sunnuntai 28. huhtikuuta 2013

Ekosti

Bleue haastoi kertomaan arjen ekovinkkejä, ja kehotankin aloittamaan lukemisen Bleuen jutusta ja kommenttiketjusta, koska koitan välttää toistoa.

Hieman pohdintaa aiheutti se miten omista "ekoteoista" saisi jotenkin vinkkejä, ettei vain jeesustelisi omilla valinnoillaan. Mutta sitten ajattelin, että kai se jeesustelukin on ihan okei. (Ja vielä kolmannen ongelmakentän tuo rehellisyys, eli moniko omista valinnoista on oikeasti ekoilua, eikä esimerkiksi piheilyä? Se, että emme ole lentäneet kolmeen vuoteen ei johdu (yksin) ekologisuudesta. Ja se, että lapsillani on askartelupaperina mun lapsena saamia väripapereita ei johdu lapsesta saakka sisäistetystä ekoajattelusta vaan siitä, etten lapsena raaskinut käyttää niitä papereita. Tai tarroja. Tai kiiltokuvia. (Sen sijaan olen muuttanut niitä aikuisiällä aika monesta asunnosta toiseen.) Ja aika usein meni karkitkin piloille kun vaan säästin ja säästin niitä.) Mutta no, harhaudun sivupoluille jo ennen alkua.

Jos ajatellaan valintoja eikä vinkkejä, niin suurimmat ekotekomme liittyvät varmasti asumiseen: asumme keskustassa ja verrattain ahtaasti. Toinen löytyy ruokavaliosta, eli syömme soijamme soijana kierrättämättä sitä lehmän kautta. Ruokahävikkiä pyrin taltuttamaan pakastamisella, päiväysten järkiperäisellä tarkastelulla, ja uutuutena myös ostosten paremmalla suunnittelulla. Kestovaipat ja kierrätysvaatteiden käyttö lapsilla vähentävät myös tuntuvasti hiilijalanjälkeämme. Meille vanhemmillekin ostellaan melko maltillisesti uutta, mitä ostoshaasteeni kautta pyrin tarkastelemaan tarkemmin. Kosmetiikan osalta ekologisuutta ajaa sen vähä käyttö: kasvojenhoitosettini käsittää Sebamedin ja Aqualan L:n. Samoin vartalonhoitosettini. Mutta myönnän - tähän on suurena syynä laiskuus, ei yksin ekologisuus. Ja meikkejä kyllä käytän: valokynää, ripsiväriä ja puuteria (jotka ovat olleet nyt kohta kuukauden kateissa, hmph). Kolmeakymppiä lähestyessäni ostin ystäväni kauhistelun jälkeen Cliniquen silmänympärysvoiteen. Se meni käyttämättömänä roskikseen viitisen vuotta myöhemmin. Ei kovin ekologista se.

Suurimmat ekosyntimme taas lienevät auto, liian suuri lapsiluku, ja noin ylipäätään länsimaisessa kulutuskulttuurissa piehtaroiminen, vaikkakin ripauksella ekologista kulutuskritiikkiä varustettuna.

Mutta siis vinkkejä:

1. Aloitan kaiken uhalla kestovaipoista, mutta konkretialla:
- Rimpulajalkaisen maitokakkavauvan paras vaipattaja on harso ja Imse Vimsen vaippakuori (3-6kg). Just ne mitä tulee äitiyspakkauksesta, ja joita saa siis kirppareilta liki ilmaiseksi. Taittele harso näin. Joo, vaipan joutuu vaihtamaan muutaman (2-4) tunnin välein, mutta ainakin meillä on vaihtoväli pakostakin lyhyt. En pidä lasta sinapit housuissa (edes yöllä jos satun sen huomaamaan - yövaipaksi silti laitan isomman imun eli sisävaipan tai paperivaipan).
- Yli kolmekuisen ylivoimainen vaipattaja on BumGenius. Niitä olen mainostanut jo ennenkin. Ja mainostan lisää, että meillä on yhä käytössä esikoiselle vuonna 2008 ostetut vaipat. Ne kestävät siis tuhat pesua, ainakin.


Näin pienellä voi Pyllynero vielä falskata, mutta upouudessa vaipassa on tiukat kuminauhat.

2. Myös moni muu vauva-ajan kertakäyttöhässäkkä on ohitettavissa.
- Liivinsuojat ovat kestona mielestäni myös paljon miellyttävämmät käyttää.
- Wetwipesien sijaan käytän pieniä froteepyyhkeitä tai harsoja. Kertakäyttöiset vaipanvaihtoalustat tai ruokalaput, no niin, niistä ei varmaan tarvitse edes mainita. Talouspaperia meillä menee runsaasti - senkin on yksi viisas ystäväperhe korvannut harsoilla.

3. Materia kiertoon
Lastentavaroissa varmaan moni kierrätystä suosiikin, mutta myös aikuiset voivat laittaa kavereiden kesken kamat kiertoon. Raskaus- ja imetysvaatteita on antanut ja saanut lainaan - nyt lopullisesti luovuin raskauskamoista blogin kautta. Tämä sopii myös arvokkaampiin yhteyksiin: väittelin lainableiserissä, menin naimisiin kierrätyspuvussa ja vihkisormukseni on ostettu panttilainaamosta. Kun vaatekaappia tyhjentää, ehkäpä vaate löytää helpommin uuden kodin kaverilta kuin kirpparin tavaramassojen kautta. Kirjoja tuuppaan kyläilevien kavereiden matkaan ja kyläillessäni pyydän lukuvinkkejä lainaan.

4. Kirjasto
Häpeäkseni tunnustan, että aikuisiällä vierähti vuosia, etten juurikaan asioinut kirjastosta, vaan ostin kirjani pokkareina. Lukemisen jälkeen annoin kirjat kavereille kiertoon, mutta silti. Nyt kun lasten kanssa on tullut hengailtua kirjastossa olen taas oppinut käymään myös aikuisten osastolla. Lainaamista helpottaa kun etsii kirjat tietokannasta eikä vain haahuile hyllyjen välissä. Ja niitä voi myös varata! Nimim. Äitikortti vapautuu minulle heti 38 muun lukijan jälkeen.

Kirjastovinkkiin liittyy myös ajankäyttövinkki: kun ei hengaa ostoskeskuksissa ei tule ostettua turhuuksia. Elämykset voittavat tavaralahjat noin muutenkin.

Koska tästä aiheesta olisi mukava lukea lisää, haastan mukaan Jennijeen (joka jo Bleuen kommenttiketjuun laittoi hyviä pointteja), Siinan ja Satun.

24 kommenttia:

  1. Mä takerrun nyt ihan epäolennaiseen (anteeksi, ohittakaa tämä), mutta
    1. Mä olin lapsena ihan samanlainen karkkien, kiiltokuvien ja tarrojen jemmailija ja
    2. Tuo kuva! <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kaikkeen saa takertua :)

      Onkohan tämä sittenkin sukupolvikysymys, kun Bleuekin samoin kommentoi? Ne kiiltokuvat ja muut oli vaan *niin arvokkaita* silloin - välillä huomaan kehittäväni itsestäni ihan aitoa pula-ajan lasta kun katson miten suruttomasti lapseni tuhraavat kokonaisen tarra-arkin yhteen aaneloseen. Että ei ne mitään osaa arvostaa... ;)

      Poista
    2. Mun mielestä juuri noin kuten sanoit. Eli sillä "käpylehmien aikakaudella" ne kiiltokuvat ja läheisestä autokaupasta kinutut tarrat olivat suuria aarteita. Eihän niitä voinut käyttää! :)

      Poista
  2. Hyviä vauvavinkkejä :)! Ja kadehdittavan taloudellista elämistä, kuulostaa todella hyvältä nuo elämänarvosi. Tavaroitten kierrätys tavalla ja toisella on kyllä tärkeää ja kirjasto on mahtava apuri lapsiarjessa virikkeiden annossa. Sieltähän halutessaan saa myös musiikkia ja elokuviakin. Minua harmitti tissipätsihomma, kun ainoastaan kertakäyttöiset täyttävät tarpeeni, onneksi markettimalleihin oli nyt tullut luontomerkitty merkki edes ja pikkuhiljaa pystyn olemasn jo ilman. Talouspaperia mietin myös omassa blogissani mutta sitten mietin myös miten rättisysteemillä saattaa kulua vettä suhteettoman paljon. Tein silti ensimmäisen bamburättini, todnäk tiskirätiksi. Tarkistin myös eilen biojätteisiin menevien riskien listaa ja löytyipäs ylläreitä: kananmunakenno paloina ja kaikki talouspaperi ja jopa servetit. Että tietojen päivitys on näköjään tässäkin asiassa tärkeää :).
    Kiitos että ottauduit jeesusteluuni (ajattelin itsekin viitsinkö mutta ajattelin, että mitä menetettävää :D)!

    Ai niin, minultakin löytyy vanhoja vihkoja ja kiiltokuvia :) kuvaa myös sitä miten oman lapsuuden aikana ei todella tavaraa ollut tässä mittasuhteessa. Tein pienestä osasta kiiltokuvia "itsenidotun" kuvarunokokelma vihkosen lapsille, sitä oli tosi kiva tehdä :). Ja aika hauska oli lopputuloskin, lapsuusmuistoja kahdelta ikäpolvelta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä olen epäileväinen, että vedenkulutus pyykkikoneessa vs. vedenkulutus vaikkapa sen talouspaperin valmistuksessa kallistuu vahvasti uusiokäyttöisen hyväksi. Ja varmaan tämä olisi tutkittukin asia, ettei tarvitsisi epäillä, mutta niin laiska on ihminen. Ehkä joku muu kertoo... ;)

      Turussa (ts. meillä) ei ole biojätettä, vaan ruoka menee polttoon. Kompostista haaveilen, mutta naapureille en ole saanut ideaa myytyä... Jos joskus ruvetaan asumaan omakotitaloa niin sitten - tosin pelkällä kompostilla ei omakotiasumisen syntiä hyvitetä. Eli on tämä vähän tällaista - ekologia sopii perusteluiksi aina sopivalta kantilta...

      Poista
    2. Niin ja pitääkö nyt vielä disclaimata, että tottahan omakotiasujat voivat tehdä merkittäviä päätöksiä esimerkiksi oman lämmitysjärjestelmänsä suhteen, ja asumismuoto voi hyvinkin olla energiatehokkaampaa kuin meidän... Lähtökohtaisesti haja-asuttaminen ei vain ole järin ekotehokasta.

      Poista
    3. Totta tuo sähkönkulutus. Varmaan itse harkitsisin hyvin vakaasti sen maalämpösysteemin laittamista (termistökin voi ollaväärä nyt :D) jos asuisin omakotitalossa. Kallis aluksi, maksoi yllättävän nopsaan itsensä takaisin mitä ystävät itselleen sitä laittaessaan laskeskelivat.
      Talouspaperin tekoprosessi oli joo hyvä pointti *nolo* :D. Ja tuo polttohomma, hmm mites ekologista se on? Vai sil viisiin Turus!

      Poista
    4. Polttamisessa on tietysti se hyvä puoli, että ei täyty kaatopaikat - mutta mitä myrkkyjä vapautuu taas polttaessa, hmm.... Ja energiaa saisi valjastettua sivutuotteena, mutta en tiedä onko Turussa niin fiksua laitosta. Kaiketi täällä on jäteasiat menossa lähivuosina uusiksi. Miten, en ole ihan selvillä...

      Poista
  3. Mä oon jo aloittanut tästä postauksen, mutta jotenkin masentaa, kun saavutukseni ovat luokkaa "en käytä hoitoainetta". Itämeri kiittää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Asiapostaushan sieltä tuli, tietenkin! Ja kyynisrealistisesti ajatellen on vain painotuskysymys, että minkä ottaa ekologiana. Voisihan sanoa, että imetän, koska ekologia. Tai miksi asua Suomessa, koska ekologia. Ja niin edelleen.

      Poista
  4. Mun on ihan pakko nyt kertoa tarinani kestoliivinsuojista. Jos niitä ei laita pesupussiin ja ne päätyvät pesurummun välistä sinne putkistoon ja poistovesiletkua tukkimaan, niin saattaa käydä jopa siten, että a) säästö niiden käytöstä oli negatiivinen ja b) jos pesukone ihan suuttuu moisesta lopullisesti niin ekologisuuskin häviää sen siliän tien.

    Ei silti, että minulla olisi ihan näin pahasti käynyt. Mieheni kun on erinomaisen näppärä tämäntyyppisissä(kin) kotitöissä, mutta uskoisin, että moneen perheeseen tarvittaisiin vähintään pesukoneenkorjaaja kyläilemään. Suosittelen siis voimakkaasti käyttämään pesupusseja!! Ja vieläpä sellaisia, joiden vetoketju ei aukea kesken pesuohjelman.

    "Hupaisinta" tässä on tietysti se, että näin sittemmin kesken pesuohjelman erään toisenkin liivinsuojuksen olevan matkalla pois rummusta (se on silleen jännästi littanana ujuttautumassa etureunasta sinne rummun väärälle puolelle). Ajattelin yltiöpositiivisena tietenkin "ettei se sinne nyt mene - kohta kone ottaa lisää vettä ja sen voimasta se liivinsuojus pääsee takaisin rumpuun". Tietenkään en sitten löytänyt liivinsuojusta muun pyykin seasta. Tapauksesta on jo toista viikkoa. Odottelemme koska koneemme lakkaa jälleen toimimasta. Mieheni oli sitä mieltä, ettei viitsi koko konetta avata vaan odottelee, että suojus saapuu helpommille apajille siihen letkun päähän. Mutta ei hän luonnollisestikaan kovin paljon minua kiitellyt. ;) Pitäisiköhän kohta lopettaa koko imetys...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, erittäin hyvä ohjeistus! Meidänkin koneessa ne liukkaat pirulaiset pääsivät joskus karkaamaan rummusta, mutta löytyivät kylläkin nukkasihdistä muun epämääräisen pikkusälän ohella - kuulemma se pitäisi ihan muutenkin aika ajoin tyhjentää (yeah right). Mutta nykyään minäkin omistan ihan kaupasta ostetun pesupussin!

      Poista
    2. Nukkasihti? Onko sellainen joka koneessa?? :D

      Mä kyllä hiljattain järkytyin myös tiedosta, jonka mukaan pesuhuoneen lattia pitäisi jynssätä harjalla ja pesuaineella puhtaaksi vähintään kerran kuussa. O-ou!

      Poista
    3. Minä löysin pari viikkoa sitten kolme liivinsuojusta (tai "tissiläpykkää", kuten meillä sanotaan) koneen uumenista. Piti tosin avata se nukkasihti kesken pesun, kun kone ei enää saanut poistettua vettä. Ennen tätä vaivalloista operatsioonia minäkin ajattelin aina luukun ja rummun väliin ujuttautuvan tissiläpykän nähdessäni, että "kyllä se tuolta välistä kohta tulee pois". Aika hassun näköisiksi menevät liottuaan nukkasihdissä kuukausikaupalla.

      Poista
    4. Elina: tällä tavalla minäkin liivisuojusten uuden sijainnin havaitsin... Ja Pilami: en toki ole pesukoneiden erityisasiantuntija, mutta kuvittelisin tällaisen joka koneesta löytyvän. Kaivapa esiin manuaali :D

      Poista
    5. Nyt kyllä pelottaa avata nukkasihti. Mulla katos liivinsuojia vaikka kuinka ja ajattelin vaan, että vitsi, meillä asuu joku ilkeä tonttu joka nyysii mun sukat ja liivinsuojat. Hyvä kun kaikki eivät ole näin typeriä!

      Poista
    6. Se oli tyhjä! Meidän tontulla on nyt mitä ilmeisimmin tosi hyvin suojatut liivit eikä pulaa sukistakaan.

      Poista
  5. Tämä on hyvä haaste ja aihe! Vastasin, vaikka tarkemmin asioita ajateltuani huomaan olevani hiilijalanjälkijättiläinen.

    Kirjasto, joo! Minä ja niin moni muukin löytänyt sinne, nyt kun on tätä luppoaikaa. ;) Omat kirjat useimmiten varaan, kun luen lehdestä tai jostain arvosteluita, ja käyn sitten poimimassa mukaan. Lastenosastolla tulee harrastettua luovempaa keräilyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kivaa kun vastasit - tää on ihan huippuhaaste, ja hauska kun se on lähtenyt kiertämään. :)

      Poista
  6. Aijai miten ihana kuva!

    Tuo asuminen se on kyllä raskas taakka. Me asutaan 110-vuotiaassa talossa jota entisöidään samalla. Ihan on ekologisesti (ehe) suora sähkölämmitys ja tulisijat, mut tuulisähköllä kyllä mennään. Että mites toi kulttuurihistoria vs. ekologisuus? Saako tästä jossain loppulaskelmissa jotain lisäpisteitä? Remontoiminenhan on pakostikin ekologista kun sen tekee vanhoilla menetelmillä, mut eihän tää mikään A+ -energialuokan pytinki oo.

    Että tällaisia talojuttuja kun miettii, niin jotenkin tuntuu nappikaupalta se, että meilläkin on BumGeniukset (käytettynä ostetut jo tokalla lapsella) ja bambuinen tiskirätti. No ehkä kasvissyönti jo saattaa vähän painaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No jos multa kysytään, niin eihän ekologisuus tietenkään ainoa arvo maailmassa ole, eli kyllä kulttuurihistoriastakin pari pistettä saa! ;) Ja aina kai vanhan kunnostaminen kuitenkin uuden rakentamisen voittaa.

      Mutta oikeassa olet, suurimmat valinnan paikat lienevät asumisessa ja liikkumismuodossa. Isommasta asunnosta mekin haaveilemme eli mahdollisessa tulevassa muutossa ropisenevat meidänkin ekopisteemme...

      Poista
    2. Onko se muuten ropisenevat vai ropissevat? ;)

      Poista
    3. Oikea muoto lienee tosiaan ropissevat, otan oikeakielisyystuomioistuimen tuomion vastaan nöyränä. Mahtotapa (mahtinimi!) on suosikkitapaluokkani, itse sanat vain syntyvät luovan prosessin tuloksena :D

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...