yhtä hyvin voi lisätä joukkoon myös raakana.)
2. Voitele/öljyä iso uunivuoka.
3. Lado täyte canneloniputkiin pikkulusikalla (kannattaa laittaa putkilo uunivuokaan ja täyttää siinä, sitten sen voi täytteineen kaataa astiaan). Asettele putket vieri viereen.
4. Peitä cannelonit purkilla tomaattimurskaa (joku tyylikkäämpi ihminen voisi tehdä ihan oikean tomaattikastikkeen). Tämän jälkeen kaada päälle kerma.
5. Peittele juustoraasteella.
6. Paista 225-asteisessa uunissa 25-30 minuuttia.

Esim. täältä löytyy vähän hienostuneempi versio, ja nätti kuva.

Paremman arjen reseptit

Terveisiä pääsiäisestä! Se oli kiva! Ja rento!

Yleensä loma - etenkin lyhyt sellainen - on hyvin haasteellista aikaa: miten saadaan kohtaamaan kaikkien odotukset tekemisistä ja tekemättömyyksistä, vieläpä jos ollaan kotona ja eletään jatkuvan kotityökuoleman vaarassa. Tiedättehän: oleta, pety, mökötä.

Nyt synnytyksen lähetessä meillä ei ollut lomaksi mitään suunnitelmia enkä minä järjestänyt itselleni ohjelmaa, miehen toiveena oli urheilla. Perjantaina meillä oli ystäväperhe illallisella, sunnuntaina vierailtiin vanhempieni luona, ja maanantaina ompeluseura kokoontui meillä, siinä kaikki virallinen ohjelma. Pystyimme siis oikeasti viettämään sellaista rutiinintäyteistä perhearkea, mistä olen usein kuullut puhuttavan: aamiaisen jälkeen pihalle, sitten yhteinen, yhdessä nautittu lounas, sitten pienempi päiväunille, mies urheilemaan, esikoinen naapuriin tai omiin touhuihinsa ja minä lepäämään. Sitten taas ulkoilua, yhteinen, yhdessä nautittu päivällinen ja iltameiningit.

(Ja siinä sivussa minä muuten urakoin valmiiksi ne juuttaan valokuva-albumit - vähänkö olen suuri sankari! Luinpa vähän kirjojakin.) Historiallista tässä oli myös se, että söimme koko perhe saman pöydän ääressä jopa kolmesti päivässä. Ja mikä jännittävintä - tämä rutiininomainen eläminen tuntui ihan lomalta.

Osaltaan tämän onnistuneen loman mahdollisti ruokasuunnittelu, jota - uskokaa tai älkää - meillä ei ole koskaan harrastettu. Kaupasta ostetaan aina "kaikkea", siis sellaista perustarvetta, mitä meillä käytetään. Sitten kello 11.30 tai 16.30 aletaan penkoa kaappeja, että mitäs täällä nyt sitten olisi. Nelipäiväisen viikonlopun aikana kaappeja olisi täydennetty vähintään kerran, ellei kahdesti.

Mutta nyt kun tiedossa oli pitkät pyhät (yleensähän niistä ei kerrota etukäteen), jotka vietettäisiin lähes kokonaisuudessaan kotona, laadin menun neljälle päivälle ja miehelle kauppalistan sen mukaan. Ja istu ja pala, suunnitelma toimi nerokkaasti! Toki järjestin tällä metodilla itselleni kaikki viikonlopun ruoanlaittovuorot, mutta mies pyytämättä kompensoi rastia esimerkiksi siivoamalla keittiötä, mikä meillä normaalisti lasketaan ruoanlaittajan vastuualueeksi.

Onkin nyt tehnyt jotain poikkeuksellista ja harkinnut muuttavani toimintatapojani sellaisiksi, että ne paremmin toimisivat arjessa. Yleensä seison tiukassa vastarinnassa kaikkia itse keksimiänikin uusia tapoja vastaan - en halua toimia järkevästi, haluan toimia niin kuin toimin.

Uutena arjenjärkeistämistavoitteena on siis tehdä viikottainen ruokalista ja kahdesti viikossa kauppareissu. Jo nyt tapa on kestänyt pitkään, sillä tänään lähetin miehen kauppaan loppuviikon menun mukaisen kauppalistan kanssa.

Haasteellista on vain keksiä noin kolmekymmentä helppoa arkiruokaa, joita meillä söisi edes valtaosa perheestä. Mutta kun saan listan aikaan, sen rotaatiolla voi elellä vaikka kuinka kauan.

Erityisongelman muodostavat erityisruokavaliot: mies on kasvissyöjä ja lapset eivät (minä syön kalaa, mutten lihaa). Käytännössä voimme syödä kolme ihmistä kalaa ja yksi kasvista, tai sitten kaksi lihaa ja kaksi kasvista. Liharuokien tarjonta on meillä ollut surkeaa, koska en tykkää ostaa lihaa - broileria en mistään hinnasta - mutta nyt kun en voi tuudittautua yhteen syötyyn ateriaan päiväkodissa, pitänee petrata ja ostaa hieman useammin lihaakin (koska myös ne papuruoat ovat heikoissa kantimissa).

Pääsiäisenä listalla oli:

- Pinaattikeitto (so. eines pakkasesta - pieni pehmeä lasku sentään ruoanlaittoviikonloppuun)
- Sienirisotto ja uunipunajuuret - lapsille osa risotosta erikseen ennen sieniä ja timjamia (olen nero!) ja lisukkeeksi lihapullia (jauhelihasta)
- Muussia ja lihapullia/täytettyjä portobellosieniä
- Pinaattiricottacannelonit
- Lauantain iltapalana: pannukakkua, marjoja ja jäätelöä

Kaikkia isompitöisiä syötiin kahdesti, ja sunnuntaina syötiin vanhemmillani (kaalikääryleitä), mistä saatiin yksi ateria mukaankin. Minun logiikallani näin pitää ollakin. Joka päivä ei voi valmistaa kahta lämmintä ateriaa alusta loppuun. Älkää kertoko miten te se kätevästi teette.

Tämän loppuviikon (ke-la) listalla on:

- Kalakeitto (miehelle erotetaan osa keitosta ennen kalan lisäämistä, siitä joko soijanakki/soijajauhelihakeittoa)
- Muussi ja (itsetehdyt) pinaattiletut
- Basmatiriisi ja limassol (halloumia tomaattikastikkeessa)

Palaan ruokalista-asiaan sen päivittyessä. Sillä välin: kaikki vinkit helppovalmisteista ruoista, joissa ei ole lihaa, kasviksia, tomaattikastiketta, mausteita eikä mikä muutakaan epäillyttävää, otetaan suurella lämmöllä vastaan!

Banaanikakku, mon amour

Perheen jätemylly, se olen minä. Tunnen miten sädekehäni kasvaa joka kerta kun syön vanhaa kovaa leipää sen sijaan, että heittäisin sen pois. Tai keksin jonkun nappisoppareseptin melkeinvanhetuneista jääkaapin antimista. No okei, voi mieskin syödä kovaa leipää, mutta hän ei jaa henkisellä tasolla ideologiaani "vanha syödään ensin pois". Sen sijaan hän avaa uuden sinappipurkin kun vanhasta tulee enää vaivalloisesti ulos - ja jättää sen vanhankin purkin jääkaappiin. Tai ostaa jotain jännittävää mangochutneysalaatinkastiketta, syö sitä kerran, ja jää odottamaan että minä hävitän purkin kolmen vuoden kuluttua. (Olen siis jätehuoltovastaava myös tällä tasolla.)

On kuitenkin kolme asiaa, joita heitän usein roskikseen:
- Lasten ruoanjämät, joita en syö lihan, ketsupin tai yleisen möyssäämisen takia
- Niitä vajaita sinappi- ja mangochutneypurkkeja
- Mustaksi menneitä banaaneja

Vaan ei enää! Salamatkustajan Satu taisi joskus vinkata, että mustaksi menneistä banaaneista voi tehdä banaanikakkua, ja kun kerran taas kohtasin kolme mustaa (Tallinnasta tuotua) banaania käsilaukun pohjalla, päätin kokeilla. Ja nyt voin vain miettiä, että miksi piti odottaa 35 vuotta!

Eräällä ystävälläni on kaveripiirissä legendaarinen banaanikakun ohje, mutta koska sitä ei ollut käsillä, googlasin ja yhdistelin parista reseptistä sen mukaan mitä kaapissa oli.

2 munaa
2 dl sokeria
100g voita
1 dl kermaa
3-4 dl jauhoja (esikoinen annosteli pussista kaatamalla)*
1 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
kanelia
2,5 banaania (kuopus söi puolikkaan ennen kuin päästiin tänne asti)

Reseptin helppous piilee siinä, ettei tarvitse likastaa vatkainta, vaan kaikki ainekset sotketaan lusikalla yhteen, about tässä järjestyksessä. (Eri resepteissä varioitiin kerman sijaan turkkilaista jugurttia, piimää ja kermaviiliä, eli mitä sitten jääkaapista löytyy.) Banaanit muussasin vain nimellisesti, ja isommat sattumat toimivat mielestäni vain hyvänä lisänä.

Kaadetaan taikina voideltuun irtopohjavuokaan ja paistetaan 175° asteisen uunin alatasossa n. tunti. (Kakku ei ollut järin paksu ja oli siinä siinä oliko pohjasta raakaa - varmaan hyvä idea peittää kakku loppuvaiheessa ettei kuivu liikaa päältä.) Ei tullut kuvaa, mutta sain hyvälle maulle useamman todistajalausunnon. Oli meinaan hyvää.

Ja banaanihävikki meni meidän perheessä juuri nyt nollaan! 

Sattuu niitä harhaostoksia joskus minullekin. Heti tänään tuli mieleen, että mullahan on niitä punajuuria, voisipa laittaa uunijuureksia. Hiukan kasvoivat vartta ja hometta.

(Kyllä mahtaa sukulaiset ihmetellä kun viidentoista vuoden jälkeen kahvipöydän porkkanakakku onkin vaihtunut banaanikakkuun... En ole meinaan kaavoihini kangistunut, minä! Nih.)

* Edit 22.3. Google tuo jatkuvasti lukijoita tähän reseptiin (tervetuloa vaan!), niin oli pakko rukata suosittelemaani jauhomäärää useamman kokeilun jälkeen, ettei tule susikakkuja googlaajille. Taikina saa jäädä mieluummin vähän löysähköksi kuin mennä ihan sementiksi, eli kun aiemmin sanoin 4 dl tai reilu, nyt sanoisin 3-4 dl.

Niin ,ja useamman kerran olen nyt tehnyt kakun kuohukerman sijaan rasvattomaan piimään (kun sitä kuohukermaa harvemmin on vain odottelemassa jääkaapissa), mikä kuulostaa kerrassaan surkealta korvikkeelta, mutta erinomaisesti on toiminut sekin.

Kermainen suppilovahverorisotto

Koska suvussamme kulkenut salainen perinneresepti suppilovahverorisotolle oli kadonnut Risella-purkin kyljestä, lienee aiheellista kirjata tuo resepti ylös itselle ja miksei muillekin. Virallisena vinkkinä annettakoon, että sienirisotto on maailman kiitollisin juhlaruoka - vaatii jonkin verran aikaa valmistaessa, mutta ruokahetkellä ei tarvitse juosta keittiössä valmistamassa kymmentä eri lisuketta.

Käytin eilen määrien suhteen suuntaa-antavana Hesarin reseptiä neljälle kerrottuna kahdella. Sain arviolta kahdentoista, ehkä vähän useamman hengen aterian. Eli puolitan määrät tähän.

Täti-ihmisen parempi suppilovahverorisotto (4-6 aikuiselle)

4 dl risottoriisiä
8 dl kasvislientä
2,5 dl valkoviiniä
400g sieniä (ts. laita runsaasti vaan)
2 sipulia
2 valkosipulin kynttä
100g parmesaania
2,5 dl kuohukermaa
tuoretta timjamia (n. puoli puskaa)
oliiviöljyä
voita
suolaa ja mustapippuria

Kuvasta näkyy, että jatkoin suppilovahveroita viimevuotisilla kuivatuilla. Väittäisin, että ei ollenkaan pahasta ole - kunhan muistaa hakata kuivatut sienet riittävän pieneksi.

1. Valmista kasvisliemi erillisessä kattilassa.

2. Kuullota sipulit ja valkosipulit runsaassa oliiviöljyssä (0,5 dl). Kun valmiita, lisää joukkoon riisi ja kuullota kevyesti.

3. Lisää valkoviini ja anna sen imeytyä riisiin.

4. Lisää kasvisliemi pienissä erissä, koko ajan risottoa hämmentäen. Väittävät tämän olevan risoton koostumuksen salaisuus. Mitäs minä sitä kiistämään tai todentamaan.

5. Paista sienet voissa (toisella pannulla), ja mausta suolalla ja pippurilla. Suolan kanssa kannattaa muistaa tuo kasvisliemen käyttö.

Jos käytät kuivattuja sieniä, silppua ne hyvin, etenkin suppilovahveroiden pitkät varret, ja lisää sienet jo risoton valmistusvaiheessa, kun liemestä on jäljellä noin puolet. Näin ne ehtivät pehmetä ja antaa makua.

6. Kun risotto on liki valmista, eli liemi on imeytetty riisiin (tarkista maistamalla sopiva kypsyysaste), lisää sienet, silputtu timjami, parmesaani ja lopuksi kerma.

7. Anna hautua hetki.

Tarjoile parmesaanilastujen ja vihreän salaatin kera.

Koska en ole ruokabloggari, enkä huomannut valokuvata työvaiheita sipulin kuullottamisen jälkeen, saati illallisen esillepanoa, liitän tähän loppuun kuvia eilisestä illanvietosta prinsessayksisarvisen näkökulmasta.
 

PS: Loistava lisuke risotolle on uunipunajuuret vuohenjuustolla. Nyt rupesi ihan harmittamaan kun eilen tämän unohdin.

1. Laita uunivuokaan lohkotut punajuuret, runsaasti oliiviöljyä, ripaus suolaa ja pippuria ja laita uuniin (175-200 asteeseen).

2. Puolen tunnin päästä lisää päälle vuohenjuusto. Voit ennen sitä vähän käännellä lohkoja. Yhteensä paistoaika n. 45 minuuttia.

Tukholma: ravintolat

Lasten kanssa ravintolassa - uhka vai mahdollisuus?

Yksi lapsiperhematkailun haasteista on saada lapset syömään ajallaan ja aikuiset syömään hyvin. Korostetusti meillä, joille syöminen on haaste ihan kotioloissakin. Tässä(kin) suhteessa Ruotsi on loistava matkakohde: köttbulloreita ja lasagnea saa joka nurkan takaa, ja mikä parasta (tämän tajusin vasta tätä kirjoittaessani) lasten ateroilla ei tarjota automaattisesti ranskalaisia kuten Suomessa. Lapset eivät syöneet kertaakaan matkan aikana ranskalaisia. Hämmästyttävää. Lihapullia kyllä söivät. Ja lasagnea.

Lisäksi hyvän kasvisruoan löytäminen on helppoa - tämä ei ole lainkaan itsestäänselvää (edes) Euroopassa.

Suhtaudun ravintolasuositusten antamiseen vähän kaksijakoisesti. Ensinnäkin, epäilen vahvasti, että joku jaksaisi lähteä etsimään jotain tiettyä suositeltua ravintolaa. Ja toiseksi, kokemuksemme suositelluista paikoista on varsin rajallinen. Mutta menköön - jos ei suosituksena niin matkakertomuksena. Ja koska kaikki suositukseni ovat Söderiltä, voi postauksesta ainakin sen verran ottaa onkeen.

1. Chutney. Katarina Bangatan 19, Södermalm.

Kasvisravintola, josta saa valita vaihtuvalta kolmen ruokalajin listalta hyvää kasvisruokaa. Täällä olemme syöneet joka matkallamme, tällä kertaa listalle osui lasagnea, kikhernepihvejä ja muusia sekä currya. Plussaa kivasta terassista ja oluesta, mikä ei ole itsestäänselvyys hippeilyyn taipuvissa kasvisravintoloissa.

Hinta: päivän menu 93 kr, "a la carte" n. 150 kr.

Kuva täältä.

2. Pelikan. Blekingegatan 40, Södermalm.

Paikallisen ystävämme mukaan ravintola on paikallinen "institution". Hyvä palvelu, konstailematonta ruotsalaista ruokaa, tyylikäs interiööri, kynttilät pöydillä ja zinfandellia viinilistalla. Lapset söivät lihapullia, mies vuohenjuustopiirasta ja minä graavia lohta, jonka en tilatessani tajunnut olevan graavia, mutta hyvää se oli. Lapsille haluttiin tuoda aikuisten annos puoliksi, vaikka yritin neuvotella puolikasta annosta heille puoliksi. Todellisuudessa söivät yhdessä siitä puolikkaan puolikaasta puolet.

Hinta: pääruoat n. 200 kr. Meidän matkamme selkeästi kallein ateria.

Kuva täältä.

Kuopus olisi pärjännyt myös pelkästään näillä.

3. Södermanna. Södermalmin kauppahallissa, Medborgarplatsilla.

Edellisen ravintolan aiheuttamaa ravintolakulujen kasvua tasoittaaksemme söimme toisenkin kerran tässä mainiossa vege-paikassa Söderin kauppahallissa. Wrappeja, falafelia, kasvispurilaisia, lasagnea. Isohko lista, sopuhinta, hyvä maku. Iso peukku.

Hinta: wrapit 49 kr, muut annokset n. 79 kr.

Halloumiwrap. Alla lasten lasagnelautasen ei-toivotut sörsselit eli salaatit. Taustalla miehen purilaisannos lohkoperunoilla.

4. SIA. Ympäri kaupunkia.

Yksi sana: kermajäätelö.

Hinta: 1 pallo 20-25 kr, 2 palloa 25-30 kruunua.

Kelpaa myös lapsille.

Pähkinäpyörykät

Bloggaan ruoasta harvoin, koska harvoin koen omaavani järin erikoisia reseptejä. Muutama kaverilta pöllitty nerokkuus kuitenkin on jakamisen arvoinen, esimerkiksi ja etenkin

Pähkinäpyörykät eli kasvissyöjän lihapullat, johon tarvitset

4 munaa
2,5 dl juustoraastetta
1,25 dl raejuustoa (eli pikkupurkki)
2,5 dl hienonnettua pecan-pähkinää - tai mantelirouhetta
1 sipuli
1 valkosipulin kynsi
1 tl suolaa (tai vähemmän...)
1 tl kuivattua basilikaa
1/2 tl kuivattua salviaa
ja
2,5 dl Italian seasoned bread crumbs, tai jos et satu asumaan Amerikassa, seuraavaa:

neljä palaa Ruispaloja (kaksi "paria")
1/2 tl kuivattua persiljaa
1/2 tl mustapippuria
1/2 tl valkosipulijauhetta
kuivattua oreganoa ja basilikaa (1/4 tl)

Tomaattikastiketta (esim. kaupan purkista ja tomaattimurskasta yhdistämällä)
Vielä vähän juustoraastetta

Tässä raaka-aineet. Reseptissä sanotaan neljä munaa, jääkaapissa oli kolme. Juustona käytin kuivaksi menneen kermajuuston, lajilla ei liene väliä. Viitseliäämpi tekisi tomaattikastikkeen itse, tämä ei (tällä kertaa). Reseptin antajan mukaan pecanista tulee mehevämmät pullat, me emme tiedä kuin mantelisista.

Ohjeet:

1. Valmista ensin leipämurut (tein kaksinkertaisen satsin ja jätin puolet jääkaappiin.)
Laita leipä ja mausteet tehosekoittimeen, hienonna pieneksi.

Varoituksen sana, että mies hajoitti sauvasekoittimemme leipää hienontaessaan, eli yleiskone lienee tarpeen "bread crumbsien" valmistukseen. (Jos asut Amerikassa, voit osaa leivänmurut kaupasta ja ruokalajista tulee vieläkin nopeampi valmistaa.)

Sur sur.

2. Nyt: laita uuni lämpiämään 200 asteeseen.

3. Sekoita yhteen munat, juustoraaste ja raejuusto, vatkaa kevyesti. 

4. Lisää joukkoon hienonnettu sipuli, pähkinähake, valkosipuli, suola, basilika ja salvia.

5. Lisää joukkoon leivänmurut.

Valmis taikina näyttää tältä.

6. Muotoile palloiksi ja laita laakeaan voideltuun astiaan. Jätä reilusti väliä, sillä pullat turpoavat uunissa.

7. Kaada päälle tomaattikastike.

8. Paista 35-45 minuuttia 200 asteessa. Voit lisätä juustoraastetta puolen tunnin tietämillä. Ruoka on valmista kun pullat ovat kiinteitä ja kastike sakeutunut.

Reseptin määrästä tuli kaksi tällaista vuokaa, neljälle nälkäiselle aikuiselle tai neljän hengen perheelle kahdeksi ateriaksi.

Tarjoile esimerkiksi pastan kanssa. Mums mums.

Tämän ruokalaji parhaus piilee siinä, että se on ruokaisa ja proteiini tulee pähkinöistä (ja maitotuotteista). Lisäksi se on selkeästi "ruokalaji", ei lisuke tai kastike, kuten usein kasvissoosit tuppaavat olemaan. Ja meillä siitä harvinainen, että sitä syö ihan koko perhe - jopa esikoinen kunhan sanoo niiden olevan "tavallisia" lihapullia.

Valmistukseen meni 30 minuuttia (valokuvien lavastuksineen, mutta ilman lapsia keittiössä) ja toinen sama uunissa, eli ei ihan arkiruokaa minun mittapuillani. Mutta kannattaa kokeilla.

Kiitokset reseptistä lähtevät Ogeliin, tätä on tehty monesti! Thanks!

Niin ja tältä keittiö näyttää siinä kohtaa kun ruoka menee uuniin.