keskiviikko 18. syyskuuta 2013

Helsinki, tule mut hakemaan

Pari viikkoa sitten hankintalistalle päivitettiin

  • Uusi jumppajoukkue esikoiselle
  • Uusi futisjoukkue minulle
  • Uusi jumppapaikka keskimmäiselle
  • Uusi ompeluseura minulle
  • Uusi BFF esikoiselle
  • Korvaava lastenhoitojärjestelmä
  • Arkipäivien pinnistelytöntä seuraa
  • Uudet rutiinit
  • Selkärangan murskaava asuntolaina sekä
  • Uusi elämä

Helsingistä.

Ja nyt mies kävi allekirjoittamassa työsopimuksen. Aloittaa lokakuun alussa.

Tämä on täsmälleen se skenaario, jonka mielessäni näin, kun muutimme Turkuun kolme vuotta sitten: viimeistelemme väitöskirjat ja elelemme pikkulapsielämää mukavasti vanhempieni avustuksella. Väitösten jälkeen palaamme Helsinkiin, koska Turusta ei löydy meille töitä.

Nyt kun siinä pisteessä ollaan, tuntuukin, että eihän sen näin pitänyt mennä. Ei niin yllättävästi elämämme onkin juurtunut tänne. Kaverit ovat tässä, itselle ja lapsille, koulu tuossa vieressä, harrastukset valmiina, isovanhemmat lähellä. Esikoisesta on kasvanut viisivuotias, jolla on jo oma elämä ja ihan oikeita ystäviä. Kaksivuotiaanakin tämä kaipasi vanhaan kotiin kauemmin kuin muisti siitä  mitään konkreettista. Entäpä nyt viisivuotiaana?

Kesän aikana valmistelimme myös Kiinaan lähtöä, ja paikka kaksivuotiselle tutkijatohtorikaudelle olisi ollut miehelle olemassa. Sen peruuntuminen vähän kaihertaa. Mutta ehkäpä voisi ajatella, että jos meitä arveluttaa jo Helsinkiin muutto, on hyvä ettemme lähde Kiinaan. Toisaalta - Kiinasta olisimme tulleet melko suurella varmuudella takaisin, Helsingistä tuskin, vaikka saman pituinen pesti oli tarjolla kummassakin osoitteessa.

No, kenties onneksemme miehen työt alkavat nopeammin kuin mitä me ehdimme elämäämme uudelleenjärjestää. Eli voimme harkita tilannetta rauhassa: tunnustella miltä maistuu pendelöinti, ja miltä maistuu arki sen pendelöijän vaimona, kun miehen työpäivät venyvät ja yöunet lyhenevät. Sen pohjalta päätämme kohdistammeko oikotiehakumme asuntoon Helsingissä vai taloon Turussa.

Realistisesti arvioiden miehen seuraavakin pätkä on todennäköisemmin Helsingissä, samoin kuin minun työni. Mutta lähtöpäätös ei varmasti tule syntymään helposti. Kun muutimme Turkuun, mies vastusteli: elämämme on täällä (Helsingissä). Kun pohdimme muuttoa takaisin, mies vastustelee: elämämme on täällä (Turussa). Ehkä ihminen (mies) on lopulta vain muutosvastarintainen.

Minä onnistun näkemään muutossa myös valoisia puolia. Enemmän mahdollisuuksia, enemmän kaupunkielämää, enemmän tapahtumia, joihin voin olla osallistumatta. Isovanhemmat, joiden luokse voi mennä yökylään. Herttoniemen nero ja juokseva humoristi lenkkikaveriksi. Biojätteen keräysastiat. Ehkä jopa taloyhtiön saunavuoro.

Helsingissä on jopa Japani.

Matkakorttikin on tallella, säästän kahdeksan euroa.

39 kommenttia:

  1. Voi miten jännittävää! En näe meidän perhettä Helsingissä asumassa, mutta henkilökohtaisesti tunnen aina tulevani kotiin Helsinkiin. Ja toisaalta taas on aina kiva palata toiseen kotiin. :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja kiitos korvamadosta! Anna Järvinen <3

      Poista
    2. Tuo on kyllä optimitilanne. Minäkin olen aina viihtynyt Helsingissä - ja helsinkiläisetkin on yleensä oikein mukavia kunhan päästään yli siitä ilmeisestä Turku-huumorista. Kaikki ei kyllä pääse :D

      Ja toi biisi, toden totta. Siihen liittyisi tosi nyyhky tarina siitä miten palattiin vuonna 2008 laitokselta kotiin esikoinen turvaistuimessa ja tajusin, että kaikki muuttui juuri ihan lopullisesti. Tai no, siinähän se tarina oli. Mutta ihana biisi.

      Poista
  2. !!!
    Hyvin se menee! Anteeksi, mutta olen vähän innoissani, koska minusta on kiva että muutatte tänne ja saatamme ehkä nähdä joskus jossain.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, toivotaan näin. Mutta pitää vielä jarrutella tuon muuton kanssa - voihan olla että pendelöintivaihe kestää pitkäänkin tai uusia töitä löytyy muualta. Mutta mä kun olen niin hyvä elämään epävarmuuden kanssa, niin mua ei haittaa yhtään, vaikka ei mitään tietoa olekaan :D

      Lämmittää kyllä mieltä, että siellä on olemassa hienoja ihmisiä, jotka ovat innoissaan siitä että minä olisin muuttamassa sinne. Koen olevani etuoikeutettu - enkä mainitse mitään odotuksiin pettymisestä tai sellaista tylsää.

      Poista
  3. Minulla olisi tarjolla myös ompeluseuraa, vink vink. Sitten jos tulet sinne, Siinakin ehkä joskus skippaa saunavuoron ompelun vuoksi, sillä oletan vetovoimasi olevan melkoinen.

    Olen tosi pahoillani, etten nyt osaa olla yhtään pahoillani tästä asiasta, vaikka ymmärrän, että jos asiaa tarkastelee minun henkilökohtaisen ja itsekeskeisen näkökulmani ulkopuolelta, tilanne ei ole aivan helppo. Ei sillä, ettenkö mielelläni tulisi Turkuun uusintavisiitillekin, mutta MINUSTA olisi tosi hauskaa, jos asuisitte täällä. No, hitto, tosin on sanottava, että sitten ei minustakaan olisi hauskaa, jos teistä olisi ihan onnetonta. Eikö voitaisi sopia sellainen win-win -tilanne, että kaikista olisi tosi hauskaa?

    Nyt äkkiä voittamaan lotossa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juoksuseura, ompeluseura, mitä muuta tässä enää tarvitaan?! Perustetaanko oma futisseura?

      Mielestäni ompeluseuran päivää olisi kyllä syytä vaihtaa, että Siina pääsee saunavuorolleen. Saunavuoro on elämän suola. (Huomaatteko, en ole koskaan käynyt ompelukerhossa ja olen jo päsmäröimässä päivän kanssa. Vielä kannattaa siis miettiä mihin minut kutsuu.)

      Ja kyllä me kovasti yritetään, että kaikilla olisi hauskaa. Katsotaan vielä minkä verran säätöä se vaatii ennen kuin siinä tilanteessa ollaan.

      Ja lottoa kyllä tarvittaan, että saataisiin se viisi makkaria Tammisalosta. Mikä on siis ehdoton minimi ihmisen asumisstandardeille.

      Poista
    2. Minä olen jo kerran yrittänyt ehdottaa päivään muutosta, mutta päivä on kuulemma jämpti, ja se on hyväksyttävä. Joka päivälle on varmaan jollain meno, jos silleen ruvetaan. Mutta sen sijaan olen ruvennut ajamaan meille toista saunavuoroa joka toiselle viikolle, jolloin se ei olisi niin massiivinen tragedia, jos kerran kuussa jää löylyt löylimättä. Mutta minustakin tämä saunavuoro on hyvin vakava asia, hyvä että löydän viimeinkin ymmärrystä!

      Poista
    3. Hmmm, kerran kuussa? Ompelukerho pitää ehdottomasti olla joka viikko! Muuten menee koko kausi yhden tiskirätin kanssa. (Eli varmistelen tässä jäsenyyteni epäämistä jo etukäteen.)

      Poista
  4. Meillä mies kävi yhden kesän töissä Helsingissä, ja vaikka nykyinen vakkarijobi onkin Turussa, on työreissuja pääkaupunkiseudulle lähes viikoittain. On se pendelöinti aika rankkaa, vaikka työnantajan kanssa saisikin sovittua, että osan työmatka-ajasta voi lukea työajaksi.

    Kun meillä kummallakaan ei ollut vielä töitä Turussa, mietittiin paljon mahdollista Helsinkiin muuttoa. Meille se olisi tarkoittanut hyppyä tuntemattomaan, tukiverkostojen ulkopuolelle. Ennemmin oltaisiin lähdetty Tampereelle, jossa olisi isovanhemmat ja mun sisarukset lähellä. Olemme kuitenkin tosi tyytyväisiä, että meille molemmille löytyi töitä Turusta.

    Ymmärrän täysin tuon haikeuden. Väkisin sitä kotiutuu, tekee itselleen reviirin, josta on vaikea luopua.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosi kiva, että teille on löytynyt töitä ja hyvä elämä Turkusta! Uskon kyllä, että pendelöinti on ja tulee meillekin olemaan raskasta. Mutta mietin, että jos pendelöijä itse on valmis kokeilemaan, kai sitten minunkin on kokeiltava vaimoilua. Miehen tapauksessa työaikaa ei määrittele työnantaja ja etäpäivienkin luulisi olevan mahdollisia ihan omalla päätöksellä, mutta mutta. Kokemukseni mukaan tutkijat käyttävät vapaan työajan hyväkseen tekemällä mahdollisimman paljon työtä :D

      Mutta haikeaa, sitähän se on, kun joutuu jostain luopumaan.

      Poista
  5. Oih, tervetuloa! Täällä Herttoniemessä on muitakin mukavia tyyppejä - jos sen yhden kanssa lenkkeile, me voimme tarjota palautumisviinit! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No viiniä, tietenkin, sehän tuolta aiemmasta listasta puuttuikin! Minä tykkään Herttoniemestä ihan vallan jo :D

      Poista
  6. Oijjettä. Mä ymmärrän ton tuskan. Mulla on työnhaku aktiivisesti käynnissä ja näiltä omilta hoodeilta ei tunnu tässä taloustilanteessa oikein irtoavan mitään. Helsingissä olisi. Ei vaan napostele. Pitäisi saada ainakin pari tonnia enemmän liksaa kuussa että pysyisi elintaso samana. Salli mun epäillä että saisin. Ja sitten on tullut tätä kaikkea sisäistä inertiaa: lapsia, tuttuja kuvioita, harrastuksia, puolison työpaikkoja, kavereita, sukulaisia lähistöllä, lastenhoitoapuja ym.

    Ja mähän en koskaan ole ymmärtänyt ihmisiä, jotka jäkittävät mieluummin vaikka työttömänä kotiseudullaan kuin ottavat ja lähtevät. Oih, ennen oli niin helppoa: sinkkuna sitä vaan singahteli sinne minne mieli teki ja työt kutsuivat. Nyt musta on tullut ihme himmailija. Jo pelkkä muuttokuorman ajatteleminen saa huokaisemaan.

    Mutta muuttaminen on kyllä aina palkitsevaakin - kun saa uudet kuviot rullaamaan ja huomaa kotiutuneensa. Lähdön tunnelmassa on aina oma kiva fiiliksensä myös.

    Sen olen silti itse vannonut, että pendelöintiin en ryhdy. Työpaikan on oltava max 40 minuutin päässä. Mielellään fillaroituna.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin. Mä en edes kuvittele, että elintaso pysyisi samana. Tai ehkä elintaso muuten, mutta asumisen tasosta pitää tinkiä todella merkittävästi. En oikeastaan halua kauheasti vielä syventyä niihin aatoksiin.

      Mutta tuokin on totta, että muutossa on myös palkitseva osuutensa. Mä en harrasta sisustamista, so. en osta uutta kun vanhaakin jo on, mutta se on jotenkin ihanaa kun pääsee asettelemaan omat tavarat uusiin puitteisiin. (Muuttopakkaaminen sen sijaan on paholaisesta.) Ja jotenkin ne tutut rutiinit tuntuu hetken eksoottisilta uudessa paikassa.

      Poista
  7. Ohhoh!

    Suosittelen kohdistamaan oikotiehaun Helsingin ja Turun puoliväliin. Junat kulkee ja hienoja vanhoja taloja tarjolla. Kuten myös huumorintajuista lenkkiseuraa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Karjaa olisikin melkoinen musta hevonen! Mutta kyllä me ollaan pidetty toistaiseksi vaihtoehdot Turussa ja Helsingissä. Jo Espoot ja Vantaat on hylätty vieraina territorioina. Mitään ei tietenkään ole lukkoon lyöty, eli aina voi pohtia jos ryhtyisikin pienviljelemään jotain vanhaa kansakoulua...

      Poista
  8. Oho jännää! Helsinki on kyllä <3. Olispa jännää miitata sua ja herttoniemeläisiä neroja joskus porukalla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä just tässä mietin, että ois kiva järjestää jotkut treffit porukalla. Mutta yksin siellä saisi varmaan olla, yksin, yksin ja onnettomana kun muut ujostelisivat :D

      Poista
    2. Paitsi ainekirjoitushaasteen, niin myös tämän takia perustin blogin! En halua seurata kademiellä toisten naisten kymppejä tahi muita hippoja, vaan haluan mukaan. Älä hyvä Täti-ihminen muuta Hertsikkaan, perustaisitte vaan kuitenkin jonkun Herttojen salaseuran.

      Poista
    3. No ehdottomasti järjestän jotkut tupaantuliaismiitit! (Itselleni - heh, kuulostaa just sopivan vaatimattomalta.) Mutta siihen voi mennä niin kauan, että kannustan kyllä pitämään miittejä ilman minuakin. (No en kyllä oikeasti kannusta, ilman minua siis.) Olisi kyllä tosi hauskaa nähdä livenä!

      Poista
    4. Minäkinhän olen muuten krhm oikeastaan herttoniemeläinen, jos Wikipediaa on uskominen, ja mikseipä olisi. Tosin jos porukkaan pääsyyn vaaditaan neroutta niin sen kanssa on sitten vähän heikommin asiat.

      Poista
    5. No mutta! Sinähän päinvastoin vahvistat herttonienläistä nerousolettamusta. Tykkään! (Paitsi asuntojen hinnoista, niistä en tykkää.)

      Poista
  9. Toivottavasti en nyt järkytä muuttosuunnitelmianne, mutta ymmärtääkseni biojätteen erilliskeräys HSY:n alueella loppuu vuonna 2014, kun Vantaan uusi jätevoimala valmistuu. Kun nyt rupeat pakkaamaan kirjaa banaanilaatikkoon, niin hyvin ehditte vielä.

    Ja vaikkei pyydetty, kerron minäkin mitä ajattelen, jos muuttaisitte. Näin (helsinkiläistyneen) ystävän näkökulmasta molempi parempi. Kun paluu juurille näyttää itselle epätodennäköiseltä, olisi ihanista ihaninta, jos juuret tulisikin lähemmäs meitä!

    Toisaalta pelkään, että lähellä näkisikin yllättäen vähemmän, kun noin teoriassa olisi mahdollisuus spontaaniuteen. Semmoisen teorian toteutumista käytännössä ei vaan pidä sallia. Suurimmaksi huolekseni siis jää, kuka sitten palelisi mun kanssa turkulaisissa kuralätäköissä joulunpyhinä, jos muutatte pois.

    Lumoavalta kuulostaa Herttoniemen seireenien laulu, mutta lisäänpä vielä panoksia ja yritän ostaa teidät huudeille: tuokaa lapset meille, ja menkää nyyhkyttämään Anna Järvisen kanssa. Se on kiireinen artisti. Ei varmaan ehdi Turkuun, tuskin koskaan. ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, voi kamala sentään! Hellästi olen vaalinut muistoa ajoista, jolloin sai lajitella ruoanjätteet eri astiaan <3 Omakotiasuminen ja kompostointiko tässä on sitten enää vaihtoehtona?

      Niin, tuo riski on olemassa lähellä asumisessa, mutta tässä kohtaa en pitäisi riskiä suurena. Mun lapsiperhepiirit on siellä kuitenkin pienehköt eli tulen kylään usein ja pyytämättä. Mutta sinne turkulaiseen kuralätäkköön joudut kyllä varmaan sitten ottamaan meidän äitin, kun me nautitaan täysihoidosta mummolassa.

      Poista
    2. Älkää nyt vielä kompostiin muuttako. Hertsikan hipit hankkii kyllä omat taloyhtiökohtaiset kompostinsa kerrostalojensa takapihoille. Saisit säkin pitää laskiämpäris. :D

      Ja joulunpyhät teidän äitin kanssa kuralätäkössä kuulostaa niin hauskalta, että laitan jo kalenteriin!

      Poista
  10. Ohhoh, sanon minäkin! Aika iso muutos edessä, jos siis päädytte muuttamaan. Vaikka teillä kuitenkin on kokemusta näistä huudeista jo entuudestaan. Minä puolestani muuttaisin täältä mieluusti väljemmille vesille, mutta pahoin pelkään, ettei se työtilanteesta johtuen ihan heti ole mahdollista.
    Jänniä päivityksiä ja pohdintoja taitaa kuitenkin olla luvassa blogissasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Molemmilla on varmaan puolensa - väljemmissä vesissä ja kaupunkielämässä. Ja niitä eri puolia on kyllä vähän vaikea välillä punnita samalla vaa'alla. Mutta pohdintaa riittää - tiedä sitten kehtaako niitä lukijoita kiusata!

      Poista
  11. Mäkin liputan muuton puolesta, vaikka yleisinhimillisellä tasolla voinkin vastahakoisesti myöntää, ettei ratkaisu taida olla helppo. Helpotan dilemmaa lähettämällä sun blogin sähköpostiin asuntoilmoituksen! Lähellä Herttonientä! Kivat naapurit, jotka juoksee, pelaa futista (no lapset ainakin), vahtii lapsia ja teidän takia vaikka opettelee tekemään käsitöitäkin!

    Muistan ton biisin, siitä oli juttua aikoinaan, kun käytiin katsomassa teidän esikoista synnärillä (en oo antanut anteeksi niitä prinsessamaisia kukkia, jotka seurueen miesväki silloin hankki).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos linkkivinkistä! Ihan vielä ei olla oston päällä, kun ensin pitäisi realisoida oma asunto. Naapurit kuulostavat kyllä varsin hyviltä.

      Ja voi, anna toki anteeksi prinsessamaiset kukat, en muista sellaista määrettä niistä ollenkaan. Sen sijaan pakkasin juuri pois sen pikkuruisen lakin, jonka annoitte esikoiselle. Niin ne kasvaa, nyyhkis.

      Poista
  12. Onnea uuteen kotiin! Missä se sitten onkaan, pääasia ettei tarvi elellä sillan alla ;)

    Jep, erinomaisen nolo aasinsilta... Mutta siis sitä tosiaan tulin muistuttamaan, että Sillan toinen tuotantokausi alkaa tänään! Jes! (Sarja todellakin parani alkukangertelun jälkeen, ja minä suorastaan kiinnyin siihen. Saga Norénistakin tuli esiin vähän muitakin piirteitä kuin robottimainen aspergerstereotyyppi. Ja Martin Rohdesta niitä vasta tulikin. Aika laskelmoitua sympaattinen - epäsympaattinen -asetelman liu'uttamista päälaelleen sarjan edetessä, mutta onneksi se oli sivujuoni. Eikä ilmeisyydestään huolimatta tekemällä tehtyä. [Mutta miksi ihmeessä mä tästä sun blogissa rupesin avautumaan...])

    Sitten kun vielä alkaisi uusi kausi Naapureista ja salaisuuksista, mutta pahaa pelkään että se on kategorisoitu Ylellä kesäsarjaksi...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, ihanaa Suvi, oma tv-koutsini <3

      Mun täytyy kyllä sanoa, että minusta Silta lopahti kahden vikan, ja erityisesti viimeisen jakson kohdalla pahasti. Tai siis sisäinen logiikkapoliisini ei tykännyt siitä miten kaikki selvitettiin, kun tekijä oli tiedossa. Siitä huolimatta aion kyllä katsoa toisenkin kauden, tykkäsin pääparista kovasti (ja mua pelotti koko ajan vähän liikaakin).

      Naapureita ja salaisuuksia kakkoskausi on muuten kokonaisuudessaan ennakkona Areenassa - saanko mä nyt hei vinkata sulle?! Mä nimittäin binge-katselin sen kokonaan, vaikka ihan niin hyvä se ei ollut... Mutta tanskalainen. Se riittää toistaiseksi :D

      Poista
    2. Voi ei! Luin kommenttisi vasta eilen - kun Naapureita ja salaisuuksia on Areenassa enää päivän-pari! Tästä lähtien laitan aina rastin tuohon Notify me -kohtaan...

      Mutta ihan jättisuurest kiitokset tv-vinkistä! Mä olen jostain syystä rakastunut siihen Naapureita ja salaisuuksia -sarjan Elisabethiin, joten ahmin nyt kaikki ne jatksot jotka vain ehdin, ennen kuin toka kausi poistuu Areenasta :D

      Sillan ekan kauden toisiksi viimeisessä jaksossa oli kyllä ihmeellistä varsinkin se, miten ilmeinen huutomerkki poliisien "peiteoperaatio" puistossa oli... Joku meni esittämään murhaajaa odottavaa Augustia ja sitten ympärillä pörräsi rutosti valepukuisia poliiseja, jotka murhaaja tunnisti heti kun valepukuiset lähtivät yhdessä kävelemään kohti väärää kohdetta, joka vain sattui lähestymään Augustiksi pukeutunutta poliisia :D Ja jostain syystä Saga Norén, joka muuten soitteli pitkin sarjaa sujuvasti kännykällä, ei soittanut kännykällään poliisikollegoita avuksi huomatessaan, että radiopuhelin oli mykistynyt ja murhaaja on tontilla...

      Mutta mä taas tykkäsin ekan tuotantokauden lopetuksesta, taisin ihan pari kyyneltäkin tirauttaa. Augustin kohtalo tuli mulle sitten kuitenkin yllätyksenä. Saatan olla yksinkertainen ja pateettinen ja vähään tyytyväinen, mutta minusta Martinin suru kuvattiin hienosti. Mykkä itku, luulen että se kuvaa hyvin läheisensä menettäneen tuskaa. Pysäyttävä loppu ensimmäiselle tuotantokaudelle.

      Tokan kauden katson varmasti. Koska mäkin tykästyin pääpariin, ja lisäksi tykkään tosi paljon siitä Sagan "lempeästä ja ymmärtäväisestä mutta jämäkästä" esimiehestä Hansista. (Onneksi ne eivät kirjoittaneetkaan hahmoa pois sarjasta sinne Göteborgiin!) Ja onhan se sarja osattu kirjoittaa koukuttavasti niin, että joka jakson lopussa tulee aina joku hirveä cliffhanger, jonka ratkeamista odottaa viikon, kunnes näkee seuraavan jakson ja taas aukeaa vanhoja ja syntyy uusia jännityskoukkuja.

      Muuten, ensi tiistaina alkaa joku islantilainen jänskädraama Kansijuttu. Yle Fem klo 22 ;)

      Poista
  13. Oho! Onnea muutolle! Mä olen vähän kade, koska juuri olen käynyt Helsingissä toteamassa, kuinka sinne kaipaankaan (muka) takaisin!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! Saahan sitä kade olla, mutta ehkä ei kannata. Mä nimittäin huomaan, että tykkäsin muuton ajatuksesta paljon enemmän kun se ei ollut realiteetti. Ja en väitä, ettet sä haluaisi Helsinkiin, mutta veikkaan, että alat nähdä Turun hyvät puolet toden teolla vasta kun muutto on edessä. :)

      Poista
    2. Se voi olla ihan totta! Ennakkomarkkinoikaa meille sitä teidän asuntoa!

      Poista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...