lauantai 9. heinäkuuta 2016

Navigare iacta est

Nyt on kuulkaa sillä tavalla, että meihin on iskenyt venekuume ja oikein pahemman kerran. Ja kun sanon meihin, tarkoitan Suurmetsuria. Tilanne on siksi vakava, että kuume lausuttiin ääneen jo viime torstaina, mutta yllättävää kyllä, meillä ei vieläkään ole venettä.

Hitachin tavoittaa nykyään parvekkeelta.

Älkää käsittäkö väärin: jos elämä ja Suomen kesäsää olisivat sellaisia kuin venemainosten kuvissa, minäkin varmasti haaveilisin veneilystä. Mutta helpommin olen taipuvainen uskomaan veneenomistavaan luokkaan kuuluvaa ystävääni, jonka mukaan saman kokemuksen saa seisomalla kylmässä suihkussa vaatteet päällä ja repimällä satasia.

Olen ehdottanut, että nyt ensimmäisenä veneilykesänä kokeilisimme tätä. Jostain syystä Kyösti ei ottanut minua vakavasti, mutta suurena torjuntavoittona onnistuin kuitenkin saamaan läpi veneen vuokraamisen pariksi päiväksi - mikä minusta olisi ainoa järkevä tapa edetä asiassa myös pysyvällä tasolla. Jos se suihkussa rahan repiminen ei kerran riitä.

Mutta. Suurmetsurin haavekuvissa Suomen kesässä on ilmeisesti useita kauniita päiviä, jolloin pakkaamme eväskorimme ja noin vain hurautamme läheiseen saareen. Minä puolestani olen huomauttanut, että mikään ei estä meitä tekemästä tätä jo nyt. Alle tonnilla.

Ja heti tänään teimme. Minä ilahduin, koska näin osoitettiin miten mukavasti - ja halvalla - retket onnistuvat ilman omaa venettä, Hitachi epäilemättä koska näytti miten mukavasti aina veneellä retkeilisimme.
 
Tämän melkein voisi laittaa sinne venekatalogiin.
Tämä on niistä rajattu pois.

Retkestä oli alustavaa puhetta jo eilen, joten ostin pillimehuja, viisi karjalanpiirakkaa ja viisi croissanttia. Siis eväät. Suurmetsuri aloitti retken valmistelut etsimällä komerosta trangian ja pesemällä kylmälaukun, minä avustin väistymällä pihalle. Ja heti kaksi tuntia myöhemmin eväät olikin valmisteltu - mitä nyt enää kaupasta mansikoita ja huoltoasemalta paloöljyä. Saavuimme Merisatamaan yhdeltä vilkuttaaksemme Pihlajasaaren yhteysalukselle.

Seuraava tuli puolen tunnin kuluttua, joten mitäpä sitä dramatisoimaan. Söimme herneitä ja katselimme purjelautailijoita. (Aivoni vähän jäätyivät ajatuksesta.)

Ja oikeastaan, ehkä se olikin tarkoituksellista. Katsos omalla veneellähän olisimme voineet startata ihan milloin hyvänsä. Tätä ei tietenkään sanottu ääneen, mutta ymmärtää sen vähän jäätyneemminkin aivoin.

Halloumia.
Le retkieväs.
Lisukkeet: parmesan, pesto ja ketsuppi.

Suurmetsurin preparoima lounas oli ehkä aavistuksen verran monipuolisempi kuin minun suunnittelemani. Lapsille makaronipataa, aikuisille halloumisalaattia (balsamicolla ja pinjansiemenillä). Makkaraa grillattavaksi sekä lettutaikina, jonka kuitenkin lopulta paistoin vasta kotona. Herneitä ja mansikoita. Valmiiksi leikattua leipää. Pillimehuja, vettä, maitoa, olutta ja kokista.

Näimme sateen Lauttasaaren yllä sekä merisumun, joka nousi ja katosi yhtä yllättävästi, löysimme kivan kiipeilypaikan ja taisin vähän käräyttää nenänikin, vaikka olinkin noin muuten tiukasti tuulitakkiin pukeutunut. Erinomainen kesäretkipäivä.

Eli nyt kun veneretkeilyä on kuivaharjoiteltu ilman veneilyä, vuokraveneen tulikokeeseen voi suhtautua jo tietyllä optimismilla: jos saadaan vene ehjänä laituriin, odotettavissa on hyvät eväät.

Sitä ennen ostan itselleni pilkkihaalarit.

7 kommenttia:

  1. Kuolen! Nauruun! Tuli melkein semmonen olo, että en sittenkään lopeta blogiani, jos kerran Täti-ihminenkin jatkaa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meinasin jo, että jotain hyvää tästä purjehduskuumeestakin, mutta lopetit kuitenkin!

      Täytyy ensi postauksessa olla hauskempi. Ja jatkavampi.

      Poista
  2. Haa!
    Mulla on muuten myös venekuume. Ei mikään fiini suomenruotsalainen purjevenekuume vaan just sellaisen ison moottoriveneen, jossa olisi pari hyttiä/kajuuttaa/jotain vaatekomeron kokoista huonetta nukkumiseen.
    Miehen serkuilla on sellainen ja se on aika ihana. Erityisesti olen siitä kateellinen kun mökillä alkaa tunteet kuumeta niin toiset voivat vaan irrottaa köydet laiturista ja lipua ulapalle ja me veneettömät jäämme sitten kiristelemään hampaita sukulaisten keskelle.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuutteko kimppaan: Hitachikin haluaa just sellaisen! Koska kolmanneksi järkevintä heti vuokraamisen ja vuokraamisen jälkeen, on ehdottomasti yhteisomistus.

      (Tai sitten ette vaan mee sinne mökille?)

      Poista
    2. Lienee hyvinkin neuvoteltavissa, sillä siivous on yksi eniten meillä takkuavista asioista. Tervaamisen kohde pitää vielä pohtia, kun epäilen, ettei alumiininen (?) vene siitä taida tykätä.

      Poista
  3. No mutta siis. Meillähän on vene ja sillä on erinäisistä aikataulullis-säätyypillis-moottoriviallisista syistä (iha perus) ajeltu tänä kesänä kaksi kertaa. Toisella kerralla ajoimme sen keväthuollosta heinäkuun alussa laituriin ja toisella kerralla kävimme retkellä Vallisaaressa. Että todella on ollut joka killingin arvoinen sijoitus. Uudet akut, parilla sadalla köysiä ja kaikenlaista muuta pientä sinne toki onkin jo tällä veneilykaudella ostettu.

    Jos saamme paatin joskus vielä kuntoon, ootte enemmän kuin tervetulleita mukaan. En tiedä, auttaako kesäinen tihkusade sen enempää veneilykuumeista kuin vastahakoistakaan, mutta ainakin mulla ois hauskempaa. Ja mun mies varmaan ottaisi Köpin mielellään veneilykaveriksi kahdestaankin.

    VastaaPoista

Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...